Haluatko elämäsi kuntoon? – Keskity näiden kolmen asian treenaamiseen

DSCF1287

Opettele tarkastelemaan itseäsi ja omaa kehoasi maailman arvokkaimpana asiana.

Kun ajattelemme sanaparia ”elämäsi kuntoon”, ajattelemme usein rasvatonta kroppaa, näkyviä lihaksia ja kevyitä askeleita. Moni meistä tähtää siihen monta kertaa elämänsä aikana. ”Nyt se alkaa”, ajattelemme. Hankimme uuden saliohjelman, siistimme ruokavalion ja päätämme kaikin tavoin ottaa itseämme niskasta kiinni. ”Tällä kertaa onnistun”, vakuutamme itsellemme. Kunnes tapahtuu jotain – elämä. Tulee vastoinkäymisiä, loukkaantumisia, flunssa-aaltoja, yllättäviä tilanteita, jotka sekoittavat treenirutiinin ja saavat meidät heittämään pyyhkeen kehään. Epäonnistumaan.

Mutta entä jos vika ei olekaan meissä, vaan tavoitteenasettelussa? Mitä jos ”elämäsi kuntoon” ei vaadikaan tiukkaa treeniä ja terveellisen ruokavalion noudattamista?  Mitä jos avaimet hyvään oloon ja hyvään kuntoon löytyvätkin jostain aivan muualta? Sinun omista ajatuksistasi.

Seuraavat kolme asiaa voivat hyvinkin olla tärkeimmät treenit, mitä tulet koskaan tekemään:

Itsemyötätunto

Opettele tarkastelemaan itseäsi ja omaa kehoasi maailman arvokkaimpana asiana. Sinulla on vain yksi keho ja vain sinä voit päättää pitää siitä huolta. Älä mieti treenaamista ja ”kehosi muokkaamista”, vaan käännä ajatukset myötätuntoon ja aitoon haluun tehdä itsellesi hyvää. Kehosi ja sinä voitte paremmin, kun elämään sisältyy tarpeeksi liikettä ja monipuolista ravintoa.

Leikkimielisyys

Liikkumisen ei tarvitse olla ryppyotsaista suorittamista. Etsi sellaiset tavat liikkua, joista nautit. Kokeile eri asioita, harjoittele uusia taitoja, hassuttele, riko rutiineja. Opettele tuntemaan kehosi paremmin ja suhtaudu liikkumiseen suoritteen sijaan tutkimusmatkana. Kun liikkumisessa on tilaa luovuudelle, siitä tulee hauskaa eikä homma tunnu enää velvollisuudelta.

Armollisuus

Elämässä tulee väistämättä vastaan erilaisia kausia. Aina ei ehdi liikkua niin paljon, kun haluaisi. Joskus muu elämä on niin kuormittavaa, että on liikuttava lempeämmin kuin tekisi mieli. Harjoittele armollisuutta itseäsi ja kehoasi kohtaan ja vältä vertaamasta itseäsi muihin. Muista, että jokaisen keho on erilainen. Ja että ulkoinen olemus ei kerro koko totuutta. Timmi kroppa ei ole yhtä kuin onnellinen ihminen.

Treenaamalla armollisuutta itseäsi kohtaat, saat samalla karistettua yhden pahimman kiusantekijän kannoiltasi – nimittäin riittämättömyyden tunteen. Jos et riitä itsellesi nyt, on hyvin epätodennäköistä, että tulet riittämään itsellesi silloinkaan, kun peilikuvasi näyttää kaikkien muiden mielestä täydelliseltä.

Jos siis haluat aidosti päästä elämäsi kuntoon, kannattaa hetkeksi unohtaa ulkoiset tavoitteet ja keskittyä sisäiseen treeniin. Sen aloittaminen ei vaadi mitään erityisjärjestelyjä. Voit aloittaa sen jo tältä samalta istumalta.

Lempeää treeniä! ❤️

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

Mainokset

Kun on tarpeeksi monta kertaa lentänyt nenälleen ja pyllylleen, voi ottaa asiat vähän rennommin

DSCF1301

Unohda täydellinen suoritus ja anna itsellesi lupa nauttia.

”Miten tää voi olla näin vaikeaa.”

”Taas mä tein sen saman virheen.”

”Tiedän kyllä, mitä pitäisi tehdä, mutta se ei vaan onnistu.”

Tiedätkö sen tunteen, kun teet ties kuinka monetta kertaa samaa asiaa siinä onnistumatta? Tai harjoittelet jotain tuttua liikettä etkä millään saa raajoja toimimaan oikeassa järjestyksessä, oikeaan aikaan? Minulle sellainen on esimerkiksi kerävoltti. Olen oppinut sen jo monta kertaa, mutta aina pienen tauon jälkeen opettelen uudelleen. Ponnistan liian hätäisesti, jolloin hyppy jää turhan matalaksi tai suuntautuu liiaksi eteen. Avaan kerän vähän liian myöhään ja päädyn nenälleni tai vähän liian aikaisin ja päädyn pyllylleni. Joskus leijailen ilmassa unohtaen koko kerän. Se vasta hassu ”pommi” onkin. Ja miten paljon se ärsyttää, kun tiedän täsmälleen, mitä pitäisi tehdä, mutta en vaan saa hommaa toimimaan.

Aivan niin kuin elämässäkin välillä. Elämä muistuttaakin pienoiskoossa yllättävän paljon kerävoltin tekemistä. Välillä sitä hätäilee, menee mielessään asioiden edelle – ja pettyy. Toisinaan taas havahtuu vasta sitten, kun tilanne on jo ohitse – ja pettyy. Joskus sitä todellakin vaan leijailee haavi auki eikä tajua yhtään, mitä ympärillä tapahtuu. Ja tiedätkö mitä? Se on aivan ok. Se, että elämä on jatkuvaa harjoitusta ja tasapainon hakemista. Toisinaan myös aika turhauttavaa sellaista.

Mutta hitto vieköön, miten hieno fiilis se on, kun pitkän harjoittelun jälkeen asiat kerrankin loksahtavat kohdilleen! Sen tuntee jo ilmassa. Ei ole kiire minnekään ja asiat tapahtuvat juuri oikeaan aikaan, oikeassa järjestyksessä.  Jalat osuvat hädin tuskin maahan, kun alat jo tuulettaa. Sen hetken voimalla jaksaa taas nostaa hännän pystyyn ja jatkaa harjoittelua. Ja jossain kohtaa todeta, että eihän sillä täydellisellä suorituksella olekaan niin paljon merkitystä. Parasta on itse harjoittelu.

Kun myöntää olevansa täällä oppimassa, voi ottaa asiat vähän rennommin. Päästää irti lopputulemasta ja antaa itselleen lupa niin moneen toistoon kuin on tarpeen. Luottaa siihen, että jossain vaiheessa se palkitaan. Ja mitä sitten, vaikka ei palkittaisikaan? Ainakin olet uskaltanut ponnistaa. Ja nauttinut lennosta.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

Joskus suurin epämukavuusalue on siellä, missä pitää ottaa iisimmin

DSCF1302

Oma tila on paikka, jossa voi linjata itsensä takaisin omaan ytimeensä, kertoa sydämelleen, että täällä ollaan. 

Sanotaan, että oppiakseen jotakin uutta on uskallettava haastaa itsensä, astuttava omalle epämukavuusalueelleen.  Sinne, missä joutuu kohtaamaan oman pelkonsa ja epävarmuutensa. Joskus tuo alue voi kuitenkin löytyä täysin päinvastaisesta suunnasta kuin yleensä ajatellaan. Sieltä, missä rajoja ei venytetä vaan osoitetaan ne selkeästi. 

Minulle ehkä maailman vaikein asia on olla tarvitseva. Olen aina ollut se sitkeä ja periksi antamaton puurtaja. Se joka puree mieluummin hammasta kuin sanoo, että  – ”hei, nyt mä en enää pärjää yksin.  Voisiko joku auttaa mua?” On vaikea ilmaista oma avun tarpeensa, jos ei sitä ensin tunnista. Olen myös erittäin hyvä haastamaan itseäni. Tämän vuoksi olen joutunut elämässä usein tilanteisiin, jossa otan liian suurta vastuuta. Kannan yksin kahden ihmisen työtaakkaa tai kuuntelen muiden murheita silloinkin, kun oma raja on tullut aikoja sitten vastaan. Huomaan sen vasta sitten, kun jään yksin. Vasta sitten on aikaa, tilaa ja rauhaa tunnustella omaa vointiansa. Vasta sitten on aikaa nähdä itsensä.

Luojan kiitos tuota aikaa olen oppinut jo varhaisessa vaiheessa ottamaan. Vaikka en aina osaa vetää rajoja tarpeeksi ajoissa, olen oppinut pitämään kiinni omasta tilastani. Se on se paikka, jonne palaan tunnustelemaan. Oma kehon, mielen ja sydämen turvasatama. Sieltä käsin voin myös tehdä korjaavia liikkeitä. Todeta, mikä on tilanne ja tarvittaessa kerätä rohkeutta toimia toisin. Linjata itseni takaisin omaan ytimeeni, kertoa sydämelleni, että täällä ollaan. En jätä sinua enää.

Tiedän, millaista on porskuttaa eteenpäin robotin lailla – kaukana omista tunteista, omista toiveista ja tarpeista. Siksi olen päättänyt jatkaa harjoittelua.  Ja tiedätkö, mitä useamman kerran on paljastanut oman rajallisuutensa, näyttänyt, että tähän asti venyn, mutta en yhtään enempää, homma alkaa helpottua. Itseni yllätykseksi omien rajojeni ja tarpeideni ääneen sanominen ei tee minusta yhtään vähempää. Päinvastoin, mitä paremmin olen linjassa itseni kanssa, sitä vahvemmaksi tunnen oloni.

Jos on aina tottunut venymään ja venyttämään omia rajojaan, voi suurin epämukavuusalue ollakin taaksepäin astumista, riman laskemista ja iisimmin ottamista. Sen vaalimista, mikä tekee itselle hyvää ja mikä on aivan tarpeeksi.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

Mieli tarvitsee rakkautta ja huolenpitoa, aivan niin kuin kehokin

DSCF0110

Vaikka sairastuminen on usein varsin pelottava kokemus, se on myös ennen kaikkea mahdollisuus.

Kun keholla on hätä, menemme yleensä lääkäriin, kerromme asiasta työkavereille ja ehkä päivitämme sosiaaliseen mediaan. Saamme sympatiaa, lohtua ja vertaistukea. Kun mielellä on hätä, käy usein päinvastoin. Valitsemme puhumattomuuden. Miksi? Ehkä siksi, että rakkauden vastapuolella väijyy pelko. Mitä muut ajattelevat minusta? Näytänkö heikolta? Näytänkö epäonnistuneelta? Vaikuttaako mielen sairastuminen siihen, miten muut suhtautuvat minuun? Onko parempi olla kertomatta, ettei asiasta tule lisää harmia?

Pelko johtaa usein myös siihen, ettei ihminen uskalla hakea apua, vaan jää yksin. Yksin pelon ja häpeän kanssa. Häpeän, joka perustuu pohjimmiltaan ymmärtämättömyyteen. Siihen, että olemme vasta sisäistämässä kehomme kokonaisvaltaisuutta ja keho-mielen yhteen kietoutuneisuutta. Sitä, että keho vaikuttaa mieleen, mieli kehoon ja toisin päin. Jonkun keho sairastuu, koska mieli voi huonosti ja toisen mieli voi sairastua, koska keho voi huonosti. Useimmiten pelissä ovat molemmat. Miksi siis osaa sairastumisista pitäisi piilotella ja hävetä ja osaa ei? Miksemme ajattelisi mielen ja kehon häiriöitä saman janan eri ilmentyminä? Sillä sellaisia ne ovat.

Ihmisen keho on haavoittuvainen. Sen me kaikki tiedämme. Mutta mielen haavoittuvaisuutta meidän on vaikeampi myöntää. Kovapäisimmät meistä ajavat mieluummin kehonsa äärirajoille kuin kohtaavat oman ”heikkoutensa”.

Myös omalla kohdallani fyysinen sairastuminen oli se, mikä lopulta laukaisi mielen padot.  Vuosien takaiset muistot tulivat ulos paniikkikohtauksina ja traumaperäisenä stressihäiriönä – siis hyvinkin fyysisinä oireina. Kiitos siitä keholleni. Se osoitti minulle, että mielikään ei veny loputtomiin. Ja että joskus on tärkeämpää hoitaa mieltä kuin fyysistä kuntoa.

Vaikka sairastuminen oli varsin pelottava kokemus, se oli myös ennen kaikkea mahdollisuus. Mahdollisuus kohdata viimein omat traumani. Mahdollisuus hoitaa itseäni entistä kokonaisvaltaisemmin. Mahdollisuus kasvaa ja mahdollisuus eheytyä.

Toivon, ettei kenenkään tarvitsisi riistää itseltään tätä mahdollisuutta häpeän ja leimautumisen pelossa.  Toivon, että yhä useammalla olisi rohkeutta puhua asioista avoimesti ja hakea apua. Viedä mieli lääkäriin siinä missä kehokin.

Kaikista eniten toivon kuitenkin sitä, että jokaisella olisi mahdollisuus saada apua silloin, kun sitä kipeiten tarvitsee.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

Meneekö treenaaminen vuoroin överiksi tai minimiksi? Kokeile tätä

DSC03518-2

Kehotietoisen harjoittelun motiivina on itsestä välittäminen ja oman kehon tarpeista huolehtiminen. Kuva: @ttanya

Tuntuuko, että treenaat aina liikaa tai liian vähän? Päättyykö treeniputkesi helposti sairastumiseen, loukkaantumiseen tai totaaliseen uuvahdukseen? Haluaistiko oppia liikkumaan tasapainoisesti ja niin, että harjoittelu on aidosti osa kokonaisvaltaista hyvinvointiasi? On yksi asia ylitse muiden, joka auttaa sinua löytämään liikkumisen kultaisen keskitien: kehosi tarpeiden asettaminen ykköseksi.

Kun asetat liikkumisen ykkösprioriteetiksi kehosi tarpeisiin vastaamisen, alat väistämättä tehdä erilaisia valintoja. Päätös sitoo sinua jatkuvaan vastuullisuuteen kehoasi kohtaan. Joudut kerta toisensa jälkeen pysähtymään kehosi äärelle ja kysymään: mitä minun kehoni tarvitsee nyt? Jos se on liikettä, niin minkälaista? Miten kevyttä tai tehokasta?

Eikä kehon tarpeiden kunnioittaminen rajoitu ainoastaan liikuntaa edeltävään vuoropuheluun. Myös liikkumisen aikana joudut olemaan jatkuvasti läsnä kehosi viesteille ja pelkän tekemisen sijasta kuulostelemaan: Miltä tämä liike tuntuu kehossani? Voisinko tehdä sen jotenkin paremmin? Mitä kehossani tapahtuu, jos muutan jotakin? Liikkumisen jälkeen on myös hyvä pysähtyä tunnustelemaan harjoituksen vaikutusta. Saiko kehosi sen, mitä se tarvitsi? Oliko treeni sopivan kevyt, haastava tai palauttava?  Miltä olosi tuntuu nyt?

Jokainen päivä on erilainen ja kehosi tarpeet elävät sen mukaan, mitä arjessasi tapahtuu. Siksi tiukat harjoitussuunnitelmat kannattaa unohtaa – tai ainakin muistaa arvioida tilanne joka kerta uudelleen. Se, miten nukut yösi, mitä työpäiväsi pitää sisällään, miten syöt päivän aikana, minkälaisia sosiaalisia kohtaamisia ja tunnekokemuksia päiväsi sisältää. Tämä kaikki vaikuttaa kehoon, toisilla enemmän toisilla vähemmän. Nykyään monen arki on kiireistä ja aikataulutettua. Sen vuoksi myös keho tarvitsee enemmän lepoa ja palautumista.

Kutsun tällaista kehon tarpeista käsin lähtevää liikkumista kehotietoiseksi harjoitteluksi. Se on kirjaimellisesti jatkuvaa harjoittelua. Ei ainoastaan fyysistä vaan kokonaisvaltaista, kaikki elämän osa-alueet huomioivaa harjoitusta, jonka päämääränä on oppia pitämään parempaa huolta itsestä ja omasta kehosta.

Joskus harjoittelu vie myös epämukavuusalueelle, mutta se ei ole sen pääasiallinen tehtävä.  Pohjimmaisena motiivina on itsestä välittäminen ja oman kehon tarpeista huolehtiminen. Tietoinen halu tehdä itselle hyvää.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

Joskus elämässä on oltava itse itsensä leijonaemo

leijonaemo

Anna itsellesi hoivaa ja huoltoa. 

Joskus pienen (tai vähän isommankin) leijonan elämässä on aikoja, jolloin oma rakas emo sairastuu. Emosta ei ole antamaan sitä hoivaa ja huoltoa, jota pienokainen niin kovasti tarvitsisi. Voi olla, että leijonaisäkään ei ole paikalla. Ehkä sillä on omia huolia tai se kaipaisi itsekin tukea. Silloin pienokaisen on selviydyttävä omin voimin, opeteltava tukemaan itse itseään. Se matka voi olla rankka, sillä nuo taidot eivät tule helpolla. Jonakin päivänä pienokaisesta kuitenkin kasvaa aikuinen. Jos käy oikein hyvin, niin ehkä sellainen leijonaemomainen – hieman ennalta epäilevä, herkästi puolustautuva ja rajojaan suojeleva, isosydäminen ja lempeä hoivaaja.

Perinteisesti leijonaemous on liitetty vanhemmuuteen ja etenkin äidin palavaan suojeluvaistoon omia lapsiaan kohtaan.  Mutta voisiko leijonaemous olla myös ominaisuus, jonka yksilö omaksuu elämän vaikeina hetkinä? Supervoima, jonka avulla voi selviytyä silloinkin, kun tuntuu, että maailma romahtaa ja on ihan yksin? Voisiko leijonaemous olla myös omasta sisäisestä lapsesta huolehtimista?

Vertaistukea erityislasten vanhemmille tarjoavan Leijonaemot yhdistyksen* sivuilla leijonaemous määritellään mm. seuraavasti:

Leijonaemous ei ole taisteluita tai taistelemista, vaan erityisen huomion tarpeessa olevan lapsen hoivaamista ja huoltamista

Leijonaemous on sitä, että olen oman lapseni puolella – en ketään vastaan – vaan nimenomaan pitääkseni hänen puoliaan, jotta hänen elämänsä olisi mahdollisimman hyvää elämää.

Leijonaemous on sitä että me vanhempina mahdollistetaan erityistemme mahdollisimman normaali elämä.”

”Leijonaemous on myös luovuutta ja iloa, on ihanaa ja mahtavaa, kun oma tai jonkun emon/isin pentunen saavuttaa suuren virstanpylvään.

Mitä siis voisimme oppia leijonaemoilta suhteessa itseemme? Itsestä huolehtimista, itsensä tukemista, lempeyttä, tervettä itserakkautta, rajan vetoa, oman voiman suojelua ja omista saavutuksista iloitsemista. Aika hienoja juttuja, eikö? Väitän, että kun näitä tarpeeksi kauan harjoittaa, niin tulee väistämättä hetki, jolloin haluaa myös laittaa hyvän kiertämään. Aivan kuten leijonaemot – jakaa oppimaansa ja tukea muita.

Emoille ja erityisille elämille 🙏

*Lähde: Leijonaemot – Mitä on leijonaemous?

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

Kehoyhteys on kuin läheinen ihmissuhde – se elää yhteisistä hetkistä, kuuntelusta ja kompromisseista

tasapaino.keho

Kehoa kuuntelemalla voi löytää lisää tasapainoa arkeensa.

Mitä tarkoittaa, että on yhteys omaan kehoonsa? Ajattelen usein, että suhde kehooni on kuin läheinen ystävyyssuhde. Se elää yhteisistä hetkistä, kuuntelusta ja kompromisseista. Ainoana erona ystävyyssuhteeseen on se, että keho on jatkuvasti läsnä. Halusit tai et, elät sen kanssa joka päivä. Miten siis pitää välit hyvinä?

Tässä kolme yksinkertaista tapaa vahvistaa (ja ylläpitää) yhteyttä omaan kehoonsa:

  1. Ole kiinnostunut siitä, miten kehollasi menee.

Ole utelias kehosi suhteen. Näytä, että olet kiinnostunut ja haluat tietää, miten kehosi voi. Kysy usein: mitä kuuluu?  Kysy myös tarkentavia kysymyksiä, kuten: Miltä kehossasi tuntuu? Mitä kehosi kaipaa? Voisitko olla jotenkin avuksi? Osoita, että olet paikalla itseäsi ja kehoasi varten.

  1. Kuuntele.

Harjoittele hyväksyvän läsnäolon taitoa omassa kehossasi. Unohda hetkeksi kaikki muu, käännä aistit sisäänpäin ja keskity vain kuuntelemiseen ja kehosi viestien vastaanottamiseen. Miltä olosi tuntuu? Miltä hengityksesi tuntuu? Miltä asentosi tuntuu? Miltä ilma tuntuu ihollasi – kylmältä, kuumalta, sopivalta? Onko jokin kehon osa, johon on vaikea saada yhteyttä? Tuntuuko jokin kehon osa jäykältä? Pyri ainoastaan havainnoimaan. Vältä arvostelua ja liikaa analysointia. Tämä harjoitus voi olla yksinkertaisuudessaan hyvin vaikea, mutta suhtaudu siihenkin uteliaan lempeästi. Sinun ei tarvitse ratkaista mitään, riittää kun olet läsnä ja tarkkailet. Jokainen harjoitus auttaa sinua tulemaan tietoisemmaksi omasta kehosta, tunteista ja ajatuksista.

  1. Tee kompromisseja.

Niin kuin läheisissä ihmissuhteissa myös keho-mielisuhteessa on tehtävä jatkuvasti kompromisseja erilaisten ajatusten ja tunteiden välillä. Esimerkki: Vaikka mieli vetäisi viidettä iltaa peräkkäin sohvan nurkkaan, on hyvä tarkastella asiaa kehon kannalta. Liike voi olla suurinta lempeyttä. Tai päinvastoin: jos mieli on tottunut piiskaamaan sinua jatkuvasti eteenpäin, on rakkautta opetella lepäämään. Kun herkistyt kehosi viesteille, tulet pian huomaamaan, että kompromissin hetkiä on ihan jatkuvasti.

Parhaimmillaan kehon kuuntelu on paljon muutakin kuin sen kuulostelua, milloin on hyvä levätä, milloin syödä, ja milloin liikkua.  Se on jatkuva olemisen tila, jossa kehosi kautta saamasi informaatio auttaa sinua löytämään tasapainon arjessasi – niin työssä, vapaa-ajalla kuin vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.

Keho voi olla yksi elämäsi parhaista ystävistä. Eikä se jätä sinua koskaan. ❤️

EDIT. Rehellisyyden nimissä kohdat 1-3 eivät ole yhtään niin simppeleitä kuin miltä ne kuulostavat. Mutta mikä tärkeä suhde olisi helppo? Takaan, että harjoitus palkitaan.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit

Luota itseesi herkkäkehoinen – vain sinä tiedät, mitä tarvitset

 

joogamatolla

Pidä huolta itsestäsi. Se on kaikkien parhaaksi. 

”Itsensä hyväksyminen on yksi tärkeimmistä ja samalla vaikeimmista tehtävistä, jotka elämässämme kohtaamme”, sanoo aivotutkija Ken Mogi.* Se mikä on älyttömän vaikeaa, osoittautuu usein myös todella palkitsevaksi, ainakin jossain vaiheessa. Olen vielä tuolla matkalla.

Itselläni henkistä painia on aiheuttanut viime aikoina erittäin herkkä keho, erityisesti hermosto, joka kuormittuu hyvin helposti ja vaatii paljon palautumisaikaa, niin sanottua ”tyhjäkäyntiä”. Ja nyt en tarkoita pelkästään liikunnasta palautumista, vaan ihan normaalielämästä toipumista.

Minulle hermostollista kuormittumista aiheuttavat muun muassa tiukat aikataulut, yllättävät muutokset, hälinä, kovat äänet ja toisen ihmisen hermostuminen (kyllä – jälkimmäinen ärsyttää itseänikin).  Nämä kaikki saavat järjestelmäni ylivirittymään ja helposti ”taistele tai pakene” stressitilaan.  Tämän lisäksi monet asiat, joista nautin, kuten sosiaaliset tilanteet, kyläily ja paikasta toiseen matkustaminen, vaativat veronsa. Monesti tuntuukin siltä, että se mitä kutsutaan ”normaaliksi elämäksi” ei ole minua varten.

Minulle kehon ja mielen hyvinvointi kulkee käsi kädessä. Jos kehoni ei voi hyvin ja hermostoni on ylikuormittunut, mieleni on samea ja poissaoleva. Stressin jatkuessa tulen myös helposti alakuloiseksi, ärtyneeksi ja voin yksinkertaisesti huonosti. Luovuus katoaa ja luonteelleni ominainen ilo ja valoisuus muuttuvat raskassävytteiseksi suorittamiseksi (lue: selviytymiseksi).  Minulla on myös taipumusta erilaisiin kehollisiin kiputiloihin kuten hermoperäisiin särkyihin, jotka ovat viimeinen merkki siitä, että kuormittuminen on liian kovaa.

Voidakseni hyvin arjessa, tarvitsen paljon olemista, tyhjää tilaa ja omaa, luovaa aikaa. Se ei tule itsestään ja vaatii priorisointia. Itsensä priorisointi ei ole aina helppoa — joutuu rajaamaan, sanomaan ”ei” ja hyväksymään, että kaikkea ei jaksa ja jokaista ei voi miellyttää. Ei edes niitä kaikkein rakkaimpia, aina. Mutta uskon ja luotan siihen, että pohjimmiltaan minulle tärkeimmät ihmiset arvostavat sitä, että voin hyvin. Ja loppujen lopuksi sinä olet ainut, joka tietää, mitä tarvitset.

Tässä kolme rohkaisevaa ajatusta sinulle, jolle on suotu tavallista herkempi keho:

  1. Pidä huolta itsestäsi. Sinun hyvinvointisi on tärkeää myös läheisillesi. Jos se tarkoittaa enemmän omaa aikaa, ota sitä. Se on lopulta kaikkien parhaaksi.

 

  1. Hiljennä tahtia. Nykyinen elämänrytmi ei yksinkertaisesti sovi kaikille. Vaikka et kykenisi samaan mihin moni ympärillä oleva, se ei tee sinusta huonompaa. Opettele sen sijaan nauttimaan herkkyydestäsi, rikkaasta olemisen taidosta.

 

  1. Luota itseesi. Se, mikä tuntuu huonolta kehossasi, ei todennäköisesti tee sinulle hyvää. Ole kiitollinen kehosi viesteistä ja uskalla toimia itsesi parhaaksi. Vain sinä tiedät, mitä se tarkoittaa.

 

*Ken Mogi: Löydä oma Ikigai – Japanilainen tie elämänvoimaan. Suomentanut Katri Mäkinen.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

 

 

 

 

3 vinkkiä arjen hyvään oloon, jotka eivät liity ravintoon tai liikuntaan

IMG_1270

”Take care of your creative health” –  Nayyirah Waheed

Liikunnan ja ravinnon merkitystä hyvinvoinnille korostetaan nykyään paljon – eikä suotta.  Tutkimustulokset ovat kiistattomia. Sopiva määrä liikuntaa ja monipuolinen, terveellinen ravinto tekee ihmiselle ihmeitä! Huolehtimalla kehon fyysisistä tarpeista pääseekin hyvinvoinnin polulla todella pitkälle.  Mutta on myös monta muuta arjen hyvään oloon vaikuttavaa seikkaa, joista kuulee puhuttavan harvemmin. 

 Seuraavat kolme hyvän olon lähdettä ovat omia lemppareitani. Niitä harjoittamalla olen onnistunut löytämään entistäkin tasapainoisemman arjen, ja mikä parasta – ne kannattelevat silloinkin, kun liikkuminen ei syystä tai toisesta ole mahdollista.

  1. Huolehdi luovasta puolestasi

Runoilija Nayyirah Waheedia lainaten: ”take care of your creative health” ja “there is no healthier drug than creativity”. Luovuus tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Luovuutta ei ole se mitä tekee, vaan miten tekee. Myös liikkuminen voi olla luovaa tekemistä, jos siihen sisältyy sopiva annos vapautta, uteliaisuutta ja ennalta määrätyistä säännöistä luopumista. Itselleni liikunta on ollut mitä suurimmassa määrin luovaa tekemistä. Mutta kehon jaksamisen kannalta on ollut arvokasta löytää arkeeni myös muita luovuuden lähteitä. Itselleni tällaisia ovat esimerkiksi kirjoittaminen ja valokuvaus. Molempien avulla on mahdollista unohtaa hetkeksi arjen muut asiat ja uppoutua täysillä tekemisen iloon – parhaimmillaan flow’maiseen tilaan, jossa aika katoaa ja energia virtaa. Luovasta hyvinvoinnista huolehtiminen tuo parhaimmillaan arkeesi lisää läsnäoloa, iloa ja merkitystä.

  1. Ota aikaa kohdata tunteesi

Usein arki on niin täyttä ja kiireistä, ettei aina ehdi kysyä itseltään ”mitä kuuluu?”. Jos on muutenkin tunteiden käsittelytaidoiltaan hitaamman puoleista sorttia (niin kuin allekirjoittanut), pitää itsensä kohtaamiselle ottaa erillistä aikaa. Lenkkipolku kyllä rahoittaa mieltä ja tasoittaa tunteita, mutta saattaa toimia myös niin sanottuna ”karkuunjuoksutekniikkana”. Hikilenkki tyhjentää pään, silti pinnan alle ja kehoon saattaa jäädä jotain, mikä odottaa yhä kohtaamistaan. Hyviä pysähtymistekniikoita on monia. Itselleni toimii jooga, kirjoittaminen ja tietoisen läsnäolon harjoittelu. Myös luonnossa liikkuminen ja luonnon ilmiöiden ihmettely auttaa kohtaamaan itseä. Ystävä voi toimia hyvänä apuna ja peilauspintana.

  1. Kunnioita omaa luonnollista rytmiäsi

Hektisessä työelämässä tämä on ehkä kaikkein vaikeinta. Ensin pitää tunnistaa, mikä on oma luonnollinen rytmi. Miten sinä tykkäät tehdä asioita? Millainen tahti tuntuu sinulle hyvältä? Miten paljon tarvitset palautumista? Mitkä asiat kuormittavat ja mitkä palauttavat sinua? Miten pystyt säätelemään näitä työajalla ja vapaa-ajalla? Onko jotain asioita, joista sinun olisi hyvä luopua, jotta voisit kunnioittaa paremmin kehosi rytmiä ja tarpeita? Mitä asioita sinun kannattaisi tehdä useammin, jotta tuntisit olevasi tasapainossa? Toiset meistä ovat herkempiä kuormitukselle ja tarvitsevat enemmän aikaa palautumiselle. Kaikkien ei tarvitse pystyä supersuorituksiin. Herkkyys voi olla myös mieletön voimavara ja ominaisuus, joka tekee sinusta sinut.  Mitä sinun rytmisi haluaa kertoa sinulle – nyt, tänään, huomenna?

PS. Kaikkia näitä yhä harjoitellessa 😊

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

 

 

Älä ota mallia kilpaurheilijoista – ja kehosi kiittää

IMG_0854

Tavoitteita tai ei,  kaikki liikunta on yhtä arvokasta. ❤️

Näin futiksen MM-kisojen alla ja sen hetkittäin mukaansa tempaavassa huumassa mietin seuraavaa. Liikkuminen on mielestäni yksi elämän hienoimmista asioista. On vaikea keksiä montaa ajanvietettä, joka olisi parempaa – ja tekisi parempaa – kuin liikkuminen sen eri muodoissaan. Entä sitten kilpaurheilu? Sekin voi olla kiistatta elämän parasta aikaa. Täynnä huikeita kokemuksia ja oivalluksia itsestä, kehosta, omista vahvuuksista ja heikkouksista. Harva asia opettaa yhtä kokonaisvaltaisesti kuin kilpaurheilu.  Ja harva asia elämässä on yhtä vääjäämättömän väliaikaista.

Futisammattilaisen ura loppuu yleensä kolmenkympin paremmalla puolella, osalla jo aiemmin loukkaantumisiin. Sama tapahtuu yleisurheilussa ja monessa muussa lajissa, jos ei lasketa seniorisarjoja. Monen kilpaurheilijan ura on loukkaantumisten täyteinen. Ja vaikka urheilija selviäisikin suhteellisen ehjänä, tulevat fysiikan lait lopulta häntä vastaan. Viimeistään silloin kilpaurheilu yleensä päättyy ja siirrytään vaiheeseen, jossa suhde urheiluun – ja usein myös koko arkielämään – tulee rakentaa uudelleen.

Ei liene kenellekään yllätys, että kehon kannalta kilpaurheilu ei ole se terveellisin ratkaisu. En silti vaihtaisi omia kokemuksiani pois ja tiedän, että suurin osa kilpaurheilijan arkea eläneistä on samaa mieltä. Kilpaurheilua ei tehdä terveyden tai edes hyvän olon takia. Siinä koukuttavat aivan muut seikat kuten tavoitteellisuus, kehittymisen halu, kunnianhimo, kilpailuvietti ja usein jopa riippuvuutta lähentelevä rakkaus lajiin.

Omasta kokemuksesta sanoisin, että kilpaurheilu on jonkinasteista ”hurahdusta”.  Jos kilpaurheilun aloittaa nuorena, voi olla, että koko identiteetti rakentuu urheilun ympärille. Kun se sitten joskus päättyy, siitä voi olla erittäin vaikea toipua.  Ainakin itselläni irti päästämisen prosessi on kestänyt vuosikausia. Vieläkin toisinaan havahdun ajatukseen, että pidän itseni monipuolisesti hyvässä kunnossa, ”jos sitten vielä joskus”. Mutta kehoni on toista mieltä. Se on varmasti iältään ainakin 10-vuotta vanhempi kuin todellinen ikäni. Syynä on kilpaurheilu.

Olen kuluttanut ja kurittanut kehoani pienestä asti. Kolkutellut sen rajoja ja mennyt niiden ylitse. On surullista ajatella, miten nuorena kärsin ensimmäiset rasitusvammani. Eikä ole helppoa myöntää, miten rasituksen kumuloituneet jäljet tuntuvat kehossani tänä päivänä.

Moni ihannoi kilpaurheilijan arkea, mentaliteettia, kuntoa ja kehoa. Eikä pelkästään ihannoi, vaan nykypäivänä moni myös pyrkii treenaamaan niin kuin kilpaurheilija. Kaiken muun arjen ohessa koitetaan treenata kuin ammattilainen. Ihmetellään, miksi keho väsyy tai menee ylikuntoon. Tunnetaan huonoa omaatuntoa, jos itselle asetetut tavoitteet eivät täyty. Unohdetaan, että kilpaurheilussa on tärkeä eräs seikka, joka erottaa tekemisen normiliikkujan arjesta: kilpaurheilija asettaa urheilun kaiken muun edelle tai ainakin järjestää arkensa sen ehdoilla.

Myös keho ja sen palautuminen on kilpaurheilijalle kaikki kaikessa. Siihen on oltava aikaa, muuten tekemisessä ei ole mitään järkeä ja harjoittelu menee pahimmassa tapauksessa hukkaan. Harvalla meistä on mahdollisuus sellaiseen omistautumiseen ja priorisointiin, jota kilpaurheilu vaatii. Tai jos onkin, se harvoin kestää koko loppuelämää.

Niille, jotka haluavat löytää kestävän ja kehoystävällisen hyvinvoinnin polun, suosittelisinkin jotain muuta kuin kilpaurheilua. Tavoitteita tai ei, kaikki liikunta on yhtä arvokasta. Ja mikä parasta – lempeämmällä polulla ei tarvitse ottaa paineita!

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.