Kokonaisena on parempi olla – siis hatunnosto haavoittuvuudelle

IMG_0451

Varjo tekee valosta kauniin.

Tiedätkö sen aina aurinkoisen, energisen tyypin, joka tsemppaa muita ja säteilee ympärilleen hyvää oloa? Oletko joskus ajatellut, että hänellä on varmasti kaikki hyvin, elämä tasapainossa ja arki helppoa? Ehkä olet jopa salaa kadehtinut tuota olotilaa tai miettinyt, miten siihen pääsisi. Tai sitten olet tiennyt sen koko ajan: valo on vain yksi puoli meistä.  Kaikissa meissä on valoa, pimeyttä ja kaikkea siltä väliltä.  Joillekin varjopuolen ilmentäminen on vain vaikeampaa.

Itse kuulun tuohon joukkoon. Minun on vaikea näyttää negatiivisia tunteita spontaanisti. Minun on vaikea pyytää apua. Minun on vaikea olla tarvitseva. Minun on vaikea tuntea vihaa – ja vielä vaikeampaa ilmaista sitä. Jopa vaikeuksistani kerron usein hymy huulilla. Sen sijaan olen hyvä vetäytymään, taitava suremaan, kova itkemään, taipuvainen melankoliaan ja maailman tuskaan.  Ja kyllä – olen juuri se ihminen, jonka moni näkee poikkeuksellisen valoisana, iloisena ja elämänmyönteisenä.  Sekin on osa minua. Sitä puolta on vaan paljon helpompaa ja ympäristön näkökulmasta jossain määrin myös sallitumpaa näyttää.

Moni läheisistäni pitää minua myös niin sanottuna ”vahvana” ihmisenä. Pärjäävänä, itsenäisenä, rohkeana – sellaisena joka vaikeuksien jälkeen nousee aina vahvempana. Mutta on myös toinen, avuton, pelokas, vetäytyvä, henkisten ja fyysisten kipujensa kanssa kamppaileva, lattialla itkun voimasta tärisevä minä. Se joka yrittää sinnitellä yksin liian pitkään, se jonka omat tarpeet jäävät toisinaan muiden jalkoihin, se jonka padot saattavat romahtaa yhtäkkiä harmittomalta kuulostavasta lauseesta, tapahtumasta tai lehtijutusta. Sen keho on herkkä ja siinä on syviä jälkiä. Se sama tyyppi on myös fyysisesti vahva, hyväkuntoinen ja energinen. Sen toisinaan kipuileva keho on myös sen paras ystävä.

Me olemme kaikkea – valoa ja varjoa, herkkyyttä ja vahvuutta, rohkeutta ja avuttomuutta. Se miksi kaikki ei näy ulospäin voi olla monen tekijän summa. Itse harjoittelen koko ajan näyttämään myös enemmän varjoja. Harjoittelen pyytämään apua ja ottamaan sitä vastaan, harjoittelen pitämään puoliani, harjoittelen näyttämään epävarmuuksiani ja sisäisiä kamppailujani myös muille. Sillä uskon, että mitä kokonaisemmin saamme olla, sitä paremmin voimme. Niin kehossa kuin mielessä. Se ei ole aina helppoa, mutta todellakin sen arvoista.

Minä nostan hattua jokaiselle, joka uskaltaa kertoa vaikeuksistaan avoimesti. Joka uskaltaa olla rikki muiden silmien edessä. Sille, joka uskaltaa avata suunsa ja pyytää apua. Sille, joka antaa välittömän palautteen, kun joku kohtelee huonosti. Minulle te olette sankareita.

Tuokoon valoni pimeyttä niihin hetkiin, joissa sitä tarvitaan.  Minä rohkaistun varjoistanne.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s