3 vinkkiä arjen hyvään oloon, jotka eivät liity ravintoon tai liikuntaan

IMG_1270

”Take care of your creative health” –  Nayyirah Waheed

Liikunnan ja ravinnon merkitystä hyvinvoinnille korostetaan nykyään paljon – eikä suotta.  Tutkimustulokset ovat kiistattomia. Sopiva määrä liikuntaa ja monipuolinen, terveellinen ravinto tekee ihmiselle ihmeitä! Huolehtimalla kehon fyysisistä tarpeista pääseekin hyvinvoinnin polulla todella pitkälle.  Mutta on myös monta muuta arjen hyvään oloon vaikuttavaa seikkaa, joista kuulee puhuttavan harvemmin. 

 Seuraavat kolme hyvän olon lähdettä ovat omia lemppareitani. Niitä harjoittamalla olen onnistunut löytämään entistäkin tasapainoisemman arjen, ja mikä parasta – ne kannattelevat silloinkin, kun liikkuminen ei syystä tai toisesta ole mahdollista.

  1. Huolehdi luovasta puolestasi

Runoilija Nayyirah Waheedia lainaten: ”take care of your creative health” ja “there is no healthier drug than creativity”. Luovuus tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Luovuutta ei ole se mitä tekee, vaan miten tekee. Myös liikkuminen voi olla luovaa tekemistä, jos siihen sisältyy sopiva annos vapautta, uteliaisuutta ja ennalta määrätyistä säännöistä luopumista. Itselleni liikunta on ollut mitä suurimmassa määrin luovaa tekemistä. Mutta kehon jaksamisen kannalta on ollut arvokasta löytää arkeeni myös muita luovuuden lähteitä. Itselleni tällaisia ovat esimerkiksi kirjoittaminen ja valokuvaus. Molempien avulla on mahdollista unohtaa hetkeksi arjen muut asiat ja uppoutua täysillä tekemisen iloon – parhaimmillaan flow’maiseen tilaan, jossa aika katoaa ja energia virtaa. Luovasta hyvinvoinnista huolehtiminen tuo parhaimmillaan arkeesi lisää läsnäoloa, iloa ja merkitystä.

  1. Ota aikaa kohdata tunteesi

Usein arki on niin täyttä ja kiireistä, ettei aina ehdi kysyä itseltään ”mitä kuuluu?”. Jos on muutenkin tunteiden käsittelytaidoiltaan hitaamman puoleista sorttia (niin kuin allekirjoittanut), pitää itsensä kohtaamiselle ottaa erillistä aikaa. Lenkkipolku kyllä rahoittaa mieltä ja tasoittaa tunteita, mutta saattaa toimia myös niin sanottuna ”karkuunjuoksutekniikkana”. Hikilenkki tyhjentää pään, silti pinnan alle ja kehoon saattaa jäädä jotain, mikä odottaa yhä kohtaamistaan. Hyviä pysähtymistekniikoita on monia. Itselleni toimii jooga, kirjoittaminen ja tietoisen läsnäolon harjoittelu. Myös luonnossa liikkuminen ja luonnon ilmiöiden ihmettely auttaa kohtaamaan itseä. Ystävä voi toimia hyvänä apuna ja peilauspintana.

  1. Kunnioita omaa luonnollista rytmiäsi

Hektisessä työelämässä tämä on ehkä kaikkein vaikeinta. Ensin pitää tunnistaa, mikä on oma luonnollinen rytmi. Miten sinä tykkäät tehdä asioita? Millainen tahti tuntuu sinulle hyvältä? Miten paljon tarvitset palautumista? Mitkä asiat kuormittavat ja mitkä palauttavat sinua? Miten pystyt säätelemään näitä työajalla ja vapaa-ajalla? Onko jotain asioita, joista sinun olisi hyvä luopua, jotta voisit kunnioittaa paremmin kehosi rytmiä ja tarpeita? Mitä asioita sinun kannattaisi tehdä useammin, jotta tuntisit olevasi tasapainossa? Toiset meistä ovat herkempiä kuormitukselle ja tarvitsevat enemmän aikaa palautumiselle. Kaikkien ei tarvitse pystyä supersuorituksiin. Herkkyys voi olla myös mieletön voimavara ja ominaisuus, joka tekee sinusta sinut.  Mitä sinun rytmisi haluaa kertoa sinulle – nyt, tänään, huomenna?

PS. Kaikkia näitä yhä harjoitellessa 😊

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

 

 

Mainokset

Älä ota mallia kilpaurheilijoista – ja kehosi kiittää

IMG_0854

Tavoitteita tai ei,  kaikki liikunta on yhtä arvokasta. ❤️

Näin futiksen MM-kisojen alla ja sen hetkittäin mukaansa tempaavassa huumassa mietin seuraavaa. Liikkuminen on mielestäni yksi elämän hienoimmista asioista. On vaikea keksiä montaa ajanvietettä, joka olisi parempaa – ja tekisi parempaa – kuin liikkuminen sen eri muodoissaan. Entä sitten kilpaurheilu? Sekin voi olla kiistatta elämän parasta aikaa. Täynnä huikeita kokemuksia ja oivalluksia itsestä, kehosta, omista vahvuuksista ja heikkouksista. Harva asia opettaa yhtä kokonaisvaltaisesti kuin kilpaurheilu.  Ja harva asia elämässä on yhtä vääjäämättömän väliaikaista.

Futisammattilaisen ura loppuu yleensä kolmenkympin paremmalla puolella, osalla jo aiemmin loukkaantumisiin. Sama tapahtuu yleisurheilussa ja monessa muussa lajissa, jos ei lasketa seniorisarjoja. Monen kilpaurheilijan ura on loukkaantumisten täyteinen. Ja vaikka urheilija selviäisikin suhteellisen ehjänä, tulevat fysiikan lait lopulta häntä vastaan. Viimeistään silloin kilpaurheilu yleensä päättyy ja siirrytään vaiheeseen, jossa suhde urheiluun – ja usein myös koko arkielämään – tulee rakentaa uudelleen.

Ei liene kenellekään yllätys, että kehon kannalta kilpaurheilu ei ole se terveellisin ratkaisu. En silti vaihtaisi omia kokemuksiani pois ja tiedän, että suurin osa kilpaurheilijan arkea eläneistä on samaa mieltä. Kilpaurheilua ei tehdä terveyden tai edes hyvän olon takia. Siinä koukuttavat aivan muut seikat kuten tavoitteellisuus, kehittymisen halu, kunnianhimo, kilpailuvietti ja usein jopa riippuvuutta lähentelevä rakkaus lajiin.

Omasta kokemuksesta sanoisin, että kilpaurheilu on jonkinasteista ”hurahdusta”.  Jos kilpaurheilun aloittaa nuorena, voi olla, että koko identiteetti rakentuu urheilun ympärille. Kun se sitten joskus päättyy, siitä voi olla erittäin vaikea toipua.  Ainakin itselläni irti päästämisen prosessi on kestänyt vuosikausia. Vieläkin toisinaan havahdun ajatukseen, että pidän itseni monipuolisesti hyvässä kunnossa, ”jos sitten vielä joskus”. Mutta kehoni on toista mieltä. Se on varmasti iältään ainakin 10-vuotta vanhempi kuin todellinen ikäni. Syynä on kilpaurheilu.

Olen kuluttanut ja kurittanut kehoani pienestä asti. Kolkutellut sen rajoja ja mennyt niiden ylitse. On surullista ajatella, miten nuorena kärsin ensimmäiset rasitusvammani. Eikä ole helppoa myöntää, miten rasituksen kumuloituneet jäljet tuntuvat kehossani tänä päivänä.

Moni ihannoi kilpaurheilijan arkea, mentaliteettia, kuntoa ja kehoa. Eikä pelkästään ihannoi, vaan nykypäivänä moni myös pyrkii treenaamaan niin kuin kilpaurheilija. Kaiken muun arjen ohessa koitetaan treenata kuin ammattilainen. Ihmetellään, miksi keho väsyy tai menee ylikuntoon. Tunnetaan huonoa omaatuntoa, jos itselle asetetut tavoitteet eivät täyty. Unohdetaan, että kilpaurheilussa on tärkeä eräs seikka, joka erottaa tekemisen normiliikkujan arjesta: kilpaurheilija asettaa urheilun kaiken muun edelle tai ainakin järjestää arkensa sen ehdoilla.

Myös keho ja sen palautuminen on kilpaurheilijalle kaikki kaikessa. Siihen on oltava aikaa, muuten tekemisessä ei ole mitään järkeä ja harjoittelu menee pahimmassa tapauksessa hukkaan. Harvalla meistä on mahdollisuus sellaiseen omistautumiseen ja priorisointiin, jota kilpaurheilu vaatii. Tai jos onkin, se harvoin kestää koko loppuelämää.

Niille, jotka haluavat löytää kestävän ja kehoystävällisen hyvinvoinnin polun, suosittelisinkin jotain muuta kuin kilpaurheilua. Tavoitteita tai ei, kaikki liikunta on yhtä arvokasta. Ja mikä parasta – lempeämmällä polulla ei tarvitse ottaa paineita!

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

 

 

 

Liikutko rakkaudesta käsin? Nämä kysymykset kannattaa kysyä itseltään säännöllisesti

IMG_3492

Sinä olet tärkein syy pitää itsestäsi huolta.

On monta syytä liikkua tai olla liikkumatta. Lähes kaikki keinot, jotka saavat sinut liikkeelle ovat hyviä, kunhan niiden taustalla on jonkinlainen motiivi pitää itsestään huolta. Tuo motiivi voi olla myös välillinen, kuten halu miellyttää itsestään huolehtivaa kumppania, halu pysyä terveenä, jotta näkee lasten tai lasten lastensa kasvavan tai jotta eläkkeelläkin jaksaisi vielä nauttia elämästä. Toisaalta se, että liikkuu paljonkin, ei välttämättä tarkoita, että kaikki liikunta olisi oman hyvinvoinnin kannalta rakentavaa. Esimerkiksi jatkuva itsensä piiskaaminen, kehon ylirasittaminen ja pakonomainen liikkuminen kertovat jostakin muusta kuin halusta tehdä itselleen hyvää. Mistä siis tietää, liikkuuko rakkaudesta vai jostakin muusta käsin? Vaikka suhteesi liikuntaan olisi kunnossa, seuraavat kysymykset kannattaa silti kysyä itseltään säännöllisesti. 

Miksi liikun tai olen liikkumatta?

Ole rehellinen: mitkä ovat pohjimmaiset motiivisi liikkua? Syitä voi olla monia, joten kaiva esiin ne kaikista tärkeimmät. Vaikka ensimmäisenä tulisi mieleen unelmien kesämekkoon mahtuminen, pohdi vielä hetki. Onko se sittenkään tärkein syysi liikkua. Onko jotakin muuta arvokkaampaa? Kaikkien ulkoapäin tulevien vaatimusten, ulkonäköpaineiden, ihanne- ja tavoitekerrostumien pohjalta, toivon, että löydät itsesi. Sinä olet tärkein syy pitää itsestäsi huolta. Kun tämä on kirkkaana mielessäsi, muut motiivit rakentuvat sen pohjalta ja sitä kunnioittaen.

Jos et tällä hetkellä liiku lainkaan, kysy itseltäsi: miksi? Vaikka liikunta ei erityisemmin kiinnostaisi tai ajatuskin hengästymisestä toisi mieleesi lähinnä pahaa oloa, mieti voisitko silti tehdä jotakin hyvää kehollesi. Kaikki pienetkin askeleet ovat arvokkaita. Aloita vaikka kävelemällä portaat hissin sijaan tai yhdistä jotakin sinulle tärkeää liikkumisen lomaan. Kävele vaikkapa puistoon ja takaisin lukemaan tai yhdistä valokuvaus rentouttavaan metsäretkeen.

Tekeekö tämä minulle hyvää nyt? Entä pitkässä juoksussa?

Monesti arki rullaa omalla painollaan ja samat asiat tulee tehtyä samana viikonpäivänä ja samaan kellonaikaan. Rutiinit ovat tärkeitä ja parhaimmillaan ne muodostavat hyvinvointia tukevan arjen perustan. Mutta arki on harvoin täysin samanlaista. Kuormitustekijät vaihtuvat ja elämässä sattuu yhtä sun toista, mikä vaikuttaa jaksamiseen ja käytössä oleviin voimavaroihin. Siksi on hyvä pysyä hereillä ja kuulostella tuntemuksiaan päivittäin. Vaikka viime viikolla jaksoit tehdä pitkän lenkin perjantaina, tällä viikolla saattaa olla toisin. Sen sijaan, että teet aina samat asiat tunnollisesti jokaisena viikonpäivänä, kysy itseltäsi: tekeekö tämä minulle hyvää juuri nyt? Vaikka kehon tarpeiden ja voimavarojen tunnistaminen ei ole aivan helppoa, harjoittelu on ehdottomasti sen arvoista.

Niin kuin minkä tahansa muunkin taidon opettelu, kehon kuuntelu vaatii toistoja. Lisäksi tarvitaan lempeää itsekriittisyyttä ja ”kehorehellisyyttä” – halua kaivautua pintaa syvemmälle, päällimmäisten tunteiden ja mielihalujen taakse. Vaikka pitkän työpäivän jälkeen mieli halajaisi illaksi sohvalle, kehoa auttaisi todennäköisesti kevyt happihyppely. Ja toisinpäin: joillekin raskaan työpäivän jälkeen ainut keino rauhoittua on raskas treeni, niin sanottu ”pään nollaus”, vaikka kehon kannalta se tarkoittaa kuormitusta kuormituksen perään.

Kehon kuuntelu vaatiikin siis läheisistä ihmissuhteista tuttuja taitoja: kykyä olla itselleen läsnä, kykyä kuunnella ja ottaa vastaan kehon tuomaa informaatiota, kykyä tehdä kompromisseja mielihalujen ja kehon tarpeiden välillä. Lisäksi tarvitaan aitoa kunnioitusta kehoa kohtaan ja sen kautta syntyvää halua tehdä itselleen hyvää. Näistä palasista syntyy parhaimmillaan elämän mittainen rakkaussuhde, jossa molemmat oppivat ja kehittyvät – ja ainakin hetkittäin sulautuvat toisiinsa. Sillä rakkaudessa keho ja mieli, kaikki, on lopulta yhtä. Eikö? ❤️

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

 

Pieni pala paratiisia – ja yksi iso oivallus

IMG_1497

Kiitollinen lomasta ja arjesta.

Loman aikana oivalsin jotakin itselleni arvokasta: Arki on parasta silloin, kun siinä on päivittäin ripaus loman tunnetta. Loma on parasta silloin, kun siihen sisältyy jotakin arjesta tuttua.

En muista, milloin viimeksi olisin kesälomaillut niin, että loman alkaessa en oikeastaan tuntenut erityistä tarvetta lomalle. Yleensä olen ollut loman kynnyksellä sanalla sanoen ”raato”. Ensimmäinen viikko tai pari on mennyt henkiseen lomalle laskeutumiseen. Tänä kesänä minulla ei pitänyt olla lomaa ollenkaan. Kun selvisi, että onkin, ei ollut ensin tarkoitus lähteä minnekään. Suunnitelmien muuttaminen kuitenkin kannatti – ja oli onneksi mahdollista –  sillä palkintona oli yksi upeimmista lomakokemuksista.

Tällä kertaa lomalle siirtyminen sujui lempeästi ja ilman ylimääräistä väsymyksen taakkaa. Ehkä juuri sen takia lomasta oli myös harvinaisen helppo nauttia. Ei ollut tarvetta ylimääräisille aktiviteeteille, jollekin, jolla kääntää mielensä lomamoodiin tai pakoilla pysähtymisen mukanaan tuomaa ”tyhjyyttä”. Oli helppo vain olla aloillaan ja vastaanottaa. Siihen oli myös täydelliset puitteet – kiitos Marbellassa asuvalle ystävälleni Janina Tainiolle, joka vinkkasi tämän paikan.

Espanjan aurinkorannikon tuntumassa, Esteponan maaseudulla sijaitseva Birdsong-retriitti on täydellinen ympäristö rentoutumiseen. Upean puutarhan ympäröimän kaksikerroksisen huvilan yläkerrassa asuu omistaja Alison, alakerta terasseineen on vuokrattavana. Puutarhasta voi poimia satokaudesta riippuen omat hedelmät. Tällä kertaa tarjolla oli appelsiineja, sitruunoita, luumuja, nektariineja ja avokadoja. Tilalta löytyy pieni uima-allas ja matkaa lähimmälle uimarannalle on autolla vain 5 minuuttia. Myös Esteponan tunnelmallinen rannikkokaupunki on 10 minuutin ajomatkan päästä.

Lähistöltä löytyy lisäksi joukko muita viehättäviä retkikohteita kuten pieniä vuoristokyliä. Me teimme viikon aikana päiväretken kuuluisaan Rondan kaupunkiin ja piipahdimme lähellä sijaitsevassa Benahaviksessa. Ehkä unohtumattomin retki oli kuitenkin maastovaellus Ranch Siesta Los Rubios -nimisellä tallilla. Hepat olivat niin kilttejä, että lähes ensikertalainen poikaystävänikin uskaltautui laukkaamaan.

Parasta lomaviikossa oli kuitenkin leppoisa oleminen. Hitaat aamut omalla terassilla, jooga-  ja kirjoitushetket puutarhassa, lukeminen riippukeinussa avokadopuiden sylissä, köllöttely kahdestaan uima-altaalla ja meditointi täysikuun valossa linnunlaulun sekoittuessa tuulikellon kilinään.

Arjesta lomalla muistuttivat jooga- ja kirjoittamisrutiinien lisäksi ruuanlaitto, sillä ruuan suhteen retriitissä on ns. ”itsepalvelu”. Ravintolaähkyä ei siis ehtinyt tulla ja kaikin puolin reissusta jäi aidosti levännyt olo – sellainen, jota useimmiten tavoittelee, mutta yhtä usein epäonnistuu. Lämmöllä suosittelenkin tätä paikkaa jokaiselle, joka etsii rentouttavaa etelänlomakohdetta luonnon helmassa.  Tarvittaessa paikalle voi myös tilata etukäteen joogaopetusta (muun muassa ihanan Janinan!), hierontaa ja erilaisia hoitoja, joten paikka toimii myös vaihtoehtona ohjatulle retriitille.

Erityiskiitos Birdsongin emännälle Alisonille, joka hemmotteli meitä detox-mehuillaan, sytytteli suitsukkeita joogaterassille, varmisti, että kynttilöitä oli riittävästi ja piti muutenkin huolen siitä, että lomalaisilla oli kaikki hyvin.  Lisäiloa rentoiluun toivat kolme sympaattista koiraa, skotlanninterrierit Alvin ja Rio sekä tanskandoggi Amos.

Toivon, että tällaisia lomia tulee lisää. Mutta sitäkin enemmän toivon, että oma arkeni pysyy sellaisena, että siitä ei (välttämättä) tarvitse ottaa lomaa. Vaikka se ei aina helppoa olekaan, siihen voin onneksi vaikuttaa.

Tässä vielä muutama otos reissusta. Lisätietoa Birdsong-retriitistä voit pyytää allekirjoittaneelta.

IMG_1346IMG_1476IMG_1316IMG_1334IMG_1330-1PHOTO-2018-07-01-17-27-31IMG_1328d6c8308b-ac98-49fd-b40b-533907757b70IMG_1338

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.