Varvasjumppaa ja kärsivällisyysharjoituksia

DSCF0420.JPG

Keho on kuin puu. Jos juuret eivät ole tarpeeksi syvällä maassa, voi kasvu häiriintyä tai kova myrsky viedä mennessään. Kehon juuret löytyvät jalkapohjista. Tukeva ja tasaisesti maahan jakautuva kosketus on kaiken liikkeen perusta – alkaen kahdella jalalla seisomisesta. Jos perusta ei ole kunnossa, on kaikki siitä ylöspäin vaarassa niin sanotusti kasvaa vinoon. Näin kävi myös minulle.

Olin 12-vuotias, kun aloin kärsiä säärten etuosaa riivaavasta penikkataudista. Aluksi epäiltiin kasvukipuja, mutta oireiden pitkittyessä asiaa tutkittiin ja minulla todettiin lievä askellusvirhe. Tuolloin diagnoosi oli alipronaatio (toiselta nimeltään liiallinen supinaatio). Sain hoidoksi jaloilleni teetetyt pohjalliset ja nilkkaa vahvistavia liikkeitä. Lisäksi kokeilin hierontaa, kylmä-kuumahoitoja ja tietenkin lepoa. 17-vuotiaana ongelma oli kroonistunut niin pahaksi, etten pystynyt enää tekemään kävelylenkkiä ilman koko vartaloon asti säteilevää hermokipua. Pääsin viimein leikkaukseen. Penikkatauti hävisi ja pohjalliset kuluivat loppuun, mutta jalan virheasento säilyi.

Liiallisessa supinaatiossa kuormitus on tavallista enemmän jalan ulkosyrjällä, mikä heikentää jalan luonnollista joustoa ja iskunvaimennuskykyä. Askelluksesta syntyvä tärähtely tuntuu kehossa voimakkaammin kuormittaen jalkoja, lonkkaa ja selkää. Pahimmillaan jalkaterän virheasento johtaa dominoefektiin, jossa koko vartalon linjaus ja ryhti kärsivät: sääri, reisiluu ja lonkka kiertyvät ulospäin saaden lantion kallistumaan taaksepäin. Lantion asento taas vaikuttaa suoraan selkärankaan.*

Selkäkipujen lisäksi yleisimpiä alipronaation aiheuttamia vaivoja ovat nilkan nyrjähdykset, polvivaivat, penikkatauti ja selkäkivut. Yllätys yllätys – itseltäni on vuosien varrella löytynyt noita kaikkia.

Kaksikymmentäyksi vuotta, kolme nilkannyrjähdystä, kaksi patellajänteen tulehdusta, yhtä polvilumpion sijoiltaanmenoa, lonkan limapussin tulehdusta, plantaarifaskiittia ja puoli vuotta kestänyttä issias-hermokipua myöhemmin hakeuduin jälleen fysioterapeutin vastaanotolle. Tällä kertaa valitsin nilkan ja jalkaterän vaivoihin erikoistuneen fysioterapeutin. Kävi ilmi, että varsinainen ongelma löytyikin ylipronaatiosta, nilkan kiertymisestä sisäänpäin, jota kompensoin tiedostamattani viemällä painoa jalan ulkosyrjälle, siis toiseen äärilaitaan.

Epävakaasta nilkasta johtuen olin myös oppinut kompensoimaan ongelmaa varpaillani. Vaikka olin hyvin tietoinen siitä, että painon pitäisi jakautua tasaisesti jalkapohjille, isovarpaan päkiälle, pikkuvarpaan päkiälle ja kantapäälle, olin alkanut huomaamattani tarrata maahan varpaillani. Vähän niin kuin puu yrittäisi pysyä pystyssä juuret maanpintaan tarrautuneena. Ei kauhean kestävä ratkaisu.

Nyt opettelen seisomaan ja askeltamaan uudelleen. Erilaisilla, joogastakin tutuilla, varpaannosto- ja painonsiirtoharjoituksilla opetan kehoani aktivoimaan juurensa. Perustan kautta myös polven linjauksesta ja lantion sivuttaissuuntaisesta kontrollista vastaava keskimmäinen pakaralihas herää eloon. Lisäksi teen täsmäharjoitteita tuolle ison pakaralihaksen varjoon jääneelle kaverille. Niitä olen toki tehnyt ennenkin, teettämisestä puhumattakaan, mutta nyt voin rehellisesti sanoa sisäistäneeni linjauksen tärkeyden.

Puu on aina ollut minulle tärkeä elementti. Viimeisen parin vuoden aikana olen kirjoittanut toistasataa runoa puusta. Puita katsellessa mieli rauhoittuu ja viisaus tarttuu. Nyt on näköjään tullut aika integroida tuo viisaus omaan kehooni.

*Jalan virheasennon vaikutuksesta kehoon voit lukea lisää esimerkiksi täällä tai täällä.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehon kuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

 

 

 

 

 

Mainokset

Ruuhkavuosieni Shanti

shanti

Kotialttari

Palasin eilen pitkästä aikaa Joogakoulu Shantiin, jossa aloitin säännöllisen joogaharjoittelun vuonna 2012. Astuin tuttuun saliin, missä joogamatot odottivat valmiiksi vierekkäin aseteltuina, kaksi jokaiselle. Hakeuduin lempipaikalleni korkean ikkunan viereen ja annoin katseeni levätä tilassa: tuttu alttari lootuskukkineen ja menninkäispatsaineen, valkoinen unisieppari, kello, josta roikkuu siivet…Kellahdin matolle ja jäin odottamaan tunnin alkua. Mieli ei ollut vielä tasaantunut. Se hyppäsi menneeseen ja pikakelasi aikajakson siitä, kun osallistuin ensimmäiselle Astangajoogan alkeet -tunnille tähän päivään, tähän kehoon ja hetkeen.

Viidessä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon: Olen muuttanut kolmesti ja asunut puoli vuotta ulkomailla. Olen valmistunut toistamiseen yliopistosta ja ollut kolmessa eri työssä. Olen opiskellut personal traineriksi, joogaopettajaksi ja arviointimentoriksi. Olen ryhtynyt yrittäjäksi ja alkanut julkaista runojani blogissa. Olen ollut parisuhteessa, eronnut ja löytänyt uuden rakkauden. Olen surrut syvästi, pelännyt isosti, rakastanut enemmän kuin koskaan – ja suuttunutkin kunnolla pariin otteeseen (se jos jokin on edistystä!). Olen ollut totaalisen hukassa, autuaallisen perillä ja kaikkea siltä väliltä. Viimeistä viittä vuotta kuvastaa parhaiten yksi sana: muutos. Niin paljon on muuttunut, että on hankalampaa oikeastaan ajatella, mikä elämässäni on pysynyt samana.

Suurten muutosten keskellä pysyvää on ollut ainoastaan ystävät, perhe ja urheilu, etenkin jooga ja juoksu. Ne ovat kulkeneet mukanani joka puolelle myös niihin synkimpiin paikkoihin, jonne en yksin olisi uskaltanut astua. Läheiset ovat pitäneet minua pystyssä, juoksu on pitänyt jalat maassa ja jooga ainakin jonkinlaisen – toisinaan häilyvän – rauhan sisimmässä. En voisi kuvitella elämääni ilman yhtäkään noista. Silti kaiken voi joskus menettää, mukaan lukien terveyden, mistä tämä kevät on jälleen antanut pienen opetuksen.

Jään tänään kuukauden kesälomalle. Se on ensimmäinen pitkää viikonloppua pidempi loma neljään vuoteen. Ajattelin käyttää sen vaalimalla arvokkaimpia asioita elämässäni, päällimmäisenä niistä sisäistä rauhaa. Silloin ei haittaa, vaikka lomakin toisi mukanaan yllättäviä käänteitä. Sillä parhaiten muutoksen hetkiin valmistautuu vaalimalla tätä hetkeä.

EDIT: Shanti on sanskriittia ja  tarkoittaa rauhaa.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehon kuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

Keho ja mieli menivät salille – kumpi voitti?

Sotilaspenkkipunnerrus

Aina ei ole penkki- eikä kyykkypäivä.

Entisenä kilpa-, suoritus- ja tulosurheilijana kehoni on tottunut siihen, että sitä ei liiemmin kuunnella. Treenit tehdään niin kuin harjoitusohjelmassa lukee, vetoja ei jätetä vetämättä eikä sarjoja kesken. Aikaisemmassa urheiluelämässäni ainoastaan sairaus, loukkaantuminen tai suoritusta häiritsevä kipu oli riittävä merkki harjoituksen modifiointiin tai väliin jättämiseen. Kummatkin olivat minulle vaikeita. Vaikka itsekuri on kilpaurheilijalle jossain määrin välttämätön kaveri, oli harjoitteluni usein turhankin periksi antamatonta. Välillä olisi pitänyt kuunnella kehoa. Nyt siihen on onneksi mahdollisuus.

Viime vuodet olen opetellut kehon kuuntelua enemmän kuin mitään muuta. Tähän ovat patistaneet myös erilaiset huomiota vaativat vaivat – viimeisimpänä selkäkipu. Vaikka kilpa-, suoritus- ja tulosurheilumentaliteetti ovat karisseet vuosien mittaan, on tilalle tullut muita syitä, joiden vuoksi kehon kuuntelu ja sen ehdoilla harjoittelu ei aina ole helppoa. Tässä niistä suurimmat: 1. liikkuminen on edelleen henkireikäni ja joskus mieleni tarvitsee harjoitusta enemmän kuin kehoni 2. rakastan liikkumista ja saatan innostua liikaa silloinkin, kun pitäisi ottaa maltilla.

Kerta toisensa jälkeen löydän itseni tilanteesta, jossa mieli meinaa jyrätä kehon tarpeet. Silloin auttaa vain yksi asia: vuoropuhelu. Viime viikolla se näytti jotakuinkin tältä:

Pää: ”Tänään on salipäivä. Kyykkypäivä!”

Keho: ”Haluan kyllä salille, mutta selkä on oikkuillut eikä kyykkääminen ole nyt hyvä idea.”

Pää: ”No hö. Viime viikollakin jäi kyykkyadrenaliinit saamatta. Eikö edes vähän?”

Keho: ”Toissapäivänä tehtiin sprinttejä ja loikkia. Se tuntuu vielä lihaksissa, polviniveletkin vähän jäykät. Mitäs jos rajoitettaisiin kyykkäily lämmittelyyn? Voidaan kyykkäillä ilman painoja vaikka joka ilmansuuntaan.”

Pää: ”Okei, vähän tylsää kyllä. Mitä muuta me sitten tehdään?”

Keho: ”Tukilihasten vahvistus ja venyttely olisi nyt paikallaan. Sitä mä tarvitsen.”            

Pää: ”Saanko mä valita liikkeet”?

Keho: ”No saat, jos kuuntelet mua.”

Pää: ”Lupaan kuunnella. Mennään jo! Kerro sitten, mihin suuntaan ja millä lailla liikutaan.”

Keho: ”Jee, älä huoli! Mä kyllä kerron.”   

Ja niin he menivät. Alkuverryttelyksi tähtikyykkyjä ja rinta-hartialinjan avausta pienellä lisäpainolla. Vahvistavina liikkeinä selkärangan rullausta kahvakuulalla, sivutaivutusta, kiertoliikettä, muutama lantion hallintaa, keskimmäistä pakaralihasta ja syviä vatsalihaksia vahvistava pilates-liike, loppuun vähän käsilläseisontaa ja venyttelyä. Keho kiitti ja mielikin oli tyytyväinen. Molemmat palasivat kotiin hymyillen.

Jälleen kerran vuoropuhelu kannatti. Sen mahdollisti joustavampi suhtautuminen harjoitteluun ja huomion siirtäminen mielen suunnitelmista kehon tarpeisiin. Kun päätös harjoituksen muokkaamisesta oli tehty, oli liikkeet helppo valita. Apuna käytin seuraavia kysymyksiä: Mikä kohta kehossani tuntuu jäykältä? Mikä kaipaa venymistä, mikä vahvistamista?

Aina keskustelu ei suju näin rakentavasti ja toisinaan tulee vaan mennä hypittyä. Silti harjoittelun fokuksen siirtäminen on ollut itselleni merkittävä askel entistä tasapainoisemman ja kokonaisvaltaisemman liikkumisen polulla.

Kehon ja mielen vuoropuhelu toimii muuallakin kuin joogamatolla – suosittelen kokeilemaan!

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehon kuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

Tavoitteeksi kesäkunnosta luopuminen?

kesälaiturillaKesä tekee tuloaan, puut alkavat pian pukeutua ja ihmiset riisuuntua. Vaikka kyseessä on mitä suloisin siirtymä, saattaa jälkimmäinen aiheuttaa monille meistä ristiriitaisia tunteita.

Tammikuusta alkaen ilta- ja aamulehdet sosiaalisesta mediasta puhumattakaan ovat jälleen täyttyneet laihdutus- ja treenivinkeistä, bikinihaasteista ja kesäkuntoon tähtäävistä treeniohjelmista. Vaikka moni saa kesän lähestymisestä tarvittavaa lisämotivaatiota harjoitteluun, voi toisille bikinikunnon tavoittelu tuottaa turhaa stressiä ja riittämättömyyden tunnetta.  Mikäli tunnet kuuluvasi jälkimmäiseen ryhmään, on kenties aika pohtia uutta tavoitetta. Mitä jos asettaisitkin tämän kesän tavoitteeksi kesäkunnon sijaan siitä luopumisen? Saatat saada tilalle jotain paljon paljon arvokkaampaa.

Tässä muutamia vinkkejä, miten voit päästää irti kesäkunnon tavoittelusta ja siirtää  ajatuksesi suvesta nauttimiseen:

  • Kuka sanoikaan, miltä rantakunnon tulisi näyttää? Sivuuta bikinihaasteet ja määrittele rantakunto kokonaan uudestaan, esimerkiksi näin.
  • Unohda kehoa kuormittavat tehokuntokuurit ja harjoittele katsomaan peilikuvaasi lempeämmin. Itsemyötätunto on taito, jota voi opetella. Aloita esimerkiksi täältä. Muista, että minkä tahansa taidon opettelu vaatii toistoja, aikaa ja armollisuutta. Anna sitä itsellesi.
  • Harrasta vain sellaista liikuntaa, josta pidät ja mikä tuntuu kehossasi hyvältä. Jos et ole vielä löytänyt sinulle sopivaa lajia, käytä kesäloma hyödyksi ja kokeile kaikkea, mistä olet viime aikoina haaveillut. Suppailua, melontaa, vaellusta, ratsastusta, polkujuoksua, puistojoogaa, suunnistusta…mitä tahansa mieleesi tuleekin. Haasta myös ystäväsi mukaan – yhdessä tekeminen on usein mukavampaa.
  • Anna itsellesi lupa nauttia. Unohda suorittaminen ja x-määrä liikuntakertoja viikossa. Suosi hyötyliikuntaa: Kulje jalan tai pyörällä, hoida kasvimaata, lähde metsään keräämään kukkasia tai vaeltelemaan ilman sen suurempia suunnitelmia; ennen kaikkea nauti Suomen upeasta luonnosta. Kesä on aivan liian ihanaa aikaa tuhlattavaksi huonoon omaantuntoon.
  • Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä: Jokainen päivä on hyvä päivä pitää itsestään huolta ja heittää haitallisilta tuntuvilla mielikuvilla vesilintua! Tämä on prosessi, joka saattaa vaatia vuosien työn. Älä silti säästele pieniä hyviä tekoja ja kannustavia sanoja. Jokainen niistä vie sinua eteenpäin. 

     

    Eikä kesällä ei tarvitse olla valmis.

 

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehon kuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

Olet pysähtymisen arvoinen

joogahemmottelu

Palautumiskeinot ovat yksilöllisiä. Tärkeintä on pysähtyminen.

Treenaamista ihanampaa on vain palautuminen. Silti sitä tulee usein tehtyä liian vähän. Mitä jos treenikertojen sijaan välillä kysyisitkin itseltäsi: kuinka monta kertaa palaudut viikossa? Apuna voi käyttää esimerkiksi tätä palautumispiirakkaa.

Itselleni palautuminen on hyvinvoinnin osa-alueista haastavin. Viimeiset viisi vuotta olen harjoitellut sitä enemmän kuin mitään muuta. Olen perustyypiltäni ”8+2 rautaa tulessa” ja nautin siitä. Nautin monipuolisesta harjoittelusta – pikajuoksusta, telinevoimistelusta, voimailusta, lenkkeilystä… Päivätöiden lisäksi myös valmennan, joskin nykyään murto-osan aiemmasta, sillä jostain on pakko tinkiä. Entä sitten palautumispuoli?

Psykofyysisen fysioterapeutin Ulla Ollikkalan ja psykiatrisen sairaanhoitajan Nina Pajanti-Rauduksen kehittämässä palautumispiirakassa on kuusi osa-aluetta: 1. uni 2. luonto 3. mielen valmennus 4. kehon ja mielen aktiivinen palautuminen 5. keskittyminen, rentoutuminen, rauhoittuminen ja 6. ravinto.

Omaan palautumispiirakkaani kuuluu viikoittain ainakin joogaa, luonnossa kävelyä, luovaa kirjoittamista, lukemista, läheisten ihmisten kanssa vietettyä aikaa ja etenkin viikonloppuisin myös tietoista rentoutumista ja rauhoittumista. Ravinnosta ja unesta huolehtiminen on jo oikeastaan elinehto, vaikka  iltaisin iskevät luovuuden puuskat toisinaan horjuttavat lepoa. Onneksi on päiväunet.

Etenkin luonnosta on tullut minulle joogan ohella korvaamaton tapa rauhoittua ja siten edistää kehon ja mielen aktiivista palautumista. Riittää, kun sinne menee. Luonto hoitaa loput. Luova kirjoittaminen ja lukeminen puolestaan auttavat keskittymään ja ”valmentamaan mieltä”. Itselleni tuo tarkoittaa entistä tietoisemman olemisen ja tekemisen harjoittelua ja vaalimista.

Kaikista käytössä olevista palautumiskeinoista huolimatta viime viikkoisen jokseenkin herättelevän joogakokemuksen jälkeen kysyin jälleen itseltäni: mitä voisin tehdä vielä paremmin? Kehoni kaipasi selkeästi enemmän lempeyttä.

Kuluneen viikon ajan olen hemmottelut itseäni tavallista enemmän joogamatolla ja vähemmän juoksuradalla. Viikonloppuna keskityin myös ylläpitämään autuaana olemisen jaloa taitoa.  Tänään keho tuntui jälleen vetreämmältä ja hymykin on tavallista herkemmässä. Siispä paljon kiitoksia palautuminen! Ilman sinua ei treeneistä osaisi pidemmän päälle nauttia  – elämästä puhumattakaan.

Piirakan avulla tai ilman, kannustan kaikkia liikkumisen lisäksi palautumaan. Olet pysähtymisen arvoinen.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehon kuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

 

Kun joogatunnilla itkettää

rauhaa ja rakkautta

Alaselkä on jäykkä, rintaranka ei pyöristy, kylkeä kivistää, lonkat on niin auki, että ”iloinen vauva” muuttuu hetken päästä irvistäväksi kakaraksi…

Eilisellä yin-joogatunnilla olin kaukana nautinnollisesta ja mukavasta harjoituksesta.  Vaikka tein niin lempeästi kuin pystyin, asento toisensa jälkeen tuntui lähinnä tukalalta. Yhdeksästäkymmenestä minuutista seitsemänkymmenenviiden ajan itketti. Samaan aikaan mieli kävi läpi sarjan ”miksi” -kysymyksiä: Miksi kehoni tuntuu tänään niin jäykältä ja kipeältä? Mitä tein eilen, mitä toissapäivänä? Mitä olisin voinut tehdä toisin? Olisinko tehnyt, vaikka olisin tiennyt? Miksi tunnen surua? Miksi surun tunne on niin voimakas?

Tunsin suurta myötätuntoa kehoani kohtaan. Mitä enemmän mietin itkua, sitä enemmän itketti. Mieli kuitenkin jatkoi kyselyään: Mitä jos alan itkemään? Mitä jos en pysty hillitsemään itkuani? Häiritsenkö muiden harjoitusta? Huolestuuko opettaja? Suru ja pelko vaihtelivat paikkaansa, välissä turhautuminen: Miksi ylipäänsä mietin tätä kaikkea? Miksen voi vaan olla? Hetken jopa harkitsin, että ryömisin vieressä joogaavaan poikaystävän kainaloon ja köllisin siinä hiljaa liikkumatta lopputunnin. Ajatus sai ainakin hetkeksi hymyn suupielille. Jatkoin harjoitusta.

Mieleni ei löytänyt selkeitä vastauksia sille, miksi keho juuri tänään tuntui erityisen jäykältä ja herkältä. En ollut tehnyt mitään tavallista poikkeavaa. Olin nukkunut hyvin, syönyt normaalisti eikä elämässäni ollut meneillään sen suurempaa stressiä kuin kriisiäkään. Luovutin analysoinnin. Hyväksyin, että kaikki ei ollut aina selitettävissä ja että en yksinkertaisesti tiennyt, miksi kehossa tuntui tänään tältä. En tiennyt, johtuiko suruni myötätunnosta vai jostakin muusta, mutta hyväksyin sen, että minua itketti. Niiskutin kevyesti pari kertaa ja jatkoin hengittelyä jo hieman pehmentyneenä.

Loppurentoutusta edeltävissä selänkierroissa löysin viimein rauhan. Ajatustasolla en ollut päässyt puusta pitkälle, mutta sehän ei ollut tarkoituskaan. En ollut hakemassa vastauksia. Olin täällä pysähtyäkseni kehoni äärelle ja ollakseni läsnä. Kuunnellakseni, mitä minulle juuri tänään kuuluu ja hyväksyäkseni olotilani sellaisena kuin se oli juuri nyt. Tänään se ei ollut helppoa. Olin ollut suurimman osan ajasta emotionaalisesti epämukavuusalueella, mutta miettiessäni kaikkia tunnilla läpikäymiäni tuntemuksia ja ajatuksia tajusin, että tämä oli yksi parhaista harjoituksista pitkään aikaan.

Epäonnistumisen sijaan tunsin jopa pientä ylpeyttä kaikista niistä epämiellyttävistä tunteista, joita olin harjoituksen aikana kohdannut ja lopulta hyväksynyt. Hyväksynyt itseni sellaisena kuin olin sillä hetkellä: jäykkänä, epätietoisena, surullisena, pelokkaana ja turhautuneena. Siitähän harjoittelussa oli pohjimmiltaan kysymys.

En paennut poikaystävän kainaloon (jätetään se pahemman päivän varalle), mutta nousin savasanasta taas asteen verran armollisempana.

EDIT. Joogatunnilla on ihan ok itkeä.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehon kuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

3 asiaa, jotka jooga on minulle opettanut

yoga-pairs

Kuva: Aura Nukari

Osallistuin ensimmäiselle joogatunnille kahdeksan vuotta sitten Intiassa. Sen jälkeen joogaharjoittelu tuli ja meni noin kolmen vuoden ajan, kunnes lopulta olin tarpeeksi kypsä – lähinnä itseeni. Tarvitsin muutosta arkeeni ja vuonna 2012 jooga tuli jäädäkseen: aluksi fyysisinä asanaharjoituksina ohjatuilla joogatunneilla, myöhemmin meditaatiopainotteisena ”mielenhuoltona” ja sittemmin ennen kaikkea elämäntapana. Näin viisivuotisen taipaleen kohdalla on hyvä pysähtyä hetkeksi pohtimaan, mitä kaikkea jooga on minulle opettanut. Tässä kolme tärkeintä asiaa.

  1. Keholla on vastaukset moniin kysymyksiin

Elin ennen paljon enemmän pääni sisällä. Nautin kyllä suunnattomasti liikkumisesta ja itseni fyysisestä haastamisesta, mutten ollut kovin kiinnostunut kehoni kuulumisista – kunhan se tuntui toimivan. Toisin sanoen, niin kauan, kun kehoni jaksoi palvella minua ja toteuttaa kaikki asiat, joita pääni halusi ja usein myös tarvitsi. Olin tottunut puskemaan yli fyysisten rajojeni ja vasta kun jotakin meni rikki, pysähdyin kuuntelemaan. Yleensä kuitenkin vain sen takia, että pääsisin taas treenaamaan entiseen malliin.

Jooga on opettanut minua pysähtymään kehoni äärelle ja tutustumaan siihen paremmin. Nykyään pyrin kuulostelemaan kehoani päivittäin ja välillä kehoni suorastaan herättelee minua. Enää on vaikea esimerkiksi istua pitkiä aikoja paikallaan tai rasittaa kehoa silloin, kun se on väsynyt. Kehoni tietää, mitä se tarvitsee. Se on paljon viisaampi kuin osasin kuvitellakaan ja kätkee sisälleen vastaukset moniin kysymyksiin, joihin mieli ei löydä ratkaisua. Kehoni kautta olen myös oppinut kokemaan asiat kokonaisvaltaisemmin – en pelkästään aivo-, vaan joka solulla. Toki tällä on kääntöpuolensa, sillä kehossa läsnäoleminen ja kehon kautta kokeminen ei  aina ole kovin helppoa saatikka mukavaa. Itselleni se on ollut kuitenkin kaiken sen arvoista.

  1. Luota prosessiin

Omaan kehoon tutustuminen ja sen kanssa eläminen on jatkuva prosessi: aina voit oppia lisää ja koskaan et ole valmis. Joogan kautta olen oppinut nauttimaan itse prosessista ja luottamaan siihen. Se mitä tapahtuu joogamatolla, omassa kehossa ja omassa päässä, tapahtuu myös maton ulkopuolella. Koko elämä on lopulta yhtä isoa prosessia: tänään näin, huomenna kenties toisin päin. Harjoitus ei välttämättä tapahdu niin kuin haluaisit tai johda sellaisiin tuloksiin, joita odotat. Sen sijaan se saattaa tuoda eteesi jotain aivan muuta. Mitä ikinä se onkaan, joogan avulla olen oppinut päästämään irti liioista odotuksista ja ottamaan avoimemmin vastaan sen, mitä eteen tulee.

  1. Lempeys ruokkii lempeyttä 

Mieli on vikkelä – se singahtelee paikasta toiseen, täyttää kalenteria ja rakentelee mitä vilkkaimpia visioita. Keho on temmoltaan hitaampi. Se saattaa pysyä perässäsi jonkun aikaa, mutta kaahaaminen vaatii aina veronsa. Tämä on kenties suurin haasteeni (ikuisia varmasti kaikki), mutta joogan avulla olen oppinut edes hieman hidastamaan tahtia. Mitä useammin pysähdyn, sitä enemmän myös tajuan tarvitsevani sitä. Mutta mihin sitä oikeastaan tarvitsen? Miksi pitäisi olla niin paljon aikaa itselle?

Loppujen lopuksi jooga on opettanut, että harjoitus itselle on pohjimmiltaan myös harjoitus toisille. Kun annan tarpeeksi aikaa ja tilaa omien tunteiden, kehotuntemusten ja ajatusten havainnointiin ja hyväksyntään, kun opettelen olemaan itselleni armollisempi, olen myös armollisempi muille. Tämä näkyy ihan konkreettisesti arjessa. Mitä enemmän oma pipo kiristää, sitä tiukempi olen myös kanssaihmisille. Rauhan tilasta käsin kaikki näyttää lempeämmältä. Haastavin osuus onkin tuon tilan säilyttäminen. Siksi jooga. Toki menetelmä voisi olla jokin muukin, mutta itselleni se toimii.  Minulle jooga on pohjimmiltaan sisäisen rauhan ja rakkauden harjoitus – ainakin tänään, tässä vaiheessa prosessia.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja.  FlowSister toimii pääkaupunkiseudulla ja tuo palvelut tarvittaessa vaikka kotiisi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

Kehosi puhuu, kun vain maltat pysähtyä kuuntelemaan

smile to yourself

Luonnossa kuulee.

Kiireisen arjen keskellä urheilu on usein odotettu ja tarpeellinen irtiotto, tasapainottava hyppy ja itselle ansaittu aikalisä. Koko ikänsä liikkuneelle urheilu voi olla myös fyysinen tarve – jos keho ei pääse liikkumaan, tuntuu kuin mielikin jumittuisi paikoilleen ja alkaisi kiristyä kilpaa niska-hartiaseudun kanssa.

Itse en voisi kuvitella arkea ilman fyysistä aktiivisuutta ja yleensä nuo kaksi kulkevatkin onnellisina käsi kädessä. Joskus kuitenkin tulee hetkiä, jolloin arki täyttyy muista kuormitustekijöistä. Silloin kädet tuntuvat vetävän eri suuntiin: vaan kumpi on oikeassa?

Yhtä oikeaa vastausta ei ole. Päätös levon, palauttavan liikunnan, kevyen harjoittelun, treenin ja kovan treenin välillä on aina tapauskohtainen ja joskus vaakakupissa painavat vähintään yhtä paljon muut tekijät kuin oma sen hetkinen olotila  – ja hyvä niin.  Silti aika ajoin löydät itsesi tilanteesta, jossa mietit, olisiko tänään parempi vetää hien sijasta peitto korville; pitäisikö vai eikö pitäisi; ollako vai eikö olla.

Vuosien harjoittelun jälkeen yksi asia alkaa käydä yhä selvemmäksi: et voi kuulla kehosi vastausta, jos et malta pysähtyä kuuntelemaan. Ja jos olet tarpeeksi pitkään kuuntelematta, keho kyllä kertoo mielipiteensä. Tulee esimerkiksi flunssa tai yllättävä rasitusvamma. Joskus tulee molemmat. Viimeistään sitten on hidastettava tahtia, kun et oikein pääse sängystä ylös tai jos pääset, et pysty kunnolla kävelemään. Tuo kaikki voi tapahtua myös ilman sen suurempaa dramatiikkaa ja ilman että liikkumisen määrässä tai intensiteetissä olisi tapahtunut minkäänlaista muutosta, sillä elämässä tapahtuu. Työkiireet, elämänmuutokset, ympäristön muutokset, kriisit yms. kaikki kuormittavat kehoa kokonaisuudessaan. Se, mikä ennen oli ihan peruskauraa voi yhtäkkiä ollakin keholle liikaa.

Tämän jouduin myös itse toteamaan viime syksynä, kun takana oli kevään gradurutistus, muutto ja kesäkuussa alkanut uusi palkkatyö. Jätin pois kaikki ryhmäohjaukset ja suhteutin yksilövalmennusten määrän uuteen tilanteeseen ja käytössä olevaan aikaan. Opettelin uutta päivärytmiä, rauhoitin tietoisesti arkea ja vaalin levon ja pysähtymisin hetkiä. Myös kovemmat treenit saivat väistyä kalenterista aika ajoin. Tilalle tuli enemmän lepoa ja joogaa. Siitä huolimatta en säästynyt kehon hälytysmerkeiltä ja kuuntelinkin niitä vain vaihtelevasti. Perinteisten syysflunssien lisäksi sain kuukauden verran parannella kivuliasta kantapääntulehdusta (plantaarifaskiittia), joka alkoi – yllätys yllätys – silloin, kun töissä oli kiirein mahdollisin aika.

Siispä nöyrästi takaisin omien opetusten äärelle. Ja oppilaaksi on toisinaan hyvä heittäytyäkin (sen lisäksi, että jossain määrin olemme sellaisia kaikki läpi elämän). Sanotaan se nyt vielä kerran: et voi kuulla kehosi vastausta, jos et malta pysähtyä kuuntelemaan.

Ja oikeastaan keholta ei tarvitse edes kysyä. Riittää, kun pysähdyt, hengität, kuuntelet. Ja toistat sen tarpeeksi usein.

Namaste.

Ps. Blogi on viettänyt pitkää hiljaiseloa, mutta havahtumisen merkkejä on jo ilmassa. Kevät puhaltaa uutta tuulta varmasti tännekin.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehon kuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

 

Kesätreenit haltuun -4 treeniä kolmen hinnalla

 

Hiekkarannat, lenkkipolut, urheilukentät, puistot…Kesä on parasta aikaa nauttia harjoittelusta, mutta joskus ideat tai motivaatio saattavat olla hukassa. Tämä tarjous on Sinulle, joka etsit uutta kipinää ja iloa harjoitteluusi ja haluat pysyä kunnossa myös kesän ajan:

Kesätreenit haltuun – 4 treeniä kolmen hinnalla (yht. 225e)

Koosta haluamasi 4 treeniä seuraavista:

Juoksutekniikkaa Eläintarhan urheilukentällä

Mäki- ja/tai intervallitreenit lenkkipolulla*

Kehonpainoharjoittelua Hietsussa

Puistojoogaa*

Jokainen treeni suunnitellaan lähtötasosi mukaan ja yksilölliset tavoitteesi huomioon ottaen.

Tarjous on voimassa 30.6.2016 asti. Varaa omasi: susanna@flowsister.fi tai 050-4343647

Vai treenaisitko mieluummin porukassa? Kysy myös pari- tai pienryhmätreenejä!

*Puistojooga ja mäki- ja/tai intervallitreenit erikseen sovitussa paikassa Helsingin keskusta-alueella tai sen tuntumassa.

5 syytä, miksi jooga ja juoksu sopivat hyvin yhteen

Mitä yhteistä on joogalla ja juoksulla? Mitä joogi voisi saada juoksusta? Entä miten juoksija voisi hyötyä joogasta? Tässä viisi syytä, jotka tekevät joogasta ja juoksusta erinomaisen yhdistelmän.

  1. Jooga- ja juoksu kehittävät kunnon eri osa-alueita

Fyysinen kunto koostuu neljästä eri osa-alueesta, jotka ovat: kestävyyskunto, lihaskunto, liikkuvuus ja liikehallinta. Jälkimmäinen käsittää tasapainon, koordinaation ja havaintomotoriset taidot kuten kyvyn hahmottaa omaa kehoaan ja sen eri osia niin sisäisesti kuin suhteessa ympäröivään tilaan. Asana- ja juoksuharjoitteet kehittävät fyysisen kunnon eri kunnon osa-alueita täydentäen toinen toisiaan.

Joogatyylistä riippuen asanaharjoitteet kehittävät erityisesti liikkuvuutta, lihaskuntoa ja liikehallintaa, kuten tasapainoa ja oman kehon tuntemusta. Nämä kaikki tulisivat kuulua myös jokaisen juoksijan oheisharjoitteluun. Joogassa monipuolista liikettä saavat myös selkäranka ja nivelet, jotka ovat monotonisessa ja tärähdystä aiheuttavassa juoksussa usein koetuksella. Toisaalta juoksuaskellukseen sisältyvä iskutus auttaa myös vahvistamaan luustoa. Juoksu on puolestaan yksi tehokkaimmista aerobisen kunnon kohottajista, mikä rauhallistempoisessa joogassa jää helposti paitsioon. Juoksutekniikkaharjoitteet, kuten koordinaatiot, kehittävät myös monipuolisesti liikehallintaa.

  1. Hyvä ryhti ja hengitys ovat keskeisiä niin joogassa kuin juoksussa

Jooga parantaa hengitystekniikkaa ja ryhtiä, joita juoksussa tarvitaan. Jooga huoltaa tukirankaa ja auttaa tulemaan tietoisemmaksi ryhtiin vaikuttavista tekijöistä kuten jalkaterien, lantion ja selkärangan asennosta. Nämä ovat varsin keskeisiä asioita optimaalisen, kehoa vähiten kuormittavan juoksuasennon löytämisessä, hyvän tekniikan ylläpitämisessä sekä rasitusvammojen ennaltaehkäisyssä.

Joogaan olennaisena osana kuuluvat hengitysharjoitteet auttavat palauttamaan virtaavan, koko hengitystie-elimistön kapasiteettia hyödyntävän luonnollisen hengityksen, mikä tekee myös juoksemisesta helpompaa ja tehokkaampaa. Juoksu taas tarjoaa kovempaa ärsykettä hengitystie-elimistölle kehittäen kestävyysliikunnassa tarvittavaa suorituskykyä.

  1. Juoksu vie eteenpäin, jooga tarjoaa pysähtymistä

Juoksu on dynaaminen, varsin yang-energinen, aktiivinen ja eteenpäin vievä laji, jossa lihastyö on keskiössä. Myös jooga voi olla luonteeltaan dynaamista, kuten astanga-, bikram- ja monet flow-joogat. Juoksuun verrattuna jooga tarjoaa kuitenkin aina myös mahdollisuuden pysähtymiseen ja omien kehotuntemusten entistä syvempään tarkkailuun.

Pehmeämmät joogamuodot, kuten yin-jooga ja lempeä hatha-jooga, toimivat erinomaisena vastapainona kehoa ja lihaksia kuormittavalle juoksuharjoittelulle siirtäen huomion kehon kovempiin ja jäykempiin kudoksiin kuten luihin, niveliin, nivelsiteisiin ja sidekudoksiin. Yin-jooga aktivoi lisäksi rauhoittavaa, parasympaattista hermostoa, joka auttaa palauttamaan kehoa kovatehoisen harjoittelun jälkeisestä stressitilasta.

  1. Joogaaminen ja juokseminen onnistuvat melkein missä vain

Jooga ja juoksu eivät edellytä kuntosalijäsenyyksiä tai kalliita varusteita. Joogamatto ja juoksukengät riittävät.  Joogaaminen onnistuu myös kotona ja alkuun pääsemiseksi on olemassa hyviä nettijoogapalveluja kuten Yogobe ja Yogaia. Juoksun voi aloittaa niin ikään kotiovelta.  Molemmat kulkevat myös hyvin mukana reissuissa.

  1. Joogan tavoin myös juoksu voi toimia meditaationa

Monille jooga on itsessään meditaatiota, toisille asanaharjoitus on keino päästä meditatiiviseen tilaan. Myös juoksemalla on mahdollista saavuttaa samankaltainen läsnäoleva ja täydellisen keskittynyt tila, ”juoksijan flow”. Tässä auttavat joogasta tutut keinot: keskittyminen hengitykseen, kehon asentoon, liikkeisiin ja tuntemuksiin, kuten siihen, miten jalkapohja osuu maahan tai kädet rytmittävät juoksuaskellusta.

Parhaimmillaan sekä jooga että juoksu toimivat harjoituksina, jotka auttavat tuomaan kehon ja mielen tähän hetkeen – hetkeen, jossa tiestä tulee itse määränpää.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja. FlowSister toimii pääkaupunkiseudulla ja tuo palvelut tarvittaessa vaikka kotiisi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.