Herätys, hattarapää!

On tavallinen tiistaiaamu, aurinko paistaa, napit korvissa juoksen kohti Hietaniemen rantaa. Olen omissa ajatuksissani, en katso kunnolla eteeni. On kuin keho juoksisi yksistään, mieli on jossain muualla. Hädin tuskin rekisteröin olevani tietyömaalla, kunnes sekunnin murto-osassa horjahdan, viiltävä kipu vasemmassa nilkassani.

En nähnyt alla olevaa kynnystä, koska en ollut läsnä kyseisessä hetkessä. Mieleni seikkaili jossain muualla, kenties alkaneen viikon aikatauluissa, päivän ostoslistassa, illan Juoksu-workshopin sisällössä tai jossakin muussa – muussa kuin sinä aurinkoisena päivänä asfalttia vasten rullaavassa askeleessani.

Lopputuloksena oli nivelsiteiden venähdys. Selvisin puolisäikähdyksellä ja jatkoin rauhassa matkaani muutaman minuutin puhaltelun jälkeen. Pystyin pitämään illan workshopin, vaikkakin tukisiteellä ja turvonneella nilkalla enkä joutunut perumaan muitakaan ohjauksia – mikä näin yksityisyrittäjänä toimivalle on iso asia.

Nilkkavammoilla on opetus: ”on aika kävellä”, sanoi eräs facebookin jääpussikuvaa kommentoinut salvadorilainen ystäväni. Minun oli selkeästi aika maadoittua ja ottaa rauhallisemmin, keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

Nilkan parantuminen on vienyt aikansa eivätkä nivelsiteet ole vieläkään täysin ennallaan. Kuntoutus ja nilkan kuulostelu jatkuvat – päiväuneksintaan ei ole liikkuessa varaa. Onneksi ei käynyt pahemmin.

Tämä ei ollut ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta, kun keho antaa minulle opetuksen. Kehomme lähettää meille viestejä jatkuvasti. Eri asia on, kuuntelemmeko.

Itselleni tutuimmaksi tulleita kehoviestejä ovat muun muassa: ”hidasta”, ”rauhoitu”, ”pysähdy”, ”lopeta”, ”lepää”. Jos jätän kuuntelematta ja porskutan jääräpäisesti eteenpäin, iskee yleensä flunssa tai jokin muu sairaus, joka pakottaa pysähtymään. Tässä olen ilokseni petrannut viime vuosina.

Vaikka kehonkuuntelu on taitolaji, ja toisille meistä haastavampi sellainen, sitä voi onneksi oppia. Muun muassa jooga ja meditaatio ovat oivia välineitä pysähtymiseen ja kehonkuuntelun harjoitteluun. Parhaimmillaan harjoitus siirtyy matolta arkielämään – osaksi kaikkea olemistamme ja tekemistämme.

Itse olen tallannut tuolla olemisen oppipolulla jo jonkin aikaa, ja kun ajoittain eksyn harhailemaan, saan kyllä muistutuksen – useimmiten lempeän kehotuksen, tarvittaessa järeämmän pysäytyksen muodossa. Nilkan pyörähtäminen kiinnitti väkisinkin huomioni alaspäin: oli aika laskeutua pilvenhattaroista takaisin maan pinnalle.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja. FlowSister toimii pääkaupunkiseudulla ja tuo palvelut tarvittaessa vaikka kotiisi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

DSC_0575

Mainokset

2 kommenttia artikkelissa “Herätys, hattarapää!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s