Kehosi puhuu, kun vain maltat pysähtyä kuuntelemaan

smile to yourself

Luonnossa kuulee.

Kiireisen arjen keskellä urheilu on usein odotettu ja tarpeellinen irtiotto, tasapainottava hyppy ja itselle ansaittu aikalisä. Koko ikänsä liikkuneelle urheilu voi olla myös fyysinen tarve – jos keho ei pääse liikkumaan, tuntuu kuin mielikin jumittuisi paikoilleen ja alkaisi kiristyä kilpaa niska-hartiaseudun kanssa.

Itse en voisi kuvitella arkea ilman fyysistä aktiivisuutta ja yleensä nuo kaksi kulkevatkin onnellisina käsi kädessä. Joskus kuitenkin tulee hetkiä, jolloin arki täyttyy muista kuormitustekijöistä. Silloin kädet tuntuvat vetävän eri suuntiin: vaan kumpi on oikeassa?

Yhtä oikeaa vastausta ei ole. Päätös levon, palauttavan liikunnan, kevyen harjoittelun, treenin ja kovan treenin välillä on aina tapauskohtainen ja joskus vaakakupissa painavat vähintään yhtä paljon muut tekijät kuin oma sen hetkinen olotila  – ja hyvä niin.  Silti aika ajoin löydät itsesi tilanteesta, jossa mietit, olisiko tänään parempi vetää hien sijasta peitto korville; pitäisikö vai eikö pitäisi; ollako vai eikö olla.

Vuosien harjoittelun jälkeen yksi asia alkaa käydä yhä selvemmäksi: et voi kuulla kehosi vastausta, jos et malta pysähtyä kuuntelemaan. Ja jos olet tarpeeksi pitkään kuuntelematta, keho kyllä kertoo mielipiteensä. Tulee esimerkiksi flunssa tai yllättävä rasitusvamma. Joskus tulee molemmat. Viimeistään sitten on hidastettava tahtia, kun et oikein pääse sängystä ylös tai jos pääset, et pysty kunnolla kävelemään. Tuo kaikki voi tapahtua myös ilman sen suurempaa dramatiikkaa ja ilman että liikkumisen määrässä tai intensiteetissä olisi tapahtunut minkäänlaista muutosta, sillä elämässä tapahtuu. Työkiireet, elämänmuutokset, ympäristön muutokset, kriisit yms. kaikki kuormittavat kehoa kokonaisuudessaan. Se, mikä ennen oli ihan peruskauraa voi yhtäkkiä ollakin keholle liikaa.

Tämän jouduin myös itse toteamaan viime syksynä, kun takana oli kevään gradurutistus, muutto ja kesäkuussa alkanut uusi palkkatyö. Jätin pois kaikki ryhmäohjaukset ja suhteutin yksilövalmennusten määrän uuteen tilanteeseen ja käytössä olevaan aikaan. Opettelin uutta päivärytmiä, rauhoitin tietoisesti arkea ja vaalin levon ja pysähtymisin hetkiä. Myös kovemmat treenit saivat väistyä kalenterista aika ajoin. Tilalle tuli enemmän lepoa ja joogaa. Siitä huolimatta en säästynyt kehon hälytysmerkeiltä ja kuuntelinkin niitä vain vaihtelevasti. Perinteisten syysflunssien lisäksi sain kuukauden verran parannella kivuliasta kantapääntulehdusta (plantaarifaskiittia), joka alkoi – yllätys yllätys – silloin, kun töissä oli kiirein mahdollisin aika.

Siispä nöyrästi takaisin omien opetusten äärelle. Ja oppilaaksi on toisinaan hyvä heittäytyäkin (sen lisäksi, että jossain määrin olemme sellaisia kaikki läpi elämän). Sanotaan se nyt vielä kerran: et voi kuulla kehosi vastausta, jos et malta pysähtyä kuuntelemaan.

Ja oikeastaan keholta ei tarvitse edes kysyä. Riittää, kun pysähdyt, hengität, kuuntelet. Ja toistat sen tarpeeksi usein.

Namaste.

Ps. Blogi on viettänyt pitkää hiljaiseloa, mutta havahtumisen merkkejä on jo ilmassa. Kevät puhaltaa uutta tuulta varmasti tännekin.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehon kuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s