Toisinaan tarvitsemme pakkopysäytyksen, jotta oppisimme arvostamaan kehoamme

DSCF1277.JPG

Mistä sinä olet kiitollinen kehollesi tänään?

Miten löytää lisää lempeyttä itseään kohtaan? Miten oppia arvostamaan omaa kehoaan? Miten pysähtyä kuuntelemaan kehonsa viestejä? Miten muuttaa orastava myötätunto teoiksi, jotka lisäävät hyvää oloa? Nämä ovat asioita, jotka ovat mielestäni valmentamisessa vähintään yhtä tärkeitä kuin se, montako tuntia liikkuu viikossa tai nukkuu päivässä.

Moni meistä tietää varsin hyvin, kuinka paljon pitäisi syödä, nukkua tai liikkua, että se olisi sopivasti.  Mutta harva meistä pystyy toimimaan sen mukaisesti. Kyse ei ole tiedonpuutteesta, vaan jostakin syvemmästä. Uskon, että pohjimmiltaan kyse on siitä, millainen yhteys meillä on omaan kehoomme. Kun kehoyhteys toimii, alamme lähes automaattisesti tehdä asioita oman terveytemme eduksi. Keho hakeutuu aina kohti tasapainoa (homeostaasia), kun vain annamme sille mahdollisuuden.

Jotta voisimme antaa kehomme pitää meistä huolta, se tarvitsee tukemme. Jos emme ole kuulolla, viestit eivät välity perille. Jossain vaiheessa keho saattaa reagoida huutaen. Jos vielä tuolloinkin sivuutamme sen pyynnön, voi seuraavaksi edessä olla pakkopysäytys.

Toisinaan me tarvitsemme pysäytyksen – sairastumisen, uupumisen tai jonkun muun sisintä ravistelevan kokemuksen, jotta oppisimme katsomaan asioita uudella tavalla. Jotta oppisimme arvostamaan itseämme ja omaa ainutlaatuista kehoamme. Jotta tarkistaisimme arvomme ja prioriteettimme. Jotta voisimme katsoa peiliin ja sanoa ”sinä olet niin tärkeä, että olen valmis tekemään asioita pitääkseni sinusta huolta.”

Uskon, että pohjimmiltaan me olemme kaikki samanlaisia. Tarvitsemme yhteyttä voidaksemme hyvin – yhteyttä toisiin, mutta myös yhteyttä itseemme. Yhteyttä on kuitenkin vaikea rakentaa kiireessä. Tarvitaan pysähtymistä, läsnäoloa ja aitoa halua nähdä ja kuulla. Tarvitaan myötätuntoa.

Kun asioita tekee myötätunnosta käsin, on vaikea eksyä piiskaamiseen polulle tai jättää itsensä vaille huomiota. Myötätuntoa on ehkä vaikeampi opettaa kuin peruskestävyyssykettä tai askelkyykkytekniikkaa, mutta se on yhtä lailla taito, jota voi harjoitella.

Esimerkiksi Elämäsi kuntoon -verkkokurssilla ensimmäinen viikon ajan harjoitellaan pysähtymistä itsensä äärelle ja tavoitteiden määrittelemistä kehon sisäisistä toiveista käsin. Vaikka suuren osallistujamäärän vuoksi en pysty kommentoimaan kaikkien osallistujien vastauksia, olen syvästi liikuttunut ihmisten pohdinnoista ja siitä tavasta, jolla he lähestyvät itseään. Osalle se on vaikeaa, mutta se on osa harjoitusta. Harvoin askelkyykkykään tuntuu ensimmäistä kertaa tehdessä helpolta ja luonnolliselta.

Myötätuntoa harjoitellessa voi alkuun helpottaa ajatus ”parhaalle ystävälle puhumisesta”. Vaikka se ei vielä tuntuisi todelta, se voi olla sitä jonakin päivänä. Harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa. Ja mitä vielä – sivuhyödyt ovat sitä luokkaa, että ihan jokaisen meistä kannattaisi kokeilla.

Aloittaa voit vaikka katsomalla itseäsi peilistä ja sanomalla ääneen yhden asian, mistä olet kiitollinen kehollesi tänään.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s