Ole armollinen aivoillesi – pää tarvitsee lepoa siinä missä kehokin

winterwonder

Pää tarvitsee säännöllisiä hetkiä, jolloin sen ei tarvitse tehdä mitään.

Jokunen vuosi sitten teimme silloisen työpaikkani tyky-päivänä kehotietoisuusharjoituksen, jonka tarkoituksena oli etsiä kehosta ne kohdat, jotka tuntuivat jotenkin etäisiltä tai tarvitsivat eniten huomiota. Alustavan skannauksen ja lempeän liikuttelun jälkeen päädyin hyvin nopeasti jalkateriin ja päähän, erityisesti päähän. Harjoituksen toisessa osassa keskityimme tuon alueen koskettamiseen ja jälkikäteen jaoimme kokemuksia harjoituksen mukanaan tuomista ajatuksista ja fiiliksistä. Muista ajatelleeni, että olen jotenkin aivan unohtanut pääni. Päänahkani tuntui kireältä ja ohimoja piti koskettaa hellästi. Tunsin suurta myötätuntoa tuota uskollista ”kipparia” kohtaan. Nyt alkaisin kiinnittää siihen enemmän huomiota, ajattelin, mutta aloinko todella? En.

Noin viisi vuotta tuon kokemuksen jälkeen löydän itseni jälleen pohtimasta samaa asiaa. Olen unohtanut pääni. Toisinaan tuntuu kuin noudattaisin kehoni suhteen vahvaa kaksoisstandardia:  varpaista kaulaan asti on keho, jota liikutan, ravitsen, huollan, lepuutan ja kuuntelen, ja kaulasta ylöspäin on pää, jota käytän. Onneksi asiat eivät ole todellisuudessa näin mustavalkoisia ja kaikki se hyvä, mitä teemme kehomme eteen tukee myös aivojen terveyttä.

Käytännössä olen kuitenkin ulosmitannut aivojeni kapasiteettia aivan toisella tavalla kuin kehoni voimavaroja. Tämä on varmasti tuttua myös monelle tietotyötä tekevälle. Ulkoisesti sillä on ollut varsin positiivisia seurauksia. Olen muun muassa tottunut saamaan valtavan paljon aikaan lyhyessä ajassa, työstänyt samaan aikaan varsin montaa erilaista projektia niin töissä kuin vapaa-ajalla ja opiskellut jotain uutta lähes aina sitten ala-asteen. Tuo kaikki on ollut minulle luontaista ja innostavaa, mutta samaan aikaan – ja usein varsin salakavalasti – kuormittavaa.

Itselleni on ollut vaikeaa tunnistaa se hetki, jolloin positiivinen stressi muuttuu negatiiviseksi. Olen myös tukeutunut liiaksi ajatukseen, että kunhan syön monipuolisesti, liikun säännöllisesti kehoani kuunnellen ja nukun riittävästi, stressi pysyy aisoissa. Lisäksi olen supertarkka ajan hallinnastani enkä kerrytä ylityötunteja, minkä luulin olevan jonkinlainen meriitti tai osoitus siitä, etten ainakaan rehkinyt liikaa. Tämä on lopultakin aika huono mittari, sillä työn sisällöt ja tekemisen tavat vaihtelevat suuresti henkilöstä riippuen.

Viime vuosi muistutti jälleen, että jotain tärkeää oli unohtunut. Haavoittuvin ja etäisin lenkki löytyi sieltä mistä viimeksikin: päästä. Ei auttanut, vaikka kuinka pidin palautumisestani huolta vapaa-ajalla (liikuin, ulkoilin, joogasin, lepäsin, ravitsin, nukuin, sosiaalisoin, runoilin), kun pää teki töitä sprintterin lailla ilman taukoja lähes kahdeksan tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa. Kävin toki lounaalla välissä ja kokeilin lepuuttaa aivojani facebookissa. Jälkimmäisestä ei ollut paljon apua. Aluksi alkoi tökkiä muisti, sitten katosi luovuus ja kun tilanne tarpeeksi pitkittyi, lähti kehoni vastustuskyky laskuun kilpaa mielialani kanssa.

On vaikeaa voida kokonaisvaltaisesti hyvin, jos aivot ovat jatkuvasti ylikuormittuneet. Nyt opettelenkin olemaan itseni lisäksi armollinen myös aivoilleni. Onneksi aivoterveydestä ja aivoergonomiasta puhutaan nykyään koko ajan enemmän. Tietotyöläiselle löytyy hyviä vinkkejä esimerkiksi täältä.  Tekniset, työtä sujuvoittavat ja keskittymistä helpottavat vinkit ovat hyviä jokaisen tietoa työkseen pyörittelevän arkeen. Itselleni tärkein opetus on kuitenkin yksinkertainen: muista tauot.

Tästä lähtien aion ottaa säännölliset läsnäolon hetket osaksi jokaista työpäivääni.  Hetket, jolloin en tee mitään muuta kuin keskityn hengittämiseen ja läsnäoloon ja annan aivojeni levähtää.

Miltä sinun pääsi tuntuu tänään? Kokeile hieroa kätesi yhteen ja painaa hellästi kämmenesi pään ympäri. Myös sinä olet arvokas. ❤

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

 

Mainokset

Joogaa juoksijalle – 5 huoltavaa harjoitusta

Viihdytkö lenkkipolulla, mutta lihashuolto meinaa unohtua? Kaipaatko dynaamisen juoksun oheen kehoa palauttavaa ja hoitavaa liikettä? Kokeile näitä viittä lempeää jooga-asanaa ja autat kehoasi elpymään juoksun rasituksista.

Välineet: bolsteri tai esim. tiukkaan rullattu iso pyyhe.

  1. Lempeä eteentaivutus 

IMG_6085

Asetu istumaan jalat rennosti suorina. Suorista selkäranka, tuo leuka kohti rintaa ja anna  rangan pyöristyä pehmeästi eteen painovoiman mukana. Halutessasi tue polvitaipeet bolsterin tai tiukaksi rullatun iso pyyhkeen avulla. Tarvittaessa voit käyttää koroketta myös takapuolen alla. Keskity hengittämään tasaisen rauhallisesti ja pysy asennossa 3-5 minuuttia.

Juoksu kiristää erityisesti reiden takaosia ja pakaroita. Mitä kovempi vauhti, sitä enemmän kuormitusta tulee myös nivelille ja tukirangalle. Lempeä, pyöreällä selällä tehtävä, yin-tyylinen eteentaivutus hellii selkärankaa ja tuo lisää tilaa takareisiin.

  1. Tuettu joutsenasento

IMG_6608

Aseta koroke etummaisen jalan reiden alle. Korokkeesta käy esimerkiksi bolsteri, joogatiili tai tiukaksi rullattu iso pyyhe. Katso, että polvi jää vapaaksi. Sääri osoittaa poikkisuoraan sivulle tai alaviistoon, toinen jalka suoraan taakse. Tue itsesi käsien avulla ja hae painopistettä kohtisuoraan lantion alle. Pysy asennossa noin 3 minuuttia rauhallisesti hengittäen.

Tuettu joutsenasento auttaa kohdistamaan venytyksen erityisesti pakaran sivuosiin, niin sanottuihin pakaran tukilihaksiin, jotka vastaavat jalkojen linjauksesta juoksuaskelluksen aikana. Asento tehoaa erityisen hyvin keskimmäiseen pakaralihakseen ja syvällä pakarassa sijaitsevaan päärynänmuotoiseen lihakseen, piriformikseen, jonka oireilu on tuttua monille juoksijoille.

  1. Selän kierto

IMG_6600

Asetu selinmakuulle, halaa toinen polvi rintaa vasten ja kierrä se vastakkaiseen suuntaan. Nosta saman puolen käsi kevyesti yläviistoon ja käännä katse kohti kättä. Saat asennosta lempeämmän tukemalla kiertävän jalan säären. Pysy asennossa 3-5 minuuttia rauhallisesti hengittäen.

Selän kierto hellii juoksun rasittamaa alaselkää ja voi tuntua pakarassa asti. Koska juoksu itsessään on varsin suoraviivaista, tekevät kiertoliikkeet myös kokonaisvaltaisesti hyvää selkärangalle. Selkärangan liikkuvuus auttaa muun muassa pienentämään juoksusta syntyvien tärähdysten vaikutusta kehossa.

  1. Lempeä rintakehän avaus

IMG_6610

Mikäli käytössäsi on bolsteri, aseta bolsteri pitkittäin ja käy makuulle bolsterin päälle, niin että pakarasi ovat lähellä bolsterin seuraa. Avaa kädet rennosti yläviistoon, kämmenselät kohti maata. Mikäli sinulla ei ole bolsteria, aseta tiukaksi rullattu iso pyyhe poikittain rintarankasi alle, niin että selkäsi kaareutuu kevyesti ja takaraivosi koskettaa alustaa. Vaihtoehtoisesti voit tehdä liikkeen myös joogatiilen tai pilatespallon avulla. Pysy asennossa 3-5 minuuttia. Keskity hengittämään tilaa kylkikaariin ja ylärintakehään.

Lempeä taaksetaivutus tekee tilaa rintakehään ja saa hengitykseen virtaamaan vapaammin. Toimii erityisen hyvin, mikäli sinulla on taipumusta painua lysyyn ja jännittää hartioitasi juostessa.

  1. Jalkojen nosto ylös

IMG_6079

Anna lopuksi jaloillesi täysi lepo nostamalla ne ylös! Mikäli sinulla on bolsteri, nosta lantio bolsterin päälle ja hae rento asento, jossa jalkasi pysyvät ylhäällä ilman, että joudut jännittämään lihaksia. Vaihtoehtoisesti asetu istumaan seinän viereen kylki edellä, käy selinmakuulle, käännä lantiosi seinää vasten ja nosta jalat ylös. Pysy asennossa noin 5 minuuttia ja anna koko kehon rentoutua.

Lempeä inversio, eli ylösalaisin oleminen, auttaa muun muassa tasapainottamaan kehon hengitys-, verenkierto-, ruuansulatus- ja immuunijärjestelmiä ja toimii näin ollen oivana palauttavana harjoitteena.

Kiitä kehoasi <3.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

Entä jos keho pitääkin huolta minusta?

keho huoltaa

Keho huoltaa, jos annat sille luvan.

Perinteisessä liikuntaan ja hyvinvointiin liittyvässä puheenparressa keho on jokin tai joku, josta pidetään huolta. Se on toiminnan – muokkauksen, rakentamisen, huoltamisen tai optimoinnin  – kohde, joka joko auttaa meitä tekemään asioita elämässämme tai tavalla tai toisella rajoittaa sitä. Entä jos asetelma olisikin toisinpäin? Mitä jos syvin viisaus meissä löytyykin kehostamme?

Liikunta on ollut osa elämääni pikkutytöstä asti. Se on tuonut energiaa arkipäiviin, kantanut vaikeina hetkinä ja saanut liikkeelle silloin kuin mikään muu ei. Liikunta on myös opettanut minua pitämään itsestäni ja kehostani huolta.  Mitä tarkemmin olen oppinut kehoani kuuntelemaan, sitä enemmän olen alkanut uskoa sen viisauteen. Useimmiten keho tietää paremmin kuin ”minä itse”.

Tässä joitakin esimerkkejä siitä viisaudesta ja huolenpidosta, jota oma keho on minulle antanut.

Ystävystyminen kehoni kanssa paransi suhteeni ruokaan.

Sairastuin teini-ikäisenä syömishäiriöön. Taustalla oli moninaisten elämäntapahtumien kipeä ketju, joka kulminoitui jalkojeni leikkaukseen ja pitkään pakkolepoon. Käänteentekevä seikka parantumiseni kannalta oli halu urheilla ja kehittyä juoksijana. Vaikka motiivi oli niin sanotusti välineellinen, tajusin, että tavoitteen saavuttaminen vaati yhteistyötä kehoni kanssa. Keho tarvitsi energiaa harjoitteluun, palautumiseen ja kehittymiseen. Minun oli opeteltava kuuntelemaan ja vastaamaan sen tarpeisiin. Pikku hiljaa, monen yrityksen, notkahduksen ja itsemyötätuntoa kehittäneen uudelleennousun jälkeen suhteeni ruokaan muokkaantui rajoittavasta hyvinvointia tukevaksi.

Kehoni kuunteleminen auttoi selättämään myötätuntouupumuksen.

Kilpaurheilun päättymisen jälkeen urheilu toimi edelleen arkea tasapainottavana tekijänä. Vaikka suhde ravintoon oli jo pitkään ollut salliva ja tasapainoinen, suhde liikuntaan säilyi varsin kuluttavana. Noudatin pitkään periaatetta ”mitä kovempi päivä, sitä kovemmat treenit”. Jossain vaiheessa arki muuttui niin kuormittavaksi, että kynttilä oli vaarassa sammua. Oli pysähdyttävä jälleen kehoni äärelle ja kysyttävä neuvoa. Löysin joogan. Lempeän ja palauttavan fyysisen harjoituksen lisäksi löysin menetelmän, joka auttoi minua toipumaan salakavalasti kehittyneistä myötätuntouupumuksen oireista. Opin kohtaamaan tunteitani, sen sijaan, että juoksin niitä karkuun piikkarit jalassa (vaikka myönnettäköön – se tekee edelleen toisinaan terää!).

Kehoni rakastaminen kantoi sydänsurujen keskellä. 

Ystävyys kehoni kanssa syventyi entisestään, kun sen tärkein osa murtui.  Silloin jos koskaan olisi voinut juosta tunteita karkuun tai sortua vanhoihin hajottaviin tapoihin. Sen sijaan menin entistä syvemmälle kehooni. Otin kaikki joogan kallisarvoiset opit käyttöön ja keskityin rauhoittamaan ja rakastamaan itseäni. Keskittymällä hengitykseen, kehoon ja hoitavaan liikkeeseen kannattelin itseni pahimpien sydänsurujen ylitse.

Kehoni kunnioittaminen opetti tekemään hyvinvointiani tukevia päätöksiä.

Nyt olen kulkenut kehoni kanssa jo sen verran pitkän matkan, etten enää epäile sen viisautta. Pysähdyn säännöllisesti kehoni äärelle ja pyrin kuuntelemaan sen viestejä. Joskus kehon viestit ovat kuitenkin sellaisia, joiden vastaanottaminen on syystä tai toisesta vaikeaa. Toisinaan ne vievät minua eri suuntaan kuin olin omissa suunnitelmissani (ts. päässäni) ajatellut. Joudun kohtaamaan pettymyksiä ja kipeitä tunteita. Joudun kysymään itseltäni, onko tämä minulle hyväksi, ja mikäli vastaus on kielteinen, tekemään toisinaan vaikeitakin päätöksiä. Joudun luottamaan kehooni ja siihen, että nuo päätökset vievät minua lähemmäksi kokonaisvaltaista hyvinvointia. Mielen näkökulmasta se on joskus pelottavaa, mutta jos palaan takaisin kehooni, tunnen luottamuksen, tunnen rauhan. Olen päättänyt mennä sitä kohti.

Kiitos viisaudestasi keho. Kiitos, että pidät minusta huolta.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehon kuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

 

 

 

 

 

Haluatko lisää lempeyttä treenaamiseen? 3 kysymystä itsellesi

kollaasi kaksikuvaa

Kuva: Aura Nukari.

Mistä tietää, milloin kannattaa mennä kovaa ja milloin höllätä kaasujalkaa? Miten oppia rytmittämään harjoittelua ja treenaamaan kehoa kunnioittaen?

Entinen kilpaurheilijaminäni olisi vastannut ”treeniohjelma”. Mutta hyvinkään suunniteltu harjoitusexcel ei kommunikoi kehosi kanssa. Se ei tiedä, miten nukuit viime yön tai minkälaisista kuormitustekijöistä työpäiväsi koostui. On vain yksi taho, joka tietää, mitä se tarvitsee ja se on oma kehosi. Olitpa aktiivitreenaaja tai fiilispohjainen kuntoilija suhdetta tuohon kaveriin kannattaa vahvistaa.

Voit aloittaa esimerkiksi kysymällä itseltäsi seuraavat kysymykset päivittäin:

  1. Miltä kehossani tuntuu tänään?

Mikä on vireystilani – olenko väsynyt vai energinen? Miltä lihaksissani ja nivelissäni tuntuu? Onko jokin kohta kehoani erityisen tukkoinen tai kipeä? Jos on vaikeaa päästä samalle keskustelutaajuudelle, aloita pysähtymällä ja keskittymällä rauhassa hengitykseen.

  1. Mistä tunne mahdollisesti johtuu?

Kehotuntemusten lisäksi on hyvä pohtia, mistä tämänhetkinen olotila johtuu. Jos keho tuntuu väsyneeltä, onko taustalla huonosti nukuttu yö tai stressaava työpäivä? Ovatko lihakset arat vielä edellisestä treenistä?  Vai meneekö yleinen nuutumus kenties kaamoksen piikkiin? Pimeimpään talviaikaan olo saattaa tuntua jatkuvasti vetämättömältä. Vaikka ainut, mikä todella kutsuu, olisi sohva ja torkkupeitto, liikunta voi kuitenkin pelastaa päivän.

Toisaalta energinenkin olotila voi hämätä. Intensiivisen päivän jälkeen keho saattaa tuntua väsyneen sijasta levottomalta. Ylivirittyneessä tilassa tulee helposti tehtyä kehoa kuormittava hikitreeni, vaikka kevyempi happihyppely tai jooga auttaisi hermostoa palautumaan.

  1. Mikä tekisi hyvää keholleni juuri nyt?

Kun tiedät, miltä kehossasi tuntuu ja miksi, on helpompi lähteä miettimään, mikä tekisi hyvää juuri sen hetkiseen tilaan. Levottoman yön ja kuormittavan päivän jälkeen kannattaa suosia palauttavia liikuntamuotoja kuten luonnossa kävelyä tai lempeää joogaa.  Talviuniseen tai muuten vain vetämättömään oloon tehoaa paremmin sykettä nostattava tai keskittymistä vaativa harjoitus. Itselleni kaamoskooman karkottamiseen toimivat esimerkiksi juoksu, kunnon voimatreeni tai sirkus. Jälkimmäinen saa endorfiinipuuskan lisäksi sisäisen lapsen heräämään.

Itselläni kesti kauan päästää irti valmiiksi suunnitellun harjoitusohjelman noudattamisesta. Tuntui siltä kuin harjoittelusta lähtisi kaikki selkäranka ja pelkäsin kunnon romahtavan. Suorittamiskeskeisen treenaamisen tilalle on kuitenkin vuosien myötä tullut intuitiivisempi, luovempi ja lempeämpi lähestymistapa, puskemisen tilalle armollisuus.

Kehon kuuntelusta olisi epäilemättä ollut hyötyä jo aiemmin. Vähemmän tiukkapipoisella treenillä olisin säästynyt useammalta ylirasitustilalta ja todennäköisesti yltänyt myös parempiin tuloksiin.

Vaikka puskemalla pääsee pitkälle, uskon, että lempeämpi lopulta voittaa.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehon kuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.