Älä ota mallia kilpaurheilijoista – ja kehosi kiittää

IMG_0854

Tavoitteita tai ei,  kaikki liikunta on yhtä arvokasta. ❤️

Näin futiksen MM-kisojen alla ja sen hetkittäin mukaansa tempaavassa huumassa mietin seuraavaa. Liikkuminen on mielestäni yksi elämän hienoimmista asioista. On vaikea keksiä montaa ajanvietettä, joka olisi parempaa – ja tekisi parempaa – kuin liikkuminen sen eri muodoissaan. Entä sitten kilpaurheilu? Sekin voi olla kiistatta elämän parasta aikaa. Täynnä huikeita kokemuksia ja oivalluksia itsestä, kehosta, omista vahvuuksista ja heikkouksista. Harva asia opettaa yhtä kokonaisvaltaisesti kuin kilpaurheilu.  Ja harva asia elämässä on yhtä vääjäämättömän väliaikaista.

Futisammattilaisen ura loppuu yleensä kolmenkympin paremmalla puolella, osalla jo aiemmin loukkaantumisiin. Sama tapahtuu yleisurheilussa ja monessa muussa lajissa, jos ei lasketa seniorisarjoja. Monen kilpaurheilijan ura on loukkaantumisten täyteinen. Ja vaikka urheilija selviäisikin suhteellisen ehjänä, tulevat fysiikan lait lopulta häntä vastaan. Viimeistään silloin kilpaurheilu yleensä päättyy ja siirrytään vaiheeseen, jossa suhde urheiluun – ja usein myös koko arkielämään – tulee rakentaa uudelleen.

Ei liene kenellekään yllätys, että kehon kannalta kilpaurheilu ei ole se terveellisin ratkaisu. En silti vaihtaisi omia kokemuksiani pois ja tiedän, että suurin osa kilpaurheilijan arkea eläneistä on samaa mieltä. Kilpaurheilua ei tehdä terveyden tai edes hyvän olon takia. Siinä koukuttavat aivan muut seikat kuten tavoitteellisuus, kehittymisen halu, kunnianhimo, kilpailuvietti ja usein jopa riippuvuutta lähentelevä rakkaus lajiin.

Omasta kokemuksesta sanoisin, että kilpaurheilu on jonkinasteista ”hurahdusta”.  Jos kilpaurheilun aloittaa nuorena, voi olla, että koko identiteetti rakentuu urheilun ympärille. Kun se sitten joskus päättyy, siitä voi olla erittäin vaikea toipua.  Ainakin itselläni irti päästämisen prosessi on kestänyt vuosikausia. Vieläkin toisinaan havahdun ajatukseen, että pidän itseni monipuolisesti hyvässä kunnossa, ”jos sitten vielä joskus”. Mutta kehoni on toista mieltä. Se on varmasti iältään ainakin 10-vuotta vanhempi kuin todellinen ikäni. Syynä on kilpaurheilu.

Olen kuluttanut ja kurittanut kehoani pienestä asti. Kolkutellut sen rajoja ja mennyt niiden ylitse. On surullista ajatella, miten nuorena kärsin ensimmäiset rasitusvammani. Eikä ole helppoa myöntää, miten rasituksen kumuloituneet jäljet tuntuvat kehossani tänä päivänä.

Moni ihannoi kilpaurheilijan arkea, mentaliteettia, kuntoa ja kehoa. Eikä pelkästään ihannoi, vaan nykypäivänä moni myös pyrkii treenaamaan niin kuin kilpaurheilija. Kaiken muun arjen ohessa koitetaan treenata kuin ammattilainen. Ihmetellään, miksi keho väsyy tai menee ylikuntoon. Tunnetaan huonoa omaatuntoa, jos itselle asetetut tavoitteet eivät täyty. Unohdetaan, että kilpaurheilussa on tärkeä eräs seikka, joka erottaa tekemisen normiliikkujan arjesta: kilpaurheilija asettaa urheilun kaiken muun edelle tai ainakin järjestää arkensa sen ehdoilla.

Myös keho ja sen palautuminen on kilpaurheilijalle kaikki kaikessa. Siihen on oltava aikaa, muuten tekemisessä ei ole mitään järkeä ja harjoittelu menee pahimmassa tapauksessa hukkaan. Harvalla meistä on mahdollisuus sellaiseen omistautumiseen ja priorisointiin, jota kilpaurheilu vaatii. Tai jos onkin, se harvoin kestää koko loppuelämää.

Niille, jotka haluavat löytää kestävän ja kehoystävällisen hyvinvoinnin polun, suosittelisinkin jotain muuta kuin kilpaurheilua. Tavoitteita tai ei, kaikki liikunta on yhtä arvokasta. Ja mikä parasta – lempeämmällä polulla ei tarvitse ottaa paineita!

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

 

 

 

Mainokset

Liikutko rakkaudesta käsin? Nämä kysymykset kannattaa kysyä itseltään säännöllisesti

IMG_3492

Sinä olet tärkein syy pitää itsestäsi huolta.

On monta syytä liikkua tai olla liikkumatta. Lähes kaikki keinot, jotka saavat sinut liikkeelle ovat hyviä, kunhan niiden taustalla on jonkinlainen motiivi pitää itsestään huolta. Tuo motiivi voi olla myös välillinen, kuten halu miellyttää itsestään huolehtivaa kumppania, halu pysyä terveenä, jotta näkee lasten tai lasten lastensa kasvavan tai jotta eläkkeelläkin jaksaisi vielä nauttia elämästä. Toisaalta se, että liikkuu paljonkin, ei välttämättä tarkoita, että kaikki liikunta olisi oman hyvinvoinnin kannalta rakentavaa. Esimerkiksi jatkuva itsensä piiskaaminen, kehon ylirasittaminen ja pakonomainen liikkuminen kertovat jostakin muusta kuin halusta tehdä itselleen hyvää. Mistä siis tietää, liikkuuko rakkaudesta vai jostakin muusta käsin? Vaikka suhteesi liikuntaan olisi kunnossa, seuraavat kysymykset kannattaa silti kysyä itseltään säännöllisesti. 

Miksi liikun tai olen liikkumatta?

Ole rehellinen: mitkä ovat pohjimmaiset motiivisi liikkua? Syitä voi olla monia, joten kaiva esiin ne kaikista tärkeimmät. Vaikka ensimmäisenä tulisi mieleen unelmien kesämekkoon mahtuminen, pohdi vielä hetki. Onko se sittenkään tärkein syysi liikkua. Onko jotakin muuta arvokkaampaa? Kaikkien ulkoapäin tulevien vaatimusten, ulkonäköpaineiden, ihanne- ja tavoitekerrostumien pohjalta, toivon, että löydät itsesi. Sinä olet tärkein syy pitää itsestäsi huolta. Kun tämä on kirkkaana mielessäsi, muut motiivit rakentuvat sen pohjalta ja sitä kunnioittaen.

Jos et tällä hetkellä liiku lainkaan, kysy itseltäsi: miksi? Vaikka liikunta ei erityisemmin kiinnostaisi tai ajatuskin hengästymisestä toisi mieleesi lähinnä pahaa oloa, mieti voisitko silti tehdä jotakin hyvää kehollesi. Kaikki pienetkin askeleet ovat arvokkaita. Aloita vaikka kävelemällä portaat hissin sijaan tai yhdistä jotakin sinulle tärkeää liikkumisen lomaan. Kävele vaikkapa puistoon ja takaisin lukemaan tai yhdistä valokuvaus rentouttavaan metsäretkeen.

Tekeekö tämä minulle hyvää nyt? Entä pitkässä juoksussa?

Monesti arki rullaa omalla painollaan ja samat asiat tulee tehtyä samana viikonpäivänä ja samaan kellonaikaan. Rutiinit ovat tärkeitä ja parhaimmillaan ne muodostavat hyvinvointia tukevan arjen perustan. Mutta arki on harvoin täysin samanlaista. Kuormitustekijät vaihtuvat ja elämässä sattuu yhtä sun toista, mikä vaikuttaa jaksamiseen ja käytössä oleviin voimavaroihin. Siksi on hyvä pysyä hereillä ja kuulostella tuntemuksiaan päivittäin. Vaikka viime viikolla jaksoit tehdä pitkän lenkin perjantaina, tällä viikolla saattaa olla toisin. Sen sijaan, että teet aina samat asiat tunnollisesti jokaisena viikonpäivänä, kysy itseltäsi: tekeekö tämä minulle hyvää juuri nyt? Vaikka kehon tarpeiden ja voimavarojen tunnistaminen ei ole aivan helppoa, harjoittelu on ehdottomasti sen arvoista.

Niin kuin minkä tahansa muunkin taidon opettelu, kehon kuuntelu vaatii toistoja. Lisäksi tarvitaan lempeää itsekriittisyyttä ja ”kehorehellisyyttä” – halua kaivautua pintaa syvemmälle, päällimmäisten tunteiden ja mielihalujen taakse. Vaikka pitkän työpäivän jälkeen mieli halajaisi illaksi sohvalle, kehoa auttaisi todennäköisesti kevyt happihyppely. Ja toisinpäin: joillekin raskaan työpäivän jälkeen ainut keino rauhoittua on raskas treeni, niin sanottu ”pään nollaus”, vaikka kehon kannalta se tarkoittaa kuormitusta kuormituksen perään.

Kehon kuuntelu vaatiikin siis läheisistä ihmissuhteista tuttuja taitoja: kykyä olla itselleen läsnä, kykyä kuunnella ja ottaa vastaan kehon tuomaa informaatiota, kykyä tehdä kompromisseja mielihalujen ja kehon tarpeiden välillä. Lisäksi tarvitaan aitoa kunnioitusta kehoa kohtaan ja sen kautta syntyvää halua tehdä itselleen hyvää. Näistä palasista syntyy parhaimmillaan elämän mittainen rakkaussuhde, jossa molemmat oppivat ja kehittyvät – ja ainakin hetkittäin sulautuvat toisiinsa. Sillä rakkaudessa keho ja mieli, kaikki, on lopulta yhtä. Eikö? ❤️

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

 

Pieni pala paratiisia – ja yksi iso oivallus

IMG_1497

Kiitollinen lomasta ja arjesta.

Loman aikana oivalsin jotakin itselleni arvokasta: Arki on parasta silloin, kun siinä on päivittäin ripaus loman tunnetta. Loma on parasta silloin, kun siihen sisältyy jotakin arjesta tuttua.

En muista, milloin viimeksi olisin kesälomaillut niin, että loman alkaessa en oikeastaan tuntenut erityistä tarvetta lomalle. Yleensä olen ollut loman kynnyksellä sanalla sanoen ”raato”. Ensimmäinen viikko tai pari on mennyt henkiseen lomalle laskeutumiseen. Tänä kesänä minulla ei pitänyt olla lomaa ollenkaan. Kun selvisi, että onkin, ei ollut ensin tarkoitus lähteä minnekään. Suunnitelmien muuttaminen kuitenkin kannatti – ja oli onneksi mahdollista –  sillä palkintona oli yksi upeimmista lomakokemuksista.

Tällä kertaa lomalle siirtyminen sujui lempeästi ja ilman ylimääräistä väsymyksen taakkaa. Ehkä juuri sen takia lomasta oli myös harvinaisen helppo nauttia. Ei ollut tarvetta ylimääräisille aktiviteeteille, jollekin, jolla kääntää mielensä lomamoodiin tai pakoilla pysähtymisen mukanaan tuomaa ”tyhjyyttä”. Oli helppo vain olla aloillaan ja vastaanottaa. Siihen oli myös täydelliset puitteet – kiitos Marbellassa asuvalle ystävälleni Janina Tainiolle, joka vinkkasi tämän paikan.

Espanjan aurinkorannikon tuntumassa, Esteponan maaseudulla sijaitseva Birdsong-retriitti on täydellinen ympäristö rentoutumiseen. Upean puutarhan ympäröimän kaksikerroksisen huvilan yläkerrassa asuu omistaja Alison, alakerta terasseineen on vuokrattavana. Puutarhasta voi poimia satokaudesta riippuen omat hedelmät. Tällä kertaa tarjolla oli appelsiineja, sitruunoita, luumuja, nektariineja ja avokadoja. Tilalta löytyy pieni uima-allas ja matkaa lähimmälle uimarannalle on autolla vain 5 minuuttia. Myös Esteponan tunnelmallinen rannikkokaupunki on 10 minuutin ajomatkan päästä.

Lähistöltä löytyy lisäksi joukko muita viehättäviä retkikohteita kuten pieniä vuoristokyliä. Me teimme viikon aikana päiväretken kuuluisaan Rondan kaupunkiin ja piipahdimme lähellä sijaitsevassa Benahaviksessa. Ehkä unohtumattomin retki oli kuitenkin maastovaellus Ranch Siesta Los Rubios -nimisellä tallilla. Hepat olivat niin kilttejä, että lähes ensikertalainen poikaystävänikin uskaltautui laukkaamaan.

Parasta lomaviikossa oli kuitenkin leppoisa oleminen. Hitaat aamut omalla terassilla, jooga-  ja kirjoitushetket puutarhassa, lukeminen riippukeinussa avokadopuiden sylissä, köllöttely kahdestaan uima-altaalla ja meditointi täysikuun valossa linnunlaulun sekoittuessa tuulikellon kilinään.

Arjesta lomalla muistuttivat jooga- ja kirjoittamisrutiinien lisäksi ruuanlaitto, sillä ruuan suhteen retriitissä on ns. ”itsepalvelu”. Ravintolaähkyä ei siis ehtinyt tulla ja kaikin puolin reissusta jäi aidosti levännyt olo – sellainen, jota useimmiten tavoittelee, mutta yhtä usein epäonnistuu. Lämmöllä suosittelenkin tätä paikkaa jokaiselle, joka etsii rentouttavaa etelänlomakohdetta luonnon helmassa.  Tarvittaessa paikalle voi myös tilata etukäteen joogaopetusta (muun muassa ihanan Janinan!), hierontaa ja erilaisia hoitoja, joten paikka toimii myös vaihtoehtona ohjatulle retriitille.

Erityiskiitos Birdsongin emännälle Alisonille, joka hemmotteli meitä detox-mehuillaan, sytytteli suitsukkeita joogaterassille, varmisti, että kynttilöitä oli riittävästi ja piti muutenkin huolen siitä, että lomalaisilla oli kaikki hyvin.  Lisäiloa rentoiluun toivat kolme sympaattista koiraa, skotlanninterrierit Alvin ja Rio sekä tanskandoggi Amos.

Toivon, että tällaisia lomia tulee lisää. Mutta sitäkin enemmän toivon, että oma arkeni pysyy sellaisena, että siitä ei (välttämättä) tarvitse ottaa lomaa. Vaikka se ei aina helppoa olekaan, siihen voin onneksi vaikuttaa.

Tässä vielä muutama otos reissusta. Lisätietoa Birdsong-retriitistä voit pyytää allekirjoittaneelta.

IMG_1346IMG_1476IMG_1316IMG_1334IMG_1330-1PHOTO-2018-07-01-17-27-31IMG_1328d6c8308b-ac98-49fd-b40b-533907757b70IMG_1338

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

Elämä jättää jälkiä kehoon, mutta aina on mahdollista parantua

namaste.puu

Keho antaa aina toisen mahdollisuuden.

Selviytymisessä parasta on se, ettei enää tarvitse selviytyä – saa alkaa elää. Voi tutkailla turvallisesti mennyttä ja ottaa vastaan tämä hetki sen kaikissa eri sävyissään.

Mitä on olla selviytyjä? Tämä on asia, jota olen pohtinut kevään ajan itsekseni sekä terapeutin ja rakkaiden ystävien avustuksella. Jopa siihen pisteeseen asti, että koko sana ”selviytyjä” on alkanut ärsyttää minua.  Sanaan liittyy paljon ihailua ja jalustalle nostoa. Selviytyjä on joku, joka on kokenut kovia ja noussut aina uudestaan. Selviytyjässä on voimaa, tahtoa, periksiantamattomuutta, sisua, luonteenlujuutta…Kuulostaako tutulta? Entä mitä jää näiden ylisanojen kääntöpuolelle?

Minulle selviytyminen on tarkoittanut sitä, että olen kantanut pienestä asti hyvin suuria asioita yksin. Niin suuria ja syviä, että niitä on ollut vaikea ymmärtää tai omin voimin käsitellä. Niistä on ollut myös todella vaikea puhua. Puhumattomuuteen ovat osaltaan vaikuttaneet haastavat olosuhteet, joissa muiden tarpeet on ollut helppo asettaa omien edelle. ”Minä pystyn”. ”Minä jaksan.” ”Minä pärjään.” ”Minä selviän kyllä” – ovat mantroja, joita olen pienestä asti oppinut toistamaan itselleni. Ja selvisinhän minä. En ilman henkisiä arpia (niin kuin ei elämästä kukaan), mutta selvisin silti. Kun viimein uskalsin huokaista ja myöntää asian, alkoi vuosikymmenen mittainen ”poisoppiminen,” joka jatkuu edelleen.

Tuohon prosessiin kuuluu monta eitä ja monta kyllää, kuten ”ei” jatkuvalle suorittamiselle, ”ei” yksin puurtamiselle, ”ei” omien rajojen venyttämiselle, ”ei” itseni hylkäämiselle.  ”Kyllä” avun pyytämiselle, ”kyllä” yhdessä tekemiselle, ”kyllä” luovuudelle, ”kyllä” omien tarpeiden kunnioittamiselle jne.

Itselleni suurinta eheytymistä onkin ollut niiden puolten vahvistaminen itsessä, joihin selviytymiselämänvaiheessa en syystä ja toisesta pystynyt.  Näitä vähemmän tavoiteltuja, mutta yhtä lailla tärkeitä ominaisuuksia ovat muun muassa haavoittuvaisuus, heikkous, lempeys ja viisas periksi antaminen. Samat ominaisuudet pätevät myös suhteessa kehoon, sillä ”selviytyminen” ja selviytymistilassa oleminen on aina myös kehollinen prosessi.

Kun jokin järkyttää mieltä, kehossa käynnistyy luonnollinen selviytymisreaktio – keho valmistautuu taistelemaan tai pakenemaan. Selviytymismoodissa keho on jatkuvassa stressitilassa. Jos järkyttävää tapahtumaa ei ole mahdollista käsitellä ja purkaa, stressi jää kehoon ikään kuin jäljeksi. Nuo jäljet voivat aktivoitua tilanteissa, jotka muistuttavat vaikeasta tapahtumasta.* Näin kävi itselleni viime keväänä sairastumisen myötä. Terapeutin sanoin ”kehoni antoi minulle toisen tilaisuuden”, tilaisuuden käsitellä asioita, joita olen kantanut yksin mukanani, tilaisuuden katsoa jälkiäni lempeästi, tilaisuuden päästää irti viimeisistäkin taistelun rippeistä ja tunteista, joita kehoni on säilönyt soluissaan.

Parasta selviytymisessä onkin se, ettei enää tarvitse selviytyä. Tästä lähtien käytän selviytyjän sijasta mieluummin termiä parantuja.

*Lähde: Nuorten mielenterveystalo

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

 

Kokonaisena on parempi olla – siis hatunnosto haavoittuvuudelle

IMG_0451

Varjo tekee valosta kauniin.

Tiedätkö sen aina aurinkoisen, energisen tyypin, joka tsemppaa muita ja säteilee ympärilleen hyvää oloa? Oletko joskus ajatellut, että hänellä on varmasti kaikki hyvin, elämä tasapainossa ja arki helppoa? Ehkä olet jopa salaa kadehtinut tuota olotilaa tai miettinyt, miten siihen pääsisi. Tai sitten olet tiennyt sen koko ajan: valo on vain yksi puoli meistä.  Kaikissa meissä on valoa, pimeyttä ja kaikkea siltä väliltä.  Joillekin varjopuolen ilmentäminen on vain vaikeampaa.

Itse kuulun tuohon joukkoon. Minun on vaikea näyttää negatiivisia tunteita spontaanisti. Minun on vaikea pyytää apua. Minun on vaikea olla tarvitseva. Minun on vaikea tuntea vihaa – ja vielä vaikeampaa ilmaista sitä. Jopa vaikeuksistani kerron usein hymy huulilla. Sen sijaan olen hyvä vetäytymään, taitava suremaan, kova itkemään, taipuvainen melankoliaan ja maailman tuskaan.  Ja kyllä – olen juuri se ihminen, jonka moni näkee poikkeuksellisen valoisana, iloisena ja elämänmyönteisenä.  Sekin on osa minua. Sitä puolta on vaan paljon helpompaa ja ympäristön näkökulmasta jossain määrin myös sallitumpaa näyttää.

Moni läheisistäni pitää minua myös niin sanottuna ”vahvana” ihmisenä. Pärjäävänä, itsenäisenä, rohkeana – sellaisena joka vaikeuksien jälkeen nousee aina vahvempana. Mutta on myös toinen, avuton, pelokas, vetäytyvä, henkisten ja fyysisten kipujensa kanssa kamppaileva, lattialla itkun voimasta tärisevä minä. Se joka yrittää sinnitellä yksin liian pitkään, se jonka omat tarpeet jäävät toisinaan muiden jalkoihin, se jonka padot saattavat romahtaa yhtäkkiä harmittomalta kuulostavasta lauseesta, tapahtumasta tai lehtijutusta. Sen keho on herkkä ja siinä on syviä jälkiä. Se sama tyyppi on myös fyysisesti vahva, hyväkuntoinen ja energinen. Sen toisinaan kipuileva keho on myös sen paras ystävä.

Me olemme kaikkea – valoa ja varjoa, herkkyyttä ja vahvuutta, rohkeutta ja avuttomuutta. Se miksi kaikki ei näy ulospäin voi olla monen tekijän summa. Itse harjoittelen koko ajan näyttämään myös enemmän varjoja. Harjoittelen pyytämään apua ja ottamaan sitä vastaan, harjoittelen pitämään puoliani, harjoittelen näyttämään epävarmuuksiani ja sisäisiä kamppailujani myös muille. Sillä uskon, että mitä kokonaisemmin saamme olla, sitä paremmin voimme. Niin kehossa kuin mielessä. Se ei ole aina helppoa, mutta todellakin sen arvoista.

Minä nostan hattua jokaiselle, joka uskaltaa kertoa vaikeuksistaan avoimesti. Joka uskaltaa olla rikki muiden silmien edessä. Sille, joka uskaltaa avata suunsa ja pyytää apua. Sille, joka antaa välittömän palautteen, kun joku kohtelee huonosti. Minulle te olette sankareita.

Tuokoon valoni pimeyttä niihin hetkiin, joissa sitä tarvitaan.  Minä rohkaistun varjoistanne.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

10 +1 kertaa #olisinpatiennyt

IMG_1013

Treenileirillä Benalmadenassa. Vuodet kadonneet laskuista.

Tämä teksti on omistettu sille periksiantamattomalle nuorelle urheilijatytölle, joka niin kovasti yritti. ❤️

Olisinpa tiennyt, että…

  1. Arvoni ei ollut kiinni siitä, kuinka nopeasti juoksin tai kuinka hyvin pärjäsin koulussa tai kilpailuissa.
  2. Valmentajani puheet -10 kilosta oli harkitsematon lausahdus.
  3. Olin juuri riittävä ja täydellinen sellaisena kuin olin.
  4. Harjoitusohjelma ei ollut laki.
  5. Penikkatauti yritti kertoa minulle jotakin.
  6. Kehoni halusi jo silloin olla paras ystäväni.
  7. Lepo on vähintään yhtä tärkeää kuin treeni.
  8. Oleminen on vähintään yhtä tärkeää kuin tekeminen.
  9. Itseään saa kuunnella.
  10. Kaikki kääntyy vielä voimavaraksi.

+ 1: Jonakin päivänä tulisin jakamaan muille kaikkea sitä, mikä oli itselleni vaikeinta.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

Unohda suorittaminen ja treenaa kaikilla aisteilla – 3 vinkkiä kesäkuntoiluun

IMG_0860

Kesällä kannattaa nauttia paljaista varpaista.

Moni laittaa salikortin kesäajaksi tauolle ja keskittyy olennaiseen. Mökki- ja lomareissujen lomassa talven treenirutiinit helposti jäävät ja vapaus vie voiton. Kesästä nauttiminen on ehdottoman sallittua, mutta onneksi sen ei tarvitse poissulkea monipuolista liikuntaa. Tässä kolme vinkkiä, miten voit tuunata treeniäsi kesämoodiin paremmin sopivaksi.

  1. Unohda suorittaminen ja lähde seikkailemaan

Unohda hyvällä omallatunnolla talven treenirutiinit – tutut jumpat ja saliohjelmat – ja lähde ulos seikkailemaan. Kehon painolla toimivia kuntoiluvälineitä löytyy nykyään monen lenkkipolun ja rannan varrelta. Myös puistonpenkit ovat monikäyttöisiä. Kävely- tai hölkkälenkin yhteyteen voi helposti yhdistää lihaskuntotreenin eikä aina tarvitse olla valmista suunnitelmaa.  Voit myös keksiä itsellesi haasteen lennosta. Mitä jos tekisit jokaisen vastaan tulevan puistonpenkin kohdalla jonkun liikkeen? Aloita vaikkapa punnerruksesta. Seuraavan penkin kohdalla voit kokeilla dippiä jalat maassa ja kolmannella esimerkiksi lankuttaa. Jalkatreenistä toimii hyvin yhden jalan kyykky niin, että taaimmainen jalka on penkin päällä.

  1. Kuntosali voi löytyä kotipihalta – katso tuttua ympäristöä uudella tavalla

Kesällä tulee oltua paljon enemmän ulkona ja liikuntaa tulee huomaamatta esimerkiksi piha- ja mökkitöiden yhteydessä. Pihatyöt käyvätkin hyvästä peruskuntoharjoittelusta. Kestävyysharjoittelua on helppo lisätä myös suosimalla kävelyä tai pyöräilyä paikasta toiseen siirtymisessä. Sen sijaan lihaskuntoharjoittelu saattaa kesällä helposti jäädä, vaikka ”kuntosali” löytyisi paljon lähempää kuin luulemmekaan. Hyvistä treenivälineistä käyvät penkkien lisäksi esimerkiksi lasten keinut ja telineet, (tukevat) puunoksat, kivet, rappuset jne. Käytä luovuuttasi ja testaile erilaisia välineitä.

  1. Riisu lenkkarit ja nauti vapaudesta

Hyödynnä kallisarvoinen kesäaika ja vapauta jalkasi lenkkareista. Jalkapohjien pikkulihakset vahvistuvat paljain jaloin treenatessa. Avojaloin juokseminen toimii myös hyvästä juoksutekniikkaharjoitteesta. Muista kuitenkin aloittaa pienesti, sillä ilman kenkiä erityisesti jalkaterän ja nilkan seutu joutuu tekemään enemmän töitä. Varmista myös, että alusta on turvallinen. Kokeile aluksi vaikkapa muutaman minuutin hölköttelyä tai paria reippaampaa pyrähdystä nurmikolla. Myös kyykkäily tuntuu erilaiselta paljain jaloin.

(Lisävinkki pitkähiuksisille: jätä ponnari pöydälle ja anna tukan hulmuta tuulessa  – ihana vapaus!)

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

Liike on avain tunteisiin – mikä liikuntamuoto saa sinun silmäsi syttymään?

IMG_5821

Minkälainen liikunta saa sinun sisäisen lapsesi heräämään?

”Kumpaan suuntaan olet kaatunut lapsena pahemmin – eteenpäin vai taaksepäin?”, kysyi sirkusopettajani.  ”Se vaikuttaa suoraan siihen, kumpaan suuntaan voltin tekeminen tuntuu vaikeammalta.” En tiennyt vastausta, mutta kehoni muisti. Olen tehnyt volttiharjoituksia eteenpäin jo vuosia, mutta taaksepäin liikkeen tekeminen on tuntunut käsittämättömän vaikealta ja pelottavalta.  Aivan kuin jokin alitajunnassa sanoisi, ettei sinne suuntaan yksinkertaisesti voi hypätä. Eihän sinne edes näe.

Eilen harjoittelin pitkästä aikaa taaksepäin volttia trampoliinilla valjaissa. Valjaiden avulla opettaja pystyy jarruttamaan vauhtia ja tarvittaessa pelastamaan epäonnistuneen alastulon.  Niitä tuli eilen useampia. Kiitos valjaiden mitään mustelmia pahempaa ei kuitenkaan sattunut. Syke oli jännityksestä korkealla ja adrenaliini virtasi. Harjoitusvuoron päätyttyä olon valtasi huojennus ja ylpeys siitä, että uskalsin yrittää. Se on sirkusharrastuksessa uuden oppimisen ja leikinomaisen ilon ohella yksi parhaimmista tunteista. Nämä kaikki ovat tunteita, joita aikuisiällä ei välttämättä enää kovin usein koe.

Taaksepäin voltin harjoittelu sai minut jälleen miettimään, miten tärkeää on kokea välillä ylittävänsä itsensä. Miten hyvältä tuntuu, kun uskaltaa kohdata pelkonsa ja tehdä jotakin sellaista, minkä pää sanoo mahdottomaksi. Miten voimauttavaa on välillä tuntea ylpeyttä itsestään ilman, että vertaa tekemistään kehenkään muuhun.

Volttikokemuksen siivittämänä pohdin myös muita tunnetiloja, joita liikunta saa minussa aikaan, ja mikä tekee siitä niin koukuttavaa. Tässä jotakin tuntemuksia:

  • Juostessani tunnen oloni vapaaksi.
  • Raudan nostelu saa minut tuntemaan itseni voimakkaaksi sisältä ja ulkoa.
  • Kehonhallintaa vaativa liikunta herättää sisäisen lapseni ja uudet liikkeet saavat minut innostumaan.
  • Jooga-asanat saavat oloni rauhoittumaan, pysähtymään itseni äärelle ja kohtaamaan myös tunteita, joita olen saattanut vältellä.
  • Luonnossa liikkuessa tunnen olevani yhteydessä johonkin suurempaan. Oloni on kevyt ja seesteinen.

Näitä tunteita makustellessani tajusin myös, miksi kaikki edellä mainituista liikkumisen muodoista ovat itselleni niin rakkaita. Liike on minulle yksi tärkeimmistä keinoista tuntea olevani elossa.

Minkälainen liike saa sinun silmäsi syttymään? Miksi juuri jokin tietty liikuntamuoto toimii sinulle? Tai kaipaatko elämääsi lisää jotakin tunnetta? Ehkä liikunta voisi toimia lääkkeenä. ❤

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

 

 

 

 

 

Miten päästä joogaharjoittelun alkuun kotona? 4 vinkkiä oman joogarutiinin koostamiseen

Photo by Hans Vivek on Unsplash

Kuva: Hans Vivek, Unsplash

Oletko miettinyt joogaharjoituksen tekemistä kotona, mutta et tiedä mistä aloittaa? Olet ehkä käynyt jo jonkin aikaa ohjatuilla joogatunneilla ja oppinut joitakin perusasanoita. Silti niiden tekeminen kotona omin päin mietityttää. Kenties pelkäät, että teet jotakin väärin tai väärässä järjestyksessä. Saatat myös pohtia, miten harjoitus kannattaisi koostaa, jotta siitä olisi hyötyä.

Ohjatuilla joogatunneilla käyminen on helppoa, sillä ohjaaja on miettinyt valmiiksi tunnin kulun, teeman ja asanoiden järjestyksen. Hän pitää huolen harjoituksen etenemisestä, apuvälineiden käytöstä ja oikeasta suoritustekniikasta. Jossain vaiheessa joogaharrastusta monelle tulee kuitenkin tunne, että haluaisi joogata useammin ja syventää omaa harjoitustaan. Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta käydä useasti viikossa ohjatuilla tunneilla. On aika siirtyä omatoimisen harjoittelun pariin.

Joillakin omatoimiseen joogaharjoitteluun siirtyminen käy luonnostaan, ilman sen suurempia ongelmia, mutta toisille siirtymä saattaa aiheuttaa kysymysmerkkejä. Itse harjoittelin ensimmäisen vuoden joogaopettajalta saamani astangajoogan 1. liikesarja -printin avulla. Pidin paperia joogamaton edessä, mistä tarkistin aina seuraavan asanan ja hengitin tunnollisesti kahdeksan kertaa jokaisen asanan aikana. Tämä oli ihan hyvä välietappi joogamatkallani, mutta todellinen syventyminen tapahtui vasta, kun uskalsin päästää irti paperista ja aloin soveltaa harjoitusta yhä enemmän omien tarpeideni mukaan.

Nämä neljä asiaa auttoivat minua luomaan oman joogarutiinini – ehkä niistä on apua myös sinulle:

  1. Unohda, miltä ”oikeaoppisen” joogaharjoituksen tulisi näyttää

Joogaharjoitus voi olla melkein mitä tahansa lyhyestä meditatiivisesta hetkestä muutamaan syvään yin-asanaan tai täysipitkään flow-harjoitukseen. Tärkeintä ei ole se mitä teet, vaan miksi. Toiset näkevät koko elämän ”joogaharjoituksena” ja silloin ei puhuta asanoista, vaan joogaoppien ja joogafilosofian soveltamisesta arkielämään. Kun olet vasta aloittamassa omaa kotijoogarutiinia, päästä irti kaikista muodollisista raameista ja tee harjoituksesta itsesi näköinen. Tärkeintä on, että sitoudut ottamaan aikaa itsellesi ja kehollesi.  Jos kuitenkin pitäisi sanoa yksi joogatunnilta tuttu asana, joka olisi hyvä sisällyttää omatoimiseen harjoitukseen, se olisi Savasana – loppurentoutus.

  1. Aloita pienestä ja lisää mausteita matkan varrella

Jos olet käynyt jo jonkin aikaa joogatunneilla, osaat varmaan jo muutaman perusliikesarjan. Aurinkotervehdys A:lla pääsee jo todella pitkälle. Tuttua liikesarjaa tehdessäsi voit aina lisätä uusia mausteita ja muistella joogatunneilta tuttuja variaatioita. Mitä kaikkea alaskatsovassa koirassa voikaan tehdä? Millä eri tavoin voit siirtyä koirasta maton etureunaan? Ehkä mielesi tekee viipyä jossain asennossa pidempään tai lisätä asanoja liikesarjan sisälle.  Ole utelias ja uskalla kokeilla! Kunhan teet liikkeet hallitusti ja oman kehosi rajoja kunnioittaen, mikään ei ole väärin. Toisinaan oma joogaharjoitukseni on muistuttanut lähinnä eriskummallisissa asennoissa möyrimistä. Joskus mehuikkaimmat liikkeet löytää vain kokeilemalla.

  1. Rakenna harjoitus sen hetkisetä olotilastasi käsin

Kaipaatko energiaa vai rentoutumista? Onko kehosi väsynyt ja takana pitkä päivä? Vai teetkö aamuharjoitusta ja haluat saada energian virtaamaan? Eri joogatyyleillä on erilaisia vaikutuksia. Dynaaminen astangatyyppinen asanaharjoittelu on omiaan energisoimaan, kun taas pitkät, rauhalliset yin-asanat saavat kehoa rauhoittavan parasympaattisen hermoston aktivoitumaan. Toisinaan tekee hyvää yhdistää molempia. Joskus taas pelkkä meditatiivinen hengittely voi olla riittävä harjoitus. Vireystilan lisäksi kannattaa kuunnella kehon muita viestejä. Tuntuuko jokin kohta erityisen jäykältä tai tukkoiselta? Kaipaako selkärankasi liikettä tai onko juoksu vetänyt takareidet tukkoon? Kun teet omaa harjoitusta, voit valita liikkeet juuri omien tarpeidesi mukaan. Tällöin harjoitus on yleensä myös varsin palkitseva.

  1. Kiitä itseäsi jokaisesta harjoituksesta

Kiitä itseäsi jokaisesta omasta hetkestäsi joogamatolla – vaikka se olisi viisi minuuttia. Jokainen harjoitus vie sinua eteenpäin, silloinkin kun itsestäsi tuntuu, että harjoituksen olisi pitänyt olla jotenkin erilainen. Teet harjoitusta vain itseäsi varten ja kaikki tunteet, oivallukset ja ajatukset ovat sallittuja. Ne ovat osa joogaa. Koita tehdä harjoituskynnys kotona niin matalaksi kuin suinkin pystyt. Jos et jonain päivänä ehdikään suunnitellusti matolle, mieti, voisitko toteuttaa meditatiivisen harjoituksen jotenkin muuten. Voisitko esimerkiksi omistaa siivoushetken läsnäololle ja tarkkaavaisuudelle tai kohdata jokaisen työpäivän aikana tapaamasi ihmisen rakkauden tilasta käsin?

Kun olet kerran siirtynyt ohjatuista joogatunneista omatoimiseen harjoitteluun, saatat pian huomata, että jooga on kaikkialla. Silloinkin, kun se on hetkellisesti kadoksissa, tiedät, että voit aina löytää tiesi takasin. 

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

3 kiitosta, jotka voit sanoa kehollesi tänään

Milloin viimeksi kiitit kehoasi kaikesta siitä, mitä se tekee sinun eteesi? Positiivista palautetta ei ole koskaan liikaa. Tässä kolme kaunista tapaa antaa kehollesi kiitosta.

IMG_3386 Olet arvokas

Olet arvokas ja riittävä juuri sellaisena kuin olet. Vaikka joskus vaadin sinulta liikaa tai unohdan kuunnella, pohjimmiltani haluan sinulle vain kaikkea hyvää. Olen onnekas, kun saan kokea elämän kanssasi. Opettelen pitämään sinusta aina vaan parempaa huolta.

Olet ainutlaatuinen

Olet ainut kehoni eikä kenelläkään muulla ole samanlaista. Jokainen muoto, kurvi, kolo, kuoppa, arpi ja muisto sinussa on ainutlaatuinen. Sinä olet nähnyt elämää! Enkä koskaan lakkaa hämmästelemästä sitä, miten hienossa harmoniassa kaikki sinussa toimii. Kiitos, että pidät minut elossa!

 Olet viisas

Sinussa on syvää, soluihin asti ulottuvaa viisautta. Niin valtavaa potentiaalia, etten ymmärrä siitä vielä puoliakaan. Tutustuminen sinuun on tehnyt elämästäni paljon kokonaisvaltaisempaa. Kiitos, että saan olla oppilaasi.

Mitä muuta haluaisit sanoa kehollesi? Tee se jo tänään <3.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.