Juoksija – ota mallia joogilta ja juurruta jalkasi

 

fullsizeoutput_3cb

Polvennostoharjoitus paikallaan. Pidä paino tasaisesti jalkapohjalla: kantapäällä sekä iso- ja pikkuvarpaan puoleisella päkiällä.

”Seiso jalkapohjat tukevasti maassa”, ”paina iso- ja pikkuvarpaan tyvi tiukasti alustaan”,  ”kuvittele, että jalkapohjasi ovat kuin juuret”…Muun muassa nämä ohjeistukset kuulee joogatunnilla usein. Jalkapohjia aktivoivat harjoitukset ovat tärkeitä joogassa, sillä ne muodostavat seisoma-asentojen perustan. Kun jalkapohjat ovat aktiiviset, paino jakautuu tasaisesti kantapäälle ja päkiän molemmille puolille. Samalla myös muut kehon tärkeät tukilihakset heräävät.

Joogasta tutut jalkapohjien ”juurruttamisharjoitukset” auttavat myös juoksijaa. Vaikka juostessa kosketus maahan on nopea, on painon oikea jakaantuminen tärkeää askelluksen ja siitä keholle aiheutuvan kuormituksen takia. Mikäli paino jakautuu askelluksessa epätasaisesti, kuten liikaa jalkapohjan sisäsyrjälle (ylipronaatio) tai ulkosyrjälle (alipronaatio), puhutaan jalkaterän virheasennosta. Jonkinasteinen jalkaterän virheasento on hyvin yleinen vaiva, josta suurin osa kärsii tietämättään.

Juostessa jalkaterän virheasento ei tule esiin yhtä konkreettisesti kuin huojuvassa jooga-asanassa, mutta saattaa pidemmällä aikavälillä aiheuttaa erilaisia rasitustiloja tai -vammoja kuten kantakalvon tulehtumista, akillesjännekipuja, nilkan nyrjähdyksiä, penikkatautia, polvivaivoja, lonkan limapussin tulehdusta ja selkäkipuja. Siksi jalkaterän oikeaan asentoon ja jalkapohjien vahvistamiseen kannattaa kiinnittää huomiota.

Alla kolme lyhyttä harjoitusta, joilla pääset alkuun. Harjoitukset kannattaa tehdä ilman kenkiä ja sukkia mieluiten kovalla, tasaisella alustalla.

  1. Varpaiden nostelu

Seiso lantionlevyisessä asennossa. Nosta isovarpaat ylös ja pidä muut varpaat lattiassa, tunne paino tasaisesti iso- ja pikkuvarpaan tyven alla. Laske isovarpaat alas ja nosta muut varpaat ylös lattiasta. Varmista, että molemmat puolet päkiää pysyvät edelleen tiukasti lattiaa vasten ja holvikaari paikallaan. Toista molemmilla jaloilla noin viisi kertaa.

Huom. varpaiden nostelu eri aikaan saattaa olla aluksi vaikeaa. Ole kärsivällinen ja toista harjoitusta, niin hermotus kehittyy pikku hiljaa. Tarvittaessa avusta varpaita kevyesti sormillasi.

  1. Polvennosto paikallaan

Paina jalkapohjasi tasaisesti lattiaan ja siirrä paino toiselle jalalle. Tunne, miten tukijalan pakara aktivoituu. Pidä jalkapohja liimattuna ja nosta toisen jalan polvea, voit ottaa kädet mukaan harjoitukseen (vastakäsi – vastajalka). Toista noin 10 kertaa molemmilla jaloilla.

Huom. pidä varpaat rentoina. Mikäli varpaat meinaavat takertua lattiaan, nosta ne mieluummin ylös harjoituksen ajaksi.

  1. Askellus paikallaan

Kun polvennostoharjoitus sujuu, lisää liikkeeseen askellus taakse paikallaan. Keskity pitämään paino tasaisesti tukijalan jalkapohjalla. Toista noin 10 kertaa molemmilla jaloilla.

Mikäli nämä harjoitukset ovat sinulle helppoja eivätkä aiheuta minkäänlaista tasapainon hakemista jalkaterän ja nilkan alueella, niin onnittele itseäsi. Jalkaterän asentosi on todennäköisesti neutraali, juuresi vahvat :-).

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

 

 

Mainokset

Joogaa juoksijalle – 5 huoltavaa harjoitusta

Viihdytkö lenkkipolulla, mutta lihashuolto meinaa unohtua? Kaipaatko dynaamisen juoksun oheen kehoa palauttavaa ja hoitavaa liikettä? Kokeile näitä viittä lempeää jooga-asanaa ja autat kehoasi elpymään juoksun rasituksista.

Välineet: bolsteri tai esim. tiukkaan rullattu iso pyyhe.

  1. Lempeä eteentaivutus 

IMG_6085

Asetu istumaan jalat rennosti suorina. Suorista selkäranka, tuo leuka kohti rintaa ja anna  rangan pyöristyä pehmeästi eteen painovoiman mukana. Halutessasi tue polvitaipeet bolsterin tai tiukaksi rullatun iso pyyhkeen avulla. Tarvittaessa voit käyttää koroketta myös takapuolen alla. Keskity hengittämään tasaisen rauhallisesti ja pysy asennossa 3-5 minuuttia.

Juoksu kiristää erityisesti reiden takaosia ja pakaroita. Mitä kovempi vauhti, sitä enemmän kuormitusta tulee myös nivelille ja tukirangalle. Lempeä, pyöreällä selällä tehtävä, yin-tyylinen eteentaivutus hellii selkärankaa ja tuo lisää tilaa takareisiin.

  1. Tuettu joutsenasento

IMG_6608

Aseta koroke etummaisen jalan reiden alle. Korokkeesta käy esimerkiksi bolsteri, joogatiili tai tiukaksi rullattu iso pyyhe. Katso, että polvi jää vapaaksi. Sääri osoittaa poikkisuoraan sivulle tai alaviistoon, toinen jalka suoraan taakse. Tue itsesi käsien avulla ja hae painopistettä kohtisuoraan lantion alle. Pysy asennossa noin 3 minuuttia rauhallisesti hengittäen.

Tuettu joutsenasento auttaa kohdistamaan venytyksen erityisesti pakaran sivuosiin, niin sanottuihin pakaran tukilihaksiin, jotka vastaavat jalkojen linjauksesta juoksuaskelluksen aikana. Asento tehoaa erityisen hyvin keskimmäiseen pakaralihakseen ja syvällä pakarassa sijaitsevaan päärynänmuotoiseen lihakseen, piriformikseen, jonka oireilu on tuttua monille juoksijoille.

  1. Selän kierto

IMG_6600

Asetu selinmakuulle, halaa toinen polvi rintaa vasten ja kierrä se vastakkaiseen suuntaan. Nosta saman puolen käsi kevyesti yläviistoon ja käännä katse kohti kättä. Saat asennosta lempeämmän tukemalla kiertävän jalan säären. Pysy asennossa 3-5 minuuttia rauhallisesti hengittäen.

Selän kierto hellii juoksun rasittamaa alaselkää ja voi tuntua pakarassa asti. Koska juoksu itsessään on varsin suoraviivaista, tekevät kiertoliikkeet myös kokonaisvaltaisesti hyvää selkärangalle. Selkärangan liikkuvuus auttaa muun muassa pienentämään juoksusta syntyvien tärähdysten vaikutusta kehossa.

  1. Lempeä rintakehän avaus

IMG_6610

Mikäli käytössäsi on bolsteri, aseta bolsteri pitkittäin ja käy makuulle bolsterin päälle, niin että pakarasi ovat lähellä bolsterin seuraa. Avaa kädet rennosti yläviistoon, kämmenselät kohti maata. Mikäli sinulla ei ole bolsteria, aseta tiukaksi rullattu iso pyyhe poikittain rintarankasi alle, niin että selkäsi kaareutuu kevyesti ja takaraivosi koskettaa alustaa. Vaihtoehtoisesti voit tehdä liikkeen myös joogatiilen tai pilatespallon avulla. Pysy asennossa 3-5 minuuttia. Keskity hengittämään tilaa kylkikaariin ja ylärintakehään.

Lempeä taaksetaivutus tekee tilaa rintakehään ja saa hengitykseen virtaamaan vapaammin. Toimii erityisen hyvin, mikäli sinulla on taipumusta painua lysyyn ja jännittää hartioitasi juostessa.

  1. Jalkojen nosto ylös

IMG_6079

Anna lopuksi jaloillesi täysi lepo nostamalla ne ylös! Mikäli sinulla on bolsteri, nosta lantio bolsterin päälle ja hae rento asento, jossa jalkasi pysyvät ylhäällä ilman, että joudut jännittämään lihaksia. Vaihtoehtoisesti asetu istumaan seinän viereen kylki edellä, käy selinmakuulle, käännä lantiosi seinää vasten ja nosta jalat ylös. Pysy asennossa noin 5 minuuttia ja anna koko kehon rentoutua.

Lempeä inversio, eli ylösalaisin oleminen, auttaa muun muassa tasapainottamaan kehon hengitys-, verenkierto-, ruuansulatus- ja immuunijärjestelmiä ja toimii näin ollen oivana palauttavana harjoitteena.

Kiitä kehoasi <3.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

Varvasjumppaa ja kärsivällisyysharjoituksia

DSCF0420.JPG

Keho on kuin puu. Jos juuret eivät ole tarpeeksi syvällä maassa, voi kasvu häiriintyä tai kova myrsky viedä mennessään. Kehon juuret löytyvät jalkapohjista. Tukeva ja tasaisesti maahan jakautuva kosketus on kaiken liikkeen perusta – alkaen kahdella jalalla seisomisesta. Jos perusta ei ole kunnossa, on kaikki siitä ylöspäin vaarassa niin sanotusti kasvaa vinoon. Näin kävi myös minulle.

Olin 12-vuotias, kun aloin kärsiä säärten etuosaa riivaavasta penikkataudista. Aluksi epäiltiin kasvukipuja, mutta oireiden pitkittyessä asiaa tutkittiin ja minulla todettiin lievä askellusvirhe. Tuolloin diagnoosi oli alipronaatio (toiselta nimeltään liiallinen supinaatio). Sain hoidoksi jaloilleni teetetyt pohjalliset ja nilkkaa vahvistavia liikkeitä. Lisäksi kokeilin hierontaa, kylmä-kuumahoitoja ja tietenkin lepoa. 17-vuotiaana ongelma oli kroonistunut niin pahaksi, etten pystynyt enää tekemään kävelylenkkiä ilman koko vartaloon asti säteilevää hermokipua. Pääsin viimein leikkaukseen. Penikkatauti hävisi ja pohjalliset kuluivat loppuun, mutta jalan virheasento säilyi.

Liiallisessa supinaatiossa kuormitus on tavallista enemmän jalan ulkosyrjällä, mikä heikentää jalan luonnollista joustoa ja iskunvaimennuskykyä. Askelluksesta syntyvä tärähtely tuntuu kehossa voimakkaammin kuormittaen jalkoja, lonkkaa ja selkää. Pahimmillaan jalkaterän virheasento johtaa dominoefektiin, jossa koko vartalon linjaus ja ryhti kärsivät: sääri, reisiluu ja lonkka kiertyvät ulospäin saaden lantion kallistumaan taaksepäin. Lantion asento taas vaikuttaa suoraan selkärankaan.*

Selkäkipujen lisäksi yleisimpiä alipronaation aiheuttamia vaivoja ovat nilkan nyrjähdykset, polvivaivat, penikkatauti ja selkäkivut. Yllätys yllätys – itseltäni on vuosien varrella löytynyt noita kaikkia.

Kaksikymmentäyksi vuotta, kolme nilkannyrjähdystä, kaksi patellajänteen tulehdusta, yhtä polvilumpion sijoiltaanmenoa, lonkan limapussin tulehdusta, plantaarifaskiittia ja puoli vuotta kestänyttä issias-hermokipua myöhemmin hakeuduin jälleen fysioterapeutin vastaanotolle. Tällä kertaa valitsin nilkan ja jalkaterän vaivoihin erikoistuneen fysioterapeutin. Kävi ilmi, että varsinainen ongelma löytyikin ylipronaatiosta, nilkan kiertymisestä sisäänpäin, jota kompensoin tiedostamattani viemällä painoa jalan ulkosyrjälle, siis toiseen äärilaitaan.

Epävakaasta nilkasta johtuen olin myös oppinut kompensoimaan ongelmaa varpaillani. Vaikka olin hyvin tietoinen siitä, että painon pitäisi jakautua tasaisesti jalkapohjille, isovarpaan päkiälle, pikkuvarpaan päkiälle ja kantapäälle, olin alkanut huomaamattani tarrata maahan varpaillani. Vähän niin kuin puu yrittäisi pysyä pystyssä juuret maanpintaan tarrautuneena. Ei kauhean kestävä ratkaisu.

Nyt opettelen seisomaan ja askeltamaan uudelleen. Erilaisilla, joogastakin tutuilla, varpaannosto- ja painonsiirtoharjoituksilla opetan kehoani aktivoimaan juurensa. Perustan kautta myös polven linjauksesta ja lantion sivuttaissuuntaisesta kontrollista vastaava keskimmäinen pakaralihas herää eloon. Lisäksi teen täsmäharjoitteita tuolle ison pakaralihaksen varjoon jääneelle kaverille. Niitä olen toki tehnyt ennenkin, teettämisestä puhumattakaan, mutta nyt voin rehellisesti sanoa sisäistäneeni linjauksen tärkeyden.

Puu on aina ollut minulle tärkeä elementti. Viimeisen parin vuoden aikana olen kirjoittanut toistasataa runoa puusta. Puita katsellessa mieli rauhoittuu ja viisaus tarttuu. Nyt on näköjään tullut aika integroida tuo viisaus omaan kehooni.

*Jalan virheasennon vaikutuksesta kehoon voit lukea lisää esimerkiksi täällä tai täällä.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehon kuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

 

 

 

 

 

Ruuhkavuosieni Shanti

shanti

Kotialttari

Palasin eilen pitkästä aikaa Joogakoulu Shantiin, jossa aloitin säännöllisen joogaharjoittelun vuonna 2012. Astuin tuttuun saliin, missä joogamatot odottivat valmiiksi vierekkäin aseteltuina, kaksi jokaiselle. Hakeuduin lempipaikalleni korkean ikkunan viereen ja annoin katseeni levätä tilassa: tuttu alttari lootuskukkineen ja menninkäispatsaineen, valkoinen unisieppari, kello, josta roikkuu siivet…Kellahdin matolle ja jäin odottamaan tunnin alkua. Mieli ei ollut vielä tasaantunut. Se hyppäsi menneeseen ja pikakelasi aikajakson siitä, kun osallistuin ensimmäiselle Astangajoogan alkeet -tunnille tähän päivään, tähän kehoon ja hetkeen.

Viidessä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon: Olen muuttanut kolmesti ja asunut puoli vuotta ulkomailla. Olen valmistunut toistamiseen yliopistosta ja ollut kolmessa eri työssä. Olen opiskellut personal traineriksi, joogaopettajaksi ja arviointimentoriksi. Olen ryhtynyt yrittäjäksi ja alkanut julkaista runojani blogissa. Olen ollut parisuhteessa, eronnut ja löytänyt uuden rakkauden. Olen surrut syvästi, pelännyt isosti, rakastanut enemmän kuin koskaan – ja suuttunutkin kunnolla pariin otteeseen (se jos jokin on edistystä!). Olen ollut totaalisen hukassa, autuaallisen perillä ja kaikkea siltä väliltä. Viimeistä viittä vuotta kuvastaa parhaiten yksi sana: muutos. Niin paljon on muuttunut, että on hankalampaa oikeastaan ajatella, mikä elämässäni on pysynyt samana.

Suurten muutosten keskellä pysyvää on ollut ainoastaan ystävät, perhe ja urheilu, etenkin jooga ja juoksu. Ne ovat kulkeneet mukanani joka puolelle myös niihin synkimpiin paikkoihin, jonne en yksin olisi uskaltanut astua. Läheiset ovat pitäneet minua pystyssä, juoksu on pitänyt jalat maassa ja jooga ainakin jonkinlaisen – toisinaan häilyvän – rauhan sisimmässä. En voisi kuvitella elämääni ilman yhtäkään noista. Silti kaiken voi joskus menettää, mukaan lukien terveyden, mistä tämä kevät on jälleen antanut pienen opetuksen.

Jään tänään kuukauden kesälomalle. Se on ensimmäinen pitkää viikonloppua pidempi loma neljään vuoteen. Ajattelin käyttää sen vaalimalla arvokkaimpia asioita elämässäni, päällimmäisenä niistä sisäistä rauhaa. Silloin ei haittaa, vaikka lomakin toisi mukanaan yllättäviä käänteitä. Sillä parhaiten muutoksen hetkiin valmistautuu vaalimalla tätä hetkeä.

EDIT: Shanti on sanskriittia ja  tarkoittaa rauhaa.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehon kuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

Kun joogatunnilla itkettää

rauhaa ja rakkautta

Alaselkä on jäykkä, rintaranka ei pyöristy, kylkeä kivistää, lonkat on niin auki, että ”iloinen vauva” muuttuu hetken päästä irvistäväksi kakaraksi…

Eilisellä yin-joogatunnilla olin kaukana nautinnollisesta ja mukavasta harjoituksesta.  Vaikka tein niin lempeästi kuin pystyin, asento toisensa jälkeen tuntui lähinnä tukalalta. Yhdeksästäkymmenestä minuutista seitsemänkymmenenviiden ajan itketti. Samaan aikaan mieli kävi läpi sarjan ”miksi” -kysymyksiä: Miksi kehoni tuntuu tänään niin jäykältä ja kipeältä? Mitä tein eilen, mitä toissapäivänä? Mitä olisin voinut tehdä toisin? Olisinko tehnyt, vaikka olisin tiennyt? Miksi tunnen surua? Miksi surun tunne on niin voimakas?

Tunsin suurta myötätuntoa kehoani kohtaan. Mitä enemmän mietin itkua, sitä enemmän itketti. Mieli kuitenkin jatkoi kyselyään: Mitä jos alan itkemään? Mitä jos en pysty hillitsemään itkuani? Häiritsenkö muiden harjoitusta? Huolestuuko opettaja? Suru ja pelko vaihtelivat paikkaansa, välissä turhautuminen: Miksi ylipäänsä mietin tätä kaikkea? Miksen voi vaan olla? Hetken jopa harkitsin, että ryömisin vieressä joogaavaan poikaystävän kainaloon ja köllisin siinä hiljaa liikkumatta lopputunnin. Ajatus sai ainakin hetkeksi hymyn suupielille. Jatkoin harjoitusta.

Mieleni ei löytänyt selkeitä vastauksia sille, miksi keho juuri tänään tuntui erityisen jäykältä ja herkältä. En ollut tehnyt mitään tavallista poikkeavaa. Olin nukkunut hyvin, syönyt normaalisti eikä elämässäni ollut meneillään sen suurempaa stressiä kuin kriisiäkään. Luovutin analysoinnin. Hyväksyin, että kaikki ei ollut aina selitettävissä ja että en yksinkertaisesti tiennyt, miksi kehossa tuntui tänään tältä. En tiennyt, johtuiko suruni myötätunnosta vai jostakin muusta, mutta hyväksyin sen, että minua itketti. Niiskutin kevyesti pari kertaa ja jatkoin hengittelyä jo hieman pehmentyneenä.

Loppurentoutusta edeltävissä selänkierroissa löysin viimein rauhan. Ajatustasolla en ollut päässyt puusta pitkälle, mutta sehän ei ollut tarkoituskaan. En ollut hakemassa vastauksia. Olin täällä pysähtyäkseni kehoni äärelle ja ollakseni läsnä. Kuunnellakseni, mitä minulle juuri tänään kuuluu ja hyväksyäkseni olotilani sellaisena kuin se oli juuri nyt. Tänään se ei ollut helppoa. Olin ollut suurimman osan ajasta emotionaalisesti epämukavuusalueella, mutta miettiessäni kaikkia tunnilla läpikäymiäni tuntemuksia ja ajatuksia tajusin, että tämä oli yksi parhaista harjoituksista pitkään aikaan.

Epäonnistumisen sijaan tunsin jopa pientä ylpeyttä kaikista niistä epämiellyttävistä tunteista, joita olin harjoituksen aikana kohdannut ja lopulta hyväksynyt. Hyväksynyt itseni sellaisena kuin olin sillä hetkellä: jäykkänä, epätietoisena, surullisena, pelokkaana ja turhautuneena. Siitähän harjoittelussa oli pohjimmiltaan kysymys.

En paennut poikaystävän kainaloon (jätetään se pahemman päivän varalle), mutta nousin savasanasta taas asteen verran armollisempana.

EDIT. Joogatunnilla on ihan ok itkeä.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehon kuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

3 asiaa, jotka jooga on minulle opettanut

yoga-pairs

Kuva: Aura Nukari

Osallistuin ensimmäiselle joogatunnille kahdeksan vuotta sitten Intiassa. Sen jälkeen joogaharjoittelu tuli ja meni noin kolmen vuoden ajan, kunnes lopulta olin tarpeeksi kypsä – lähinnä itseeni. Tarvitsin muutosta arkeeni ja vuonna 2012 jooga tuli jäädäkseen: aluksi fyysisinä asanaharjoituksina ohjatuilla joogatunneilla, myöhemmin meditaatiopainotteisena ”mielenhuoltona” ja sittemmin ennen kaikkea elämäntapana. Näin viisivuotisen taipaleen kohdalla on hyvä pysähtyä hetkeksi pohtimaan, mitä kaikkea jooga on minulle opettanut. Tässä kolme tärkeintä asiaa.

  1. Keholla on vastaukset moniin kysymyksiin

Elin ennen paljon enemmän pääni sisällä. Nautin kyllä suunnattomasti liikkumisesta ja itseni fyysisestä haastamisesta, mutten ollut kovin kiinnostunut kehoni kuulumisista – kunhan se tuntui toimivan. Toisin sanoen, niin kauan, kun kehoni jaksoi palvella minua ja toteuttaa kaikki asiat, joita pääni halusi ja usein myös tarvitsi. Olin tottunut puskemaan yli fyysisten rajojeni ja vasta kun jotakin meni rikki, pysähdyin kuuntelemaan. Yleensä kuitenkin vain sen takia, että pääsisin taas treenaamaan entiseen malliin.

Jooga on opettanut minua pysähtymään kehoni äärelle ja tutustumaan siihen paremmin. Nykyään pyrin kuulostelemaan kehoani päivittäin ja välillä kehoni suorastaan herättelee minua. Enää on vaikea esimerkiksi istua pitkiä aikoja paikallaan tai rasittaa kehoa silloin, kun se on väsynyt. Kehoni tietää, mitä se tarvitsee. Se on paljon viisaampi kuin osasin kuvitellakaan ja kätkee sisälleen vastaukset moniin kysymyksiin, joihin mieli ei löydä ratkaisua. Kehoni kautta olen myös oppinut kokemaan asiat kokonaisvaltaisemmin – en pelkästään aivo-, vaan joka solulla. Toki tällä on kääntöpuolensa, sillä kehossa läsnäoleminen ja kehon kautta kokeminen ei  aina ole kovin helppoa saatikka mukavaa. Itselleni se on ollut kuitenkin kaiken sen arvoista.

  1. Luota prosessiin

Omaan kehoon tutustuminen ja sen kanssa eläminen on jatkuva prosessi: aina voit oppia lisää ja koskaan et ole valmis. Joogan kautta olen oppinut nauttimaan itse prosessista ja luottamaan siihen. Se mitä tapahtuu joogamatolla, omassa kehossa ja omassa päässä, tapahtuu myös maton ulkopuolella. Koko elämä on lopulta yhtä isoa prosessia: tänään näin, huomenna kenties toisin päin. Harjoitus ei välttämättä tapahdu niin kuin haluaisit tai johda sellaisiin tuloksiin, joita odotat. Sen sijaan se saattaa tuoda eteesi jotain aivan muuta. Mitä ikinä se onkaan, joogan avulla olen oppinut päästämään irti liioista odotuksista ja ottamaan avoimemmin vastaan sen, mitä eteen tulee.

  1. Lempeys ruokkii lempeyttä 

Mieli on vikkelä – se singahtelee paikasta toiseen, täyttää kalenteria ja rakentelee mitä vilkkaimpia visioita. Keho on temmoltaan hitaampi. Se saattaa pysyä perässäsi jonkun aikaa, mutta kaahaaminen vaatii aina veronsa. Tämä on kenties suurin haasteeni (ikuisia varmasti kaikki), mutta joogan avulla olen oppinut edes hieman hidastamaan tahtia. Mitä useammin pysähdyn, sitä enemmän myös tajuan tarvitsevani sitä. Mutta mihin sitä oikeastaan tarvitsen? Miksi pitäisi olla niin paljon aikaa itselle?

Loppujen lopuksi jooga on opettanut, että harjoitus itselle on pohjimmiltaan myös harjoitus toisille. Kun annan tarpeeksi aikaa ja tilaa omien tunteiden, kehotuntemusten ja ajatusten havainnointiin ja hyväksyntään, kun opettelen olemaan itselleni armollisempi, olen myös armollisempi muille. Tämä näkyy ihan konkreettisesti arjessa. Mitä enemmän oma pipo kiristää, sitä tiukempi olen myös kanssaihmisille. Rauhan tilasta käsin kaikki näyttää lempeämmältä. Haastavin osuus onkin tuon tilan säilyttäminen. Siksi jooga. Toki menetelmä voisi olla jokin muukin, mutta itselleni se toimii.  Minulle jooga on pohjimmiltaan sisäisen rauhan ja rakkauden harjoitus – ainakin tänään, tässä vaiheessa prosessia.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja.  FlowSister toimii pääkaupunkiseudulla ja tuo palvelut tarvittaessa vaikka kotiisi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

5 syytä, miksi jooga ja juoksu sopivat hyvin yhteen

Mitä yhteistä on joogalla ja juoksulla? Mitä joogi voisi saada juoksusta? Entä miten juoksija voisi hyötyä joogasta? Tässä viisi syytä, jotka tekevät joogasta ja juoksusta erinomaisen yhdistelmän.

  1. Jooga- ja juoksu kehittävät kunnon eri osa-alueita

Fyysinen kunto koostuu neljästä eri osa-alueesta, jotka ovat: kestävyyskunto, lihaskunto, liikkuvuus ja liikehallinta. Jälkimmäinen käsittää tasapainon, koordinaation ja havaintomotoriset taidot kuten kyvyn hahmottaa omaa kehoaan ja sen eri osia niin sisäisesti kuin suhteessa ympäröivään tilaan. Asana- ja juoksuharjoitteet kehittävät fyysisen kunnon eri kunnon osa-alueita täydentäen toinen toisiaan.

Joogatyylistä riippuen asanaharjoitteet kehittävät erityisesti liikkuvuutta, lihaskuntoa ja liikehallintaa, kuten tasapainoa ja oman kehon tuntemusta. Nämä kaikki tulisivat kuulua myös jokaisen juoksijan oheisharjoitteluun. Joogassa monipuolista liikettä saavat myös selkäranka ja nivelet, jotka ovat monotonisessa ja tärähdystä aiheuttavassa juoksussa usein koetuksella. Toisaalta juoksuaskellukseen sisältyvä iskutus auttaa myös vahvistamaan luustoa. Juoksu on puolestaan yksi tehokkaimmista aerobisen kunnon kohottajista, mikä rauhallistempoisessa joogassa jää helposti paitsioon. Juoksutekniikkaharjoitteet, kuten koordinaatiot, kehittävät myös monipuolisesti liikehallintaa.

  1. Hyvä ryhti ja hengitys ovat keskeisiä niin joogassa kuin juoksussa

Jooga parantaa hengitystekniikkaa ja ryhtiä, joita juoksussa tarvitaan. Jooga huoltaa tukirankaa ja auttaa tulemaan tietoisemmaksi ryhtiin vaikuttavista tekijöistä kuten jalkaterien, lantion ja selkärangan asennosta. Nämä ovat varsin keskeisiä asioita optimaalisen, kehoa vähiten kuormittavan juoksuasennon löytämisessä, hyvän tekniikan ylläpitämisessä sekä rasitusvammojen ennaltaehkäisyssä.

Joogaan olennaisena osana kuuluvat hengitysharjoitteet auttavat palauttamaan virtaavan, koko hengitystie-elimistön kapasiteettia hyödyntävän luonnollisen hengityksen, mikä tekee myös juoksemisesta helpompaa ja tehokkaampaa. Juoksu taas tarjoaa kovempaa ärsykettä hengitystie-elimistölle kehittäen kestävyysliikunnassa tarvittavaa suorituskykyä.

  1. Juoksu vie eteenpäin, jooga tarjoaa pysähtymistä

Juoksu on dynaaminen, varsin yang-energinen, aktiivinen ja eteenpäin vievä laji, jossa lihastyö on keskiössä. Myös jooga voi olla luonteeltaan dynaamista, kuten astanga-, bikram- ja monet flow-joogat. Juoksuun verrattuna jooga tarjoaa kuitenkin aina myös mahdollisuuden pysähtymiseen ja omien kehotuntemusten entistä syvempään tarkkailuun.

Pehmeämmät joogamuodot, kuten yin-jooga ja lempeä hatha-jooga, toimivat erinomaisena vastapainona kehoa ja lihaksia kuormittavalle juoksuharjoittelulle siirtäen huomion kehon kovempiin ja jäykempiin kudoksiin kuten luihin, niveliin, nivelsiteisiin ja sidekudoksiin. Yin-jooga aktivoi lisäksi rauhoittavaa, parasympaattista hermostoa, joka auttaa palauttamaan kehoa kovatehoisen harjoittelun jälkeisestä stressitilasta.

  1. Joogaaminen ja juokseminen onnistuvat melkein missä vain

Jooga ja juoksu eivät edellytä kuntosalijäsenyyksiä tai kalliita varusteita. Joogamatto ja juoksukengät riittävät.  Joogaaminen onnistuu myös kotona ja alkuun pääsemiseksi on olemassa hyviä nettijoogapalveluja kuten Yogobe ja Yogaia. Juoksun voi aloittaa niin ikään kotiovelta.  Molemmat kulkevat myös hyvin mukana reissuissa.

  1. Joogan tavoin myös juoksu voi toimia meditaationa

Monille jooga on itsessään meditaatiota, toisille asanaharjoitus on keino päästä meditatiiviseen tilaan. Myös juoksemalla on mahdollista saavuttaa samankaltainen läsnäoleva ja täydellisen keskittynyt tila, ”juoksijan flow”. Tässä auttavat joogasta tutut keinot: keskittyminen hengitykseen, kehon asentoon, liikkeisiin ja tuntemuksiin, kuten siihen, miten jalkapohja osuu maahan tai kädet rytmittävät juoksuaskellusta.

Parhaimmillaan sekä jooga että juoksu toimivat harjoituksina, jotka auttavat tuomaan kehon ja mielen tähän hetkeen – hetkeen, jossa tiestä tulee itse määränpää.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja. FlowSister toimii pääkaupunkiseudulla ja tuo palvelut tarvittaessa vaikka kotiisi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.