Toisinaan tarvitsemme pakkopysäytyksen, jotta oppisimme arvostamaan kehoamme

DSCF1277.JPG

Mistä sinä olet kiitollinen kehollesi tänään?

Miten löytää lisää lempeyttä itseään kohtaan? Miten oppia arvostamaan omaa kehoaan? Miten pysähtyä kuuntelemaan kehonsa viestejä? Miten muuttaa orastava myötätunto teoiksi, jotka lisäävät hyvää oloa? Nämä ovat asioita, jotka ovat mielestäni valmentamisessa vähintään yhtä tärkeitä kuin se, montako tuntia liikkuu viikossa tai nukkuu päivässä.

Moni meistä tietää varsin hyvin, kuinka paljon pitäisi syödä, nukkua tai liikkua, että se olisi sopivasti.  Mutta harva meistä pystyy toimimaan sen mukaisesti. Kyse ei ole tiedonpuutteesta, vaan jostakin syvemmästä. Uskon, että pohjimmiltaan kyse on siitä, millainen yhteys meillä on omaan kehoomme. Kun kehoyhteys toimii, alamme lähes automaattisesti tehdä asioita oman terveytemme eduksi. Keho hakeutuu aina kohti tasapainoa (homeostaasia), kun vain annamme sille mahdollisuuden.

Jotta voisimme antaa kehomme pitää meistä huolta, se tarvitsee tukemme. Jos emme ole kuulolla, viestit eivät välity perille. Jossain vaiheessa keho saattaa reagoida huutaen. Jos vielä tuolloinkin sivuutamme sen pyynnön, voi seuraavaksi edessä olla pakkopysäytys.

Toisinaan me tarvitsemme pysäytyksen – sairastumisen, uupumisen tai jonkun muun sisintä ravistelevan kokemuksen, jotta oppisimme katsomaan asioita uudella tavalla. Jotta oppisimme arvostamaan itseämme ja omaa ainutlaatuista kehoamme. Jotta tarkistaisimme arvomme ja prioriteettimme. Jotta voisimme katsoa peiliin ja sanoa ”sinä olet niin tärkeä, että olen valmis tekemään asioita pitääkseni sinusta huolta.”

Uskon, että pohjimmiltaan me olemme kaikki samanlaisia. Tarvitsemme yhteyttä voidaksemme hyvin – yhteyttä toisiin, mutta myös yhteyttä itseemme. Yhteyttä on kuitenkin vaikea rakentaa kiireessä. Tarvitaan pysähtymistä, läsnäoloa ja aitoa halua nähdä ja kuulla. Tarvitaan myötätuntoa.

Kun asioita tekee myötätunnosta käsin, on vaikea eksyä piiskaamiseen polulle tai jättää itsensä vaille huomiota. Myötätuntoa on ehkä vaikeampi opettaa kuin peruskestävyyssykettä tai askelkyykkytekniikkaa, mutta se on yhtä lailla taito, jota voi harjoitella.

Esimerkiksi Elämäsi kuntoon -verkkokurssilla ensimmäinen viikon ajan harjoitellaan pysähtymistä itsensä äärelle ja tavoitteiden määrittelemistä kehon sisäisistä toiveista käsin. Vaikka suuren osallistujamäärän vuoksi en pysty kommentoimaan kaikkien osallistujien vastauksia, olen syvästi liikuttunut ihmisten pohdinnoista ja siitä tavasta, jolla he lähestyvät itseään. Osalle se on vaikeaa, mutta se on osa harjoitusta. Harvoin askelkyykkykään tuntuu ensimmäistä kertaa tehdessä helpolta ja luonnolliselta.

Myötätuntoa harjoitellessa voi alkuun helpottaa ajatus ”parhaalle ystävälle puhumisesta”. Vaikka se ei vielä tuntuisi todelta, se voi olla sitä jonakin päivänä. Harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa. Ja mitä vielä – sivuhyödyt ovat sitä luokkaa, että ihan jokaisen meistä kannattaisi kokeilla.

Aloittaa voit vaikka katsomalla itseäsi peilistä ja sanomalla ääneen yhden asian, mistä olet kiitollinen kehollesi tänään.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

Kaikki mikä kurittaa, rajoittaa ja kuormittaa on askel poispäin itsestä – Salli itsellesi lupa voida hyvin

DSCF1911

Yhteys itseen avaa syvemmän yhteyden myös kaikkeen ympärillä olevaan.

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta hyvinvointi? Ajatteletko hyväkuntoista kroppaa? Kenties terveellistä ruokavaliota? Ehkä jopa laihduttamista? Se on ymmärrettävää. Onhan media edelleen täynnä erilaisia treenivinkkejä, toinen toistaan tehokkaampia dieettejä ja rasvattomampia kehoja.

Mutta entä jos se kaikki onkin lähinnä pintaa? Mitä jos hyvinvointi onkin pohjimmiltaan sisäinen kokemus? Kokemus yhteydestä itseesi ja kehoosi? Kokemus siitä, että voit hyvin omassa kehossasi. Silloin ravitseva ruoka ja hoitava liikunta ovat vain yhdenlaisia keinoja vahvistaa tuota yhteyttä. Olennaisia, mutta eivät suinkaan ainoita.

Yhteyttä itseen ja omaan kehoon voi vahvistaa myös monilla muilla tavoilla, tässä muutamia esimerkkejä:

-tietoinen hengittäminen

-meditointi / mindfulness-harjoitukset

-itsemyötätuntoharjoitukset

-luontoyhteyden vaaliminen

-eläinten kanssa vietetty aika

-luova tekeminen

-tunteista puhuminen tai kirjoittaminen

-erilaiset kehoterapiat ja hoidot

-toisen ihmisen kosketus jne.

Sen sijaan kaikki mikä kurittaa, rajoittaa tai kuormittaa, on askeleita poispäin yhteydestä.

Se, että nykypäivänä puhutaan paljon palautumisen tärkeydestä, on merkki siitä, että olemme heränneet johonkin olennaiseen. Väsyneenä ihminen on kaukana itsestään. Väsymys lisää pahoinvointia, sairastumis- ja tapaturmariskiä. Ennen kaikkea väsyneenä ja ylikuormittuneena ihminen on vaarassa ajautua kauaksi itsestään, omasta kehostaan ja tunteistaan.

Ylikuormittunut ihminen on harvoin kotona kehossaan. Riittävä lepo on hyvinvoinnin peruspilareita ravitsevan ruuan ja hoitavan liikunnan lisäksi. Mutta sen sijaan, että keskitymme optimoimaan vuoron perään jotakin näistä kolmesta osa-alueesta, voisimme lähestyä asiaa kokonaisvaltaisemmin.

Kun hyvinvoinnin ytimessä on yhteyden vahvistaminen itseen ja omaan kehoon, vältytään övereiltä helpommin. Sillä keho pyrkii aina kohti tasapainoa. Niin mekin, kun vain osaamme kuunnella itseämme.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

Oman kehonsa hyväksyminen on radikaali rakkauden teko

DSC_5854.JPG

Kuva: Aura Nukari

Mitä jos oma napasi ei olekaan vain sinun napasi? Mitä jos sinun napasi onkin yhteydessä kaikkien kohtaamiesi ihmisten napoihin? Ja ehkä vielä laajemmin – mitä jos jokaisen meistä napa muodostaa yhdessä muiden napojen kanssa pohjois- ja etelänavan väliin sijoittuvan maailman suurimman navan? Jos näin on, silloin jokaikinen noista navoista ansaitsee osakseen rakastavaa tuijotusta.

Kehotietoisuus ja kehorakkaus voivat olla mitä voimallisempia muutosvälineitä henkilökohtaisessa kasvussa, mutta uskallan väittää, että niillä on merkitystä myös laajemmin ihmiskunnan – ja yhteiskunnan – hyvinvoinnissa.

Oman kehon kuuntelu ja sen tarpeista huolehtiminen auttaa syventämään itsetuntemusta, kirkastamaan omia voimavaroja, vahvistamaan myötätuntoa ja terveitä rajoja. Harjoittamalla myötätuntoa itseään kohtaan on mahdollista ulottaa tuo tunne koskettamaan myös kaikkia muita ihmisiä ja elollisia olentoja – ilman, että kallisarvoinen myötätunto ehtyy ennen aikojaan.

Kehon ja vain kehon avulla on mahdollista saada yhteys tunteisiin, nähdä syvemmin ja kokonaisvaltaisemmin, päästä tietoiseen läsnäolon tilaan – ”tuntea elämän täyteläisyys” kuten kuuluisa kirjailija, feministi ja aikansa yhteiskunnallinen vaikuttaja Minna Canth sanoi:

”Kaiken varmaan on ihmisen niin hoitaminen sieluaan ja ruumistaan, että hän elämän täyteläisyyttä voi suurimmassa määrässä tuntea. Se on hänen siveellinen velvollisuutensa, koska ainoastaan terve ihminen kykenee itse onnellisuutta saavuttamaan ja samalla myöskin muita hyödyttämään. Meidän tulee niin muodoin asettaa elämämme luonnonmukaiselle kannalle, s.o. meidän tulee tarkoin noudattaa niitä lakeja, joiden alainen sielu ja ruumis on.” – Minna Canth*

Jos ei voi itse hyvin, ei voi myöskään olla hyödyksi muille – ei ainakaan pitkällä aikavälillä. Tämän vuoksi se, miten yksilö voi, koskettaa isommassa mittakaavassa meitä kaikkia. Ja tämän sanottuani en tarkoita rahallisesti, vaan rakkaudellisesti. Hyvinvointi on yksi rakkauden voimavaroista.

Siksi kehonsa hyväksyvä ja omaa ruumillisuuttaan arvostava ihminen ei ole itsekäs omaan napaan tuijottelija, vaan pikemminkin voimakas esikuva. Ja sellaisia nykypäivänä tarvitaan. Kun kehonkuvaan kohdistuvat paineet, normatiiviset ihanteet ja stereotypiat tulvivat lehtien ja katumainosten lisäksi myös tietokoneen ruudulta ja omasta taskusta, vaatii suurta rohkeutta kohdata oma riittämättömyyden tunteensa, kipunsa, surunsa ja traumansa,  ja opetella löytämään rakkaus ja hyväksyntä sisältä, omasta itsestä. Se on jokaiselle meistä mahdollista, mutta on vain yksi paikka, missä se voi tapahtua – siellä, missä tunteemme asuvat. Ei päässä tai rationaalisessa mielessä, vaan kehossa.

Itsensä ja oman kehonsa hyväksyminen on prosessi, joka voi vaatia vuosien (tai vuosikymmenten) jatkuvaa harjoittelua ja ulkoapäin tulevista uskomuksista poisoppimista, mutta se on mahdollista. Ja kun se tapahtuu, se on yksilön kannalta mullistavan voimallista.

Omansa kehonsa hyväksyminen on kuin näyttäisi keskisormea kaikille yhteiskunnan normatiivisille ihanteille. Se on pitkä kieli kaikelle sille, miltä naisen tai miehen (tai muun sukupuolisen) tulisi näyttää ja iso sisäinen hauis itselle ja omalle voimalle.

Oman kehonsa hyväksyminen, sellaisena kuin se on, on radikaali rakkauden teko. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jättäisi kehonsa oman onnensa nojaan sellaisena kuin se on.

(Itse)myötätunto on pohjimmiltaan aktiivista toimintaa. Se on halua tehdä omalle ainutlaatuiselle keholleen hyvää ja tuon tunteen viemistä käytäntöön. Se on rakkauden harjoittamista pienoiskoossa, jotta meillä riittäisi, mistä vaalia tänään, huomenna ja joka ikinen päivä.

Mutta entäs ne rakenteet? Joku saattaa kysyä. Toimivat rakenteet ovat rakkautta, joista tulee pitää kaksin käsin huolta. Tarvitaan hyvinvointiyhteiskunnan palveluita ja tukirakenteita, jotka takaavat sen, että yksilö saa osakseen turvaa, huolenpitoa ja kaikki hyvän elämän edellytykset.

Jokaisella on oikeus tuntea olonsa turvalliseksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi – ulkoa ja sisältä. Nämä kaksi ulottuvuutta eivät sulje toisiaan pois, vaan kutsuvat parhaimmillaan toisensa mukaan. Rakkaudella, rakkaudesta, rakkauteen. 

Ps. Fyysisen kunnon ja ruokavalion suhteen Canth näki parhaaksi kultaisen keskitien.

*Lähde: https://fi.wikisource.org/wiki/Ajatuksia_(Canth)

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

 

Syömishäiriöstä toipuminen opetti minulle, miten arvokas kehoni on

DSCF1446

Tätä tekstiä ei ollut helppo kirjoittaa. Oli vaikea enää löytää sitä pientä herkkää ihmistä, joka piilotti pahan olonsa kituuttamalla, kurittamalla ja sättimällä itseään. Joka juoksi verenmaksu suussa syötyään yhden suklaan palan liikaa. Jynssäsi vessanpönttöä, jotta äiti ei vain huomaisi oksennuksen hajua. Silti, haluan jakaa tämän tarinan rohkaisuksi. Muistutukseksi siitä, että vaikeastakin ruokasuhteesta on mahdollista päästä eteenpäin – ja että jonain päivänä kipeät kokemukset voivat kääntyä vahvuudeksi ja voimavaraksi.

Sairastuin teini-ikäisenä bulimiaan. Taustalla oli moninaisten elämäntapahtumien kipeä ketju, joka kulminoitui jalkojeni leikkaukseen ja pitkään pakkolepoon. Koen, että syömishäiriö oli itselleni pohjimmiltaan keino kontrolloida sisäisesti kaoottista oloa. Ruuan säännöstely toi vääristyneen, mutta siinä hetkessä lohdullisen tunteen, että edes jotakin pystyin elämässäni hallitsemaan.

Käänteentekevä seikka parantumiseni kannalta oli halu päästä takaisin kilpaurheilemaan ja kehittyä juoksijana. Vaikka motiivi oli niin sanotusti välineellinen, tajusin pian, että tavoitteen saavuttaminen vaati yhteistyötä kehoni kanssa. Ymmärsin, että kehoni tarvitsi energiaa harjoitteluun, palautumiseen ja kehittymiseen. Minun oli opeteltava kuuntelemaan sitä ja vastaamaan sen tarpeisiin.

Toipumismatkan aikana olennaista oli oppia tunnistamaan, milloin ja minkälaisissa tilanteissa ahmimiskohtaukseni saivat alkunsa ja opetella varautumaan niihin ennalta.  Jouduin pysähtymään ja katsomaan sisäänpäin, kysymään itseltäni, mitä noissa tilanteessa tapahtuu? Mikä niitä yhdistää? Mitä tunnen silloin, kun mieleni tekee ahmia? Reagoimisen sijaan harjoittelin ottamaan aikalisän, etsimään hyvän olon tunnetta jostakin muualta. Joskus se oli rauhallinen kävelylenkki, joskus soitto ystävälle.

Huomasin pian, että mitä parempaa huolta pidin ruokailurytmistäni ja siitä, että söin riittävästi, sitä vähemmän tunsin tarvetta ahmia. Aloin kantaa eväitä mukanani joka paikkaan. Huomasin myös, että toiset ruuat pitivät paremmin nälkää kuin toiset. Lisäsin proteiinin ja etenkin hyvän rasvan määrää ruokavaliossani (jälkimmäinen paransi myös pitkään vaivanneen aknen).

Välillä kaikista hyvistä yrityksistäni huolimatta päädyin ahmimaan ja tunsin hirveää morkkista. Niissä hetkissä oli tärkeintä oppia antamaan itselleni anteeksi. Nousta ylös ja yrittää uudelleen.

Minulla oli kova halu parantua. Halusin, että kehoni voisi hyvin, vaikka en aina osannut toimia sen mukaisesti. Sinnikkyys ja harjoittelu kuitenkin palkittiin. Siinä vaiheessa, kun aloin harjoitella herkuttelua hyvällä omalla tunnolla, tiesin olevani jo pitkällä. Turvallisuussyistä tein sen aluksi pienissä määrin ja aina extrana niin, etteivät herkut korvanneet ateriaa vaan toimivat lisähyvänä. Kun oloni oli jo valmiiksi kylläinen, ei sokeri laukaissut ahmimishaluja ja luottamus itseeni vahvistui.

Pikku hiljaa monen yrityksen ja notkahduksen jälkeen suhteeni ruokaan alkoi muokkaantua rajoittavasta hyvinvointia tukevaksi. Jossain vaiheessa ruokailuaikoihin tuli joustoa enkä enää pelännyt voimalla iskevää nälän tunnetta. Oksentaminen lakkasi olemasta vaihtoehto.

Syömishäiriöstä parantuminen vei vuosia, mutta antoi minulle ehkä yhden tärkeimmistä asioista: aloin tuntea suurta myötätuntoa kehoani kohtaan.  Tiesin, etten enää koskaan pystyisi tekemään pahaa itselleni. Syömisestä oli tullut minulle keino pitää kehostani hyvää huolta.

#älälaihduta365 #älälaihduta

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

Minkälaisia lahjoja sinä annoit itsellesi tänä vuonna?

P1244587

Kuva: Tuukka Lindholm. Kaunosilmä: Dollar

Joulun alla ja uuden vuoden lähestyessä on hyvä pysähtyä miettimään kulunutta vuotta. Mistä asioista olet kiitollinen? Mitä haluaisit ehkä jättää taaksesi? Onko jotain, mitä haluaisit tehdä toisin ensi vuonna?

Itselleni kulunut vuosi on ollut varsin antoisa ja tasapainoinen. Jos viime vuotta leimasi fyysinen ja henkinen kipuilu, sairastumiset ja muutokset, niin tänä vuonna olen saanut nauttia uusista ihanista asioista, seesteisyydestä ja luovasta energiasta.

Olen antanut itselleni tämän vuoden aikana useamman lahjan. Tässä isoimmat:

1.1h lisää yöunta ja siitä seurannut huomattavasti vireämpi yleisolotila.

2. Säännöllinen luova aamuhetki, jolloin hiljenen joogamatolle tai muistikirjan ääreen – tai molempia.

3. Työmatkan taittaminen pääosin pyörällä (siihen asti, kunnes tuli lumi ja liukasta).

4. Työnteon vähentäminen: tämä vaati yhden ison liikkeen ja pieniä kompromisseja, mutta ehdottomasti sen arvoista.

6. Kirkasvalolampun hankkiminen: miten en ole tajunnut tätä aikaisemmin? En voi sanoa, että kaamosaika olisi vieläkään mukavaa, mutta huomattavasti inhimillisempää.

7. Paluu takasin rakkaan hevosharrastuksen pariin. Miten paljon hyvää mieltä yhdestä asiasta voikaan saada?

Kaikki ei tietenkään mennyt putkeen tänäkään vuonna, mutta pitäähän sitä olla jotain petrattavaa. Tässä pari asiaa, jotka ajattelin kääräistä ensi vuoden lahjapakettiin.

8. Kärsin polvivaivoista, vaikka tiedän, että saan ne pidettyä kurissa, kunhan vaan käyn säännöllisesti salilla. Tähän aion sitoutua paremmin ensi vuonna – nyt meni kaikki muu hauska saliharjoittelun edelle.

9. Roikun toisinaan liikaa somessa. Etenkin ilta-aikaan luurin räplääminen saa luvan vähentyä. Tähän tarvitaan ehkä myös yhteisiä pelisääntöjä kotona.

Jos tarkastelisit kulunutta vuotta oman hyvinvointisi näkökulmasta, miltä sinun listasi näyttäisi? Muista olla armollinen itsellesi. Jokaisen elämäntilanne, resurssit ja voimavarat ovat erilaiset. Ei kannata verrata omaansa muihin, vaan miettiä, mistä itse olet  kiitollinen ja miten voisit tehdä vielä enemmän hyvää itsellesi ensi vuonna. ❤️

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

7 arkista tapaa rakastaa omaa kehoa – Sinun ei tarvitse olla tyytyväinen siihen, miltä kehosi näyttää ansaitaksesi rakkautta

P1244032.jpg

Luonto ja eläimet ovat mainioita läsnäolon opettajia. Kuva: Tuukka Lindholm.

Rakkaus on pieniä tekoja – kuuluu vanha viisaus. Silti oman kehon rakastaminen ajatellaan usein hyväksymisen eikä tekojen kautta. Ajatellaan, että ensin pitää hyväksyä itsensä ja kehonsa, vasta sitten voi sanoa rakastavansa. Mutta entä jos hyväksyntä kasvaakin sitä kautta, että tekee pieniä rakastavia tekoja itseään kohtaan? Entä jos nuo teot itsessään ovat oman kehon rakastamista?

Sinun ei tarvitse olla tyytyväinen siihen, miltä kehosi näyttää tai mihin se pystyy, ansaitaksesi rakkautta.

 Tässä 7 arkista tapaa rakastaa omaa kehoa:

1. Pidä huolta kehosi fyysisistä tarpeista kuten riittävästä unesta, monipuolisesta ravinnosta ja liikunnasta. Jos omien tarpeiden tunnistaminen on sinulle vaikeaa, seuraa yleisiä suosituksia ja muokkaa niitä ajan kanssa vastaamaan omia tuntemuksiasi.

2. Lisää lempeää läsnäoloa päiviisi – pienikin hetki arjen keskellä riittää. Viritä aistisi ja pysähdy havainnoimaan ulkoisia ja / tai sisäisiä ärsykkeitä uteliaasti, mutta lempeästi. Kehosi ei tarvitse mielen analyysejä. Sille riittää, että olet läsnä.

3. Tunne tunteesi. Kohtaamattomat ja käsittelemättömät tunteet varastoituvat tavalla tai toisella kehoosi, joten anna tunteillesi tilaa tulla nähdyksi ja kuulluksi.

4. Kosketa. Keho rakastaa kosketusta. Omaa kehoaan voi hemmotella esimerkiksi hieromalla, painelemalla tai käyttämällä apuna vaikkapa foamrolleria tai tennispalloja. Jos mahdollista, anna toisen koskettaa – ja kosketa takaisin. Myös halailu tekee ihmeitä – samoin eläinten silittely ja paijailu!

5. Puhu itsellesi lempeästi. Mieli voi olla kehosi paras ystävä tai pahin vihollinen. Opettele tunnistamaan kriittinen puhe ja harjoittele lempeämpää sisäistä ääntä. Fake it till you make it!

6. Nauti luonnosta. Raitis ulkoilma hellii ja virkistää kehoa. Metsä toimii luonnon omana terapeuttina.

7. Opettele tulemaan toimeen riittämättömyyden kanssa. Keskeneräisyys on inhimillistä – ja inhimillisyys on rakastettavaa. Sinä olet rakkauden arvoinen juuri sellaisena kuin olet.  Lue jälkimmäinen lause uudestaan – ja uudestaan.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

Haluatko elämäsi kuntoon? – Keskity näiden kolmen asian treenaamiseen

DSCF1287

Opettele tarkastelemaan itseäsi ja omaa kehoasi maailman arvokkaimpana asiana.

Kun ajattelemme sanaparia ”elämäsi kuntoon”, ajattelemme usein rasvatonta kroppaa, näkyviä lihaksia ja kevyitä askeleita. Moni meistä tähtää siihen monta kertaa elämänsä aikana. ”Nyt se alkaa”, ajattelemme. Hankimme uuden saliohjelman, siistimme ruokavalion ja päätämme kaikin tavoin ottaa itseämme niskasta kiinni. ”Tällä kertaa onnistun”, vakuutamme itsellemme. Kunnes tapahtuu jotain – elämä. Tulee vastoinkäymisiä, loukkaantumisia, flunssa-aaltoja, yllättäviä tilanteita, jotka sekoittavat treenirutiinin ja saavat meidät heittämään pyyhkeen kehään. Epäonnistumaan.

Mutta entä jos vika ei olekaan meissä, vaan tavoitteenasettelussa? Mitä jos ”elämäsi kuntoon” ei vaadikaan tiukkaa treeniä ja terveellisen ruokavalion noudattamista?  Mitä jos avaimet hyvään oloon ja hyvään kuntoon löytyvätkin jostain aivan muualta? Sinun omista ajatuksistasi.

Seuraavat kolme asiaa voivat hyvinkin olla tärkeimmät treenit, mitä tulet koskaan tekemään:

Itsemyötätunto

Opettele tarkastelemaan itseäsi ja omaa kehoasi maailman arvokkaimpana asiana. Sinulla on vain yksi keho ja vain sinä voit päättää pitää siitä huolta. Älä mieti treenaamista ja ”kehosi muokkaamista”, vaan käännä ajatukset myötätuntoon ja aitoon haluun tehdä itsellesi hyvää. Kehosi ja sinä voitte paremmin, kun elämään sisältyy tarpeeksi liikettä ja monipuolista ravintoa.

Leikkimielisyys

Liikkumisen ei tarvitse olla ryppyotsaista suorittamista. Etsi sellaiset tavat liikkua, joista nautit. Kokeile eri asioita, harjoittele uusia taitoja, hassuttele, riko rutiineja. Opettele tuntemaan kehosi paremmin ja suhtaudu liikkumiseen suoritteen sijaan tutkimusmatkana. Kun liikkumisessa on tilaa luovuudelle, siitä tulee hauskaa eikä homma tunnu enää velvollisuudelta.

Armollisuus

Elämässä tulee väistämättä vastaan erilaisia kausia. Aina ei ehdi liikkua niin paljon, kun haluaisi. Joskus muu elämä on niin kuormittavaa, että on liikuttava lempeämmin kuin tekisi mieli. Harjoittele armollisuutta itseäsi ja kehoasi kohtaan ja vältä vertaamasta itseäsi muihin. Muista, että jokaisen keho on erilainen. Ja että ulkoinen olemus ei kerro koko totuutta. Timmi kroppa ei ole yhtä kuin onnellinen ihminen.

Treenaamalla armollisuutta itseäsi kohtaat, saat samalla karistettua yhden pahimman kiusantekijän kannoiltasi – nimittäin riittämättömyyden tunteen. Jos et riitä itsellesi nyt, on hyvin epätodennäköistä, että tulet riittämään itsellesi silloinkaan, kun peilikuvasi näyttää kaikkien muiden mielestä täydelliseltä.

Jos siis haluat aidosti päästä elämäsi kuntoon, kannattaa hetkeksi unohtaa ulkoiset tavoitteet ja keskittyä sisäiseen treeniin. Sen aloittaminen ei vaadi mitään erityisjärjestelyjä. Voit aloittaa sen jo tältä samalta istumalta.

Lempeää treeniä! ❤️

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

Kun on tarpeeksi monta kertaa lentänyt nenälleen ja pyllylleen, voi ottaa asiat vähän rennommin

DSCF1301

Unohda täydellinen suoritus ja anna itsellesi lupa nauttia.

”Miten tää voi olla näin vaikeaa.”

”Taas mä tein sen saman virheen.”

”Tiedän kyllä, mitä pitäisi tehdä, mutta se ei vaan onnistu.”

Tiedätkö sen tunteen, kun teet ties kuinka monetta kertaa samaa asiaa siinä onnistumatta? Tai harjoittelet jotain tuttua liikettä etkä millään saa raajoja toimimaan oikeassa järjestyksessä, oikeaan aikaan? Minulle sellainen on esimerkiksi kerävoltti. Olen oppinut sen jo monta kertaa, mutta aina pienen tauon jälkeen opettelen uudelleen. Ponnistan liian hätäisesti, jolloin hyppy jää turhan matalaksi tai suuntautuu liiaksi eteen. Avaan kerän vähän liian myöhään ja päädyn nenälleni tai vähän liian aikaisin ja päädyn pyllylleni. Joskus leijailen ilmassa unohtaen koko kerän. Se vasta hassu ”pommi” onkin. Ja miten paljon se ärsyttää, kun tiedän täsmälleen, mitä pitäisi tehdä, mutta en vaan saa hommaa toimimaan.

Aivan niin kuin elämässäkin välillä. Elämä muistuttaakin pienoiskoossa yllättävän paljon kerävoltin tekemistä. Välillä sitä hätäilee, menee mielessään asioiden edelle – ja pettyy. Toisinaan taas havahtuu vasta sitten, kun tilanne on jo ohitse – ja pettyy. Joskus sitä todellakin vaan leijailee haavi auki eikä tajua yhtään, mitä ympärillä tapahtuu. Ja tiedätkö mitä? Se on aivan ok. Se, että elämä on jatkuvaa harjoitusta ja tasapainon hakemista. Toisinaan myös aika turhauttavaa sellaista.

Mutta hitto vieköön, miten hieno fiilis se on, kun pitkän harjoittelun jälkeen asiat kerrankin loksahtavat kohdilleen! Sen tuntee jo ilmassa. Ei ole kiire minnekään ja asiat tapahtuvat juuri oikeaan aikaan, oikeassa järjestyksessä.  Jalat osuvat hädin tuskin maahan, kun alat jo tuulettaa. Sen hetken voimalla jaksaa taas nostaa hännän pystyyn ja jatkaa harjoittelua. Ja jossain kohtaa todeta, että eihän sillä täydellisellä suorituksella olekaan niin paljon merkitystä. Parasta on itse harjoittelu.

Kun myöntää olevansa täällä oppimassa, voi ottaa asiat vähän rennommin. Päästää irti lopputulemasta ja antaa itselleen lupa niin moneen toistoon kuin on tarpeen. Luottaa siihen, että jossain vaiheessa se palkitaan. Ja mitä sitten, vaikka ei palkittaisikaan? Ainakin olet uskaltanut ponnistaa. Ja nauttinut lennosta.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

Joskus suurin epämukavuusalue on siellä, missä pitää ottaa iisimmin

DSCF1302

Oma tila on paikka, jossa voi linjata itsensä takaisin omaan ytimeensä, kertoa sydämelleen, että täällä ollaan. 

Sanotaan, että oppiakseen jotakin uutta on uskallettava haastaa itsensä, astuttava omalle epämukavuusalueelleen.  Sinne, missä joutuu kohtaamaan oman pelkonsa ja epävarmuutensa. Joskus tuo alue voi kuitenkin löytyä täysin päinvastaisesta suunnasta kuin yleensä ajatellaan. Sieltä, missä rajoja ei venytetä vaan osoitetaan ne selkeästi. 

Minulle ehkä maailman vaikein asia on olla tarvitseva. Olen aina ollut se sitkeä ja periksi antamaton puurtaja. Se joka puree mieluummin hammasta kuin sanoo, että  – ”hei, nyt mä en enää pärjää yksin.  Voisiko joku auttaa mua?” On vaikea ilmaista oma avun tarpeensa, jos ei sitä ensin tunnista. Olen myös erittäin hyvä haastamaan itseäni. Tämän vuoksi olen joutunut elämässä usein tilanteisiin, jossa otan liian suurta vastuuta. Kannan yksin kahden ihmisen työtaakkaa tai kuuntelen muiden murheita silloinkin, kun oma raja on tullut aikoja sitten vastaan. Huomaan sen vasta sitten, kun jään yksin. Vasta sitten on aikaa, tilaa ja rauhaa tunnustella omaa vointiansa. Vasta sitten on aikaa nähdä itsensä.

Luojan kiitos tuota aikaa olen oppinut jo varhaisessa vaiheessa ottamaan. Vaikka en aina osaa vetää rajoja tarpeeksi ajoissa, olen oppinut pitämään kiinni omasta tilastani. Se on se paikka, jonne palaan tunnustelemaan. Oma kehon, mielen ja sydämen turvasatama. Sieltä käsin voin myös tehdä korjaavia liikkeitä. Todeta, mikä on tilanne ja tarvittaessa kerätä rohkeutta toimia toisin. Linjata itseni takaisin omaan ytimeeni, kertoa sydämelleni, että täällä ollaan. En jätä sinua enää.

Tiedän, millaista on porskuttaa eteenpäin robotin lailla – kaukana omista tunteista, omista toiveista ja tarpeista. Siksi olen päättänyt jatkaa harjoittelua.  Ja tiedätkö, mitä useamman kerran on paljastanut oman rajallisuutensa, näyttänyt, että tähän asti venyn, mutta en yhtään enempää, homma alkaa helpottua. Itseni yllätykseksi omien rajojeni ja tarpeideni ääneen sanominen ei tee minusta yhtään vähempää. Päinvastoin, mitä paremmin olen linjassa itseni kanssa, sitä vahvemmaksi tunnen oloni.

Jos on aina tottunut venymään ja venyttämään omia rajojaan, voi suurin epämukavuusalue ollakin taaksepäin astumista, riman laskemista ja iisimmin ottamista. Sen vaalimista, mikä tekee itselle hyvää ja mikä on aivan tarpeeksi.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

Mieli tarvitsee rakkautta ja huolenpitoa, aivan niin kuin kehokin

DSCF0110

Vaikka sairastuminen on usein varsin pelottava kokemus, se on myös ennen kaikkea mahdollisuus.

Kun keholla on hätä, menemme yleensä lääkäriin, kerromme asiasta työkavereille ja ehkä päivitämme sosiaaliseen mediaan. Saamme sympatiaa, lohtua ja vertaistukea. Kun mielellä on hätä, käy usein päinvastoin. Valitsemme puhumattomuuden. Miksi? Ehkä siksi, että rakkauden vastapuolella väijyy pelko. Mitä muut ajattelevat minusta? Näytänkö heikolta? Näytänkö epäonnistuneelta? Vaikuttaako mielen sairastuminen siihen, miten muut suhtautuvat minuun? Onko parempi olla kertomatta, ettei asiasta tule lisää harmia?

Pelko johtaa usein myös siihen, ettei ihminen uskalla hakea apua, vaan jää yksin. Yksin pelon ja häpeän kanssa. Häpeän, joka perustuu pohjimmiltaan ymmärtämättömyyteen. Siihen, että olemme vasta sisäistämässä kehomme kokonaisvaltaisuutta ja keho-mielen yhteen kietoutuneisuutta. Sitä, että keho vaikuttaa mieleen, mieli kehoon ja toisin päin. Jonkun keho sairastuu, koska mieli voi huonosti ja toisen mieli voi sairastua, koska keho voi huonosti. Useimmiten pelissä ovat molemmat. Miksi siis osaa sairastumisista pitäisi piilotella ja hävetä ja osaa ei? Miksemme ajattelisi mielen ja kehon häiriöitä saman janan eri ilmentyminä? Sillä sellaisia ne ovat.

Ihmisen keho on haavoittuvainen. Sen me kaikki tiedämme. Mutta mielen haavoittuvaisuutta meidän on vaikeampi myöntää. Kovapäisimmät meistä ajavat mieluummin kehonsa äärirajoille kuin kohtaavat oman ”heikkoutensa”.

Myös omalla kohdallani fyysinen sairastuminen oli se, mikä lopulta laukaisi mielen padot.  Vuosien takaiset muistot tulivat ulos paniikkikohtauksina ja traumaperäisenä stressihäiriönä – siis hyvinkin fyysisinä oireina. Kiitos siitä keholleni. Se osoitti minulle, että mielikään ei veny loputtomiin. Ja että joskus on tärkeämpää hoitaa mieltä kuin fyysistä kuntoa.

Vaikka sairastuminen oli varsin pelottava kokemus, se oli myös ennen kaikkea mahdollisuus. Mahdollisuus kohdata viimein omat traumani. Mahdollisuus hoitaa itseäni entistä kokonaisvaltaisemmin. Mahdollisuus kasvaa ja mahdollisuus eheytyä.

Toivon, ettei kenenkään tarvitsisi riistää itseltään tätä mahdollisuutta häpeän ja leimautumisen pelossa.  Toivon, että yhä useammalla olisi rohkeutta puhua asioista avoimesti ja hakea apua. Viedä mieli lääkäriin siinä missä kehokin.

Kaikista eniten toivon kuitenkin sitä, että jokaisella olisi mahdollisuus saada apua silloin, kun sitä kipeiten tarvitsee.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.