Syömishäiriöstä toipuminen opetti minulle, miten arvokas kehoni on

DSCF1446

Tätä tekstiä ei ollut helppo kirjoittaa. Oli vaikea enää löytää sitä pientä herkkää ihmistä, joka piilotti pahan olonsa kituuttamalla, kurittamalla ja sättimällä itseään. Joka juoksi verenmaksu suussa syötyään yhden suklaan palan liikaa. Jynssäsi vessanpönttöä, jotta äiti ei vain huomaisi oksennuksen hajua. Silti, haluan jakaa tämän tarinan rohkaisuksi. Muistutukseksi siitä, että vaikeastakin ruokasuhteesta on mahdollista päästä eteenpäin – ja että jonain päivänä kipeät kokemukset voivat kääntyä vahvuudeksi ja voimavaraksi.

Sairastuin teini-ikäisenä bulimiaan. Taustalla oli moninaisten elämäntapahtumien kipeä ketju, joka kulminoitui jalkojeni leikkaukseen ja pitkään pakkolepoon. Koen, että syömishäiriö oli itselleni pohjimmiltaan keino kontrolloida sisäisesti kaoottista oloa. Ruuan säännöstely toi vääristyneen, mutta siinä hetkessä lohdullisen tunteen, että edes jotakin pystyin elämässäni hallitsemaan.

Käänteentekevä seikka parantumiseni kannalta oli halu päästä takaisin kilpaurheilemaan ja kehittyä juoksijana. Vaikka motiivi oli niin sanotusti välineellinen, tajusin pian, että tavoitteen saavuttaminen vaati yhteistyötä kehoni kanssa. Ymmärsin, että kehoni tarvitsi energiaa harjoitteluun, palautumiseen ja kehittymiseen. Minun oli opeteltava kuuntelemaan sitä ja vastaamaan sen tarpeisiin.

Toipumismatkan aikana olennaista oli oppia tunnistamaan, milloin ja minkälaisissa tilanteissa ahmimiskohtaukseni saivat alkunsa ja opetella varautumaan niihin ennalta.  Jouduin pysähtymään ja katsomaan sisäänpäin, kysymään itseltäni, mitä noissa tilanteessa tapahtuu? Mikä niitä yhdistää? Mitä tunnen silloin, kun mieleni tekee ahmia? Reagoimisen sijaan harjoittelin ottamaan aikalisän, etsimään hyvän olon tunnetta jostakin muualta. Joskus se oli rauhallinen kävelylenkki, joskus soitto ystävälle.

Huomasin pian, että mitä parempaa huolta pidin ruokailurytmistäni ja siitä, että söin riittävästi, sitä vähemmän tunsin tarvetta ahmia. Aloin kantaa eväitä mukanani joka paikkaan. Huomasin myös, että toiset ruuat pitivät paremmin nälkää kuin toiset. Lisäsin proteiinin ja etenkin hyvän rasvan määrää ruokavaliossani (jälkimmäinen paransi myös pitkään vaivanneen aknen).

Välillä kaikista hyvistä yrityksistäni huolimatta päädyin ahmimaan ja tunsin hirveää morkkista. Niissä hetkissä oli tärkeintä oppia antamaan itselleni anteeksi. Nousta ylös ja yrittää uudelleen.

Minulla oli kova halu parantua. Halusin, että kehoni voisi hyvin, vaikka en aina osannut toimia sen mukaisesti. Sinnikkyys ja harjoittelu kuitenkin palkittiin. Siinä vaiheessa, kun aloin harjoitella herkuttelua hyvällä omalla tunnolla, tiesin olevani jo pitkällä. Turvallisuussyistä tein sen aluksi pienissä määrin ja aina extrana niin, etteivät herkut korvanneet ateriaa vaan toimivat lisähyvänä. Kun oloni oli jo valmiiksi kylläinen, ei sokeri laukaissut ahmimishaluja ja luottamus itseeni vahvistui.

Pikku hiljaa monen yrityksen ja notkahduksen jälkeen suhteeni ruokaan alkoi muokkaantua rajoittavasta hyvinvointia tukevaksi. Jossain vaiheessa ruokailuaikoihin tuli joustoa enkä enää pelännyt voimalla iskevää nälän tunnetta. Oksentaminen lakkasi olemasta vaihtoehto.

Syömishäiriöstä parantuminen vei vuosia, mutta antoi minulle ehkä yhden tärkeimmistä asioista: aloin tuntea suurta myötätuntoa kehoani kohtaan.  Tiesin, etten enää koskaan pystyisi tekemään pahaa itselleni. Syömisestä oli tullut minulle keino pitää kehostani hyvää huolta.

#älälaihduta365 #älälaihduta

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s