Sekä itsensä piiskaaja että itsensä unohtaja tarvitsevat kipeiten yhtä asiaa

DSC_5867.JPG

Kuva: Aura Nukari

Mitä sinulle tarkoittaa lempeys itseäsi ja kehoasi kohtaan? Toiset meistä tarvitsevat enemmän hellittämistä. Sitä, että aina ei tarvitse jaksaa. Sitä, että antaa itselleen luvan ottaa iisimmin, liikkua keyvemmin, pitää lepopäiviä ilman huonoa omaatuntoa tai syödä intuitiivisemmin myös sitä, mikä ei ole niin kovin terveellistä. Se voi tarkoittaa myös lempeämpää ja kannustavampaa puhetta. Itselle osoitettuja hyväksyviä lauseita:

 ”Olen riittävä, vaikka en tekisi mitään.”

”Kehoni on arvokas ja ainutlaatuinen sellaisena kuin se on.”

”Olen ansainnut lepoa ja itseni hemmottelua.”

Hellittäminen on hyvästä, kannustettavaa ja meille suorittajatyypeille usein se mullistavin ja arvokkain teko itseään kohtaan. Mutta kaikki ihmiset eivät ole perusluonteeltaan tunnollisia suorittajia. Kaikille meistä ”itsensä eteenpäin piiskaaminen” ei ole ongelma, vaan pikemminkin se, ettei  saa itseään liikkeelle ollenkaan.

Hellittämisen toisessa ääripäässä on olotila, jota voisi kutsua itsensä ja oman kehonsa unohtamiseksi. Se on sitä, että kaikki muut arjen asiat menevät toistuvasti oman hyvinvoinnin edelle. Se on sitä, että kehosta on tullut huomaamatta itsestäänselvyys. Kuin kumppani, joka kulkee uskollisesti mukana ilman, että saa koskaan osakseen huomiota tai rakkaudenosoituksia.

Täysin päinvastaisten toimintamallien taustalta löytyy lopulta yksi ja sama sivuun jäänyt osapuoli: oma rakas keho. Se, joka piiskaa jatkuvasti menemään, ohittaa ennen pitkää kehonsa viestit. Se, joka laittaa automaattisesti muut asiat ja ihmiset itsensä edelle, laiminlyö omat tarpeensa. Keholle viesti on sama: minä en ole tarpeeksi tärkeä. Sekä itsensä piiskaaja että itsensä unohtaja tarvitsevat kipeiten yhtä asiaa: lisää lempeyttä itseään ja omaa kehoa kohtaan.

Lempeyden harjoittaminen käytännössä tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Jokainen eksyy joskus kultaiselta keskitieltä, mutta onneksi sinne voi aina palata. Seuraavan kerran, kun huomaat sivuuttaneesi kehosi hiljaisia viestejä, kokeile seuraavaa: Laita kämmen sydämesi päälle, sulje silmäsi ja kuiskaa itsellesi: ”Minä olen arvokas.” Jää hetkeksi hengittämään tuohon tunteeseen ja katso, minne se sinua kutsuu. Voisitko seurata sen mukana?

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

 

Toisinaan tarvitsemme pakkopysäytyksen, jotta oppisimme arvostamaan kehoamme

DSCF1277.JPG

Mistä sinä olet kiitollinen kehollesi tänään?

Miten löytää lisää lempeyttä itseään kohtaan? Miten oppia arvostamaan omaa kehoaan? Miten pysähtyä kuuntelemaan kehonsa viestejä? Miten muuttaa orastava myötätunto teoiksi, jotka lisäävät hyvää oloa? Nämä ovat asioita, jotka ovat mielestäni valmentamisessa vähintään yhtä tärkeitä kuin se, montako tuntia liikkuu viikossa tai nukkuu päivässä.

Moni meistä tietää varsin hyvin, kuinka paljon pitäisi syödä, nukkua tai liikkua, että se olisi sopivasti.  Mutta harva meistä pystyy toimimaan sen mukaisesti. Kyse ei ole tiedonpuutteesta, vaan jostakin syvemmästä. Uskon, että pohjimmiltaan kyse on siitä, millainen yhteys meillä on omaan kehoomme. Kun kehoyhteys toimii, alamme lähes automaattisesti tehdä asioita oman terveytemme eduksi. Keho hakeutuu aina kohti tasapainoa (homeostaasia), kun vain annamme sille mahdollisuuden.

Jotta voisimme antaa kehomme pitää meistä huolta, se tarvitsee tukemme. Jos emme ole kuulolla, viestit eivät välity perille. Jossain vaiheessa keho saattaa reagoida huutaen. Jos vielä tuolloinkin sivuutamme sen pyynnön, voi seuraavaksi edessä olla pakkopysäytys.

Toisinaan me tarvitsemme pysäytyksen – sairastumisen, uupumisen tai jonkun muun sisintä ravistelevan kokemuksen, jotta oppisimme katsomaan asioita uudella tavalla. Jotta oppisimme arvostamaan itseämme ja omaa ainutlaatuista kehoamme. Jotta tarkistaisimme arvomme ja prioriteettimme. Jotta voisimme katsoa peiliin ja sanoa ”sinä olet niin tärkeä, että olen valmis tekemään asioita pitääkseni sinusta huolta.”

Uskon, että pohjimmiltaan me olemme kaikki samanlaisia. Tarvitsemme yhteyttä voidaksemme hyvin – yhteyttä toisiin, mutta myös yhteyttä itseemme. Yhteyttä on kuitenkin vaikea rakentaa kiireessä. Tarvitaan pysähtymistä, läsnäoloa ja aitoa halua nähdä ja kuulla. Tarvitaan myötätuntoa.

Kun asioita tekee myötätunnosta käsin, on vaikea eksyä piiskaamiseen polulle tai jättää itsensä vaille huomiota. Myötätuntoa on ehkä vaikeampi opettaa kuin peruskestävyyssykettä tai askelkyykkytekniikkaa, mutta se on yhtä lailla taito, jota voi harjoitella.

Esimerkiksi Elämäsi kuntoon -verkkokurssilla ensimmäinen viikon ajan harjoitellaan pysähtymistä itsensä äärelle ja tavoitteiden määrittelemistä kehon sisäisistä toiveista käsin. Vaikka suuren osallistujamäärän vuoksi en pysty kommentoimaan kaikkien osallistujien vastauksia, olen syvästi liikuttunut ihmisten pohdinnoista ja siitä tavasta, jolla he lähestyvät itseään. Osalle se on vaikeaa, mutta se on osa harjoitusta. Harvoin askelkyykkykään tuntuu ensimmäistä kertaa tehdessä helpolta ja luonnolliselta.

Myötätuntoa harjoitellessa voi alkuun helpottaa ajatus ”parhaalle ystävälle puhumisesta”. Vaikka se ei vielä tuntuisi todelta, se voi olla sitä jonakin päivänä. Harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa. Ja mitä vielä – sivuhyödyt ovat sitä luokkaa, että ihan jokaisen meistä kannattaisi kokeilla.

Aloittaa voit vaikka katsomalla itseäsi peilistä ja sanomalla ääneen yhden asian, mistä olet kiitollinen kehollesi tänään.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

Kaikki mikä kurittaa, rajoittaa ja kuormittaa on askel poispäin itsestä – Salli itsellesi lupa voida hyvin

DSCF1911

Yhteys itseen avaa syvemmän yhteyden myös kaikkeen ympärillä olevaan.

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta hyvinvointi? Ajatteletko hyväkuntoista kroppaa? Kenties terveellistä ruokavaliota? Ehkä jopa laihduttamista? Se on ymmärrettävää. Onhan media edelleen täynnä erilaisia treenivinkkejä, toinen toistaan tehokkaampia dieettejä ja rasvattomampia kehoja.

Mutta entä jos se kaikki onkin lähinnä pintaa? Mitä jos hyvinvointi onkin pohjimmiltaan sisäinen kokemus? Kokemus yhteydestä itseesi ja kehoosi? Kokemus siitä, että voit hyvin omassa kehossasi. Silloin ravitseva ruoka ja hoitava liikunta ovat vain yhdenlaisia keinoja vahvistaa tuota yhteyttä. Olennaisia, mutta eivät suinkaan ainoita.

Yhteyttä itseen ja omaan kehoon voi vahvistaa myös monilla muilla tavoilla, tässä muutamia esimerkkejä:

-tietoinen hengittäminen

-meditointi / mindfulness-harjoitukset

-itsemyötätuntoharjoitukset

-luontoyhteyden vaaliminen

-eläinten kanssa vietetty aika

-luova tekeminen

-tunteista puhuminen tai kirjoittaminen

-erilaiset kehoterapiat ja hoidot

-toisen ihmisen kosketus jne.

Sen sijaan kaikki mikä kurittaa, rajoittaa tai kuormittaa, on askeleita poispäin yhteydestä.

Se, että nykypäivänä puhutaan paljon palautumisen tärkeydestä, on merkki siitä, että olemme heränneet johonkin olennaiseen. Väsyneenä ihminen on kaukana itsestään. Väsymys lisää pahoinvointia, sairastumis- ja tapaturmariskiä. Ennen kaikkea väsyneenä ja ylikuormittuneena ihminen on vaarassa ajautua kauaksi itsestään, omasta kehostaan ja tunteistaan.

Ylikuormittunut ihminen on harvoin kotona kehossaan. Riittävä lepo on hyvinvoinnin peruspilareita ravitsevan ruuan ja hoitavan liikunnan lisäksi. Mutta sen sijaan, että keskitymme optimoimaan vuoron perään jotakin näistä kolmesta osa-alueesta, voisimme lähestyä asiaa kokonaisvaltaisemmin.

Kun hyvinvoinnin ytimessä on yhteyden vahvistaminen itseen ja omaan kehoon, vältytään övereiltä helpommin. Sillä keho pyrkii aina kohti tasapainoa. Niin mekin, kun vain osaamme kuunnella itseämme.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

Unohda suorittaminen ja sitoudu itseesi lempeästi Elämäsi kuntoon -verkkokurssilla

promokuva_syksy1Onko olosi kesän jäljiltä tukkoinen? Kaipaatko tsemppiä liikunnan aloittamiseen tai terveempään arkeen? Moni meistä tuntee kesän jälkeen tarvetta pienelle ryhtiliikkeelle.  Mutta entä jos tämän syksyn avainsana ei olisikaan itsekuri vaan lempeys, myötätunto ja armollisuus?

Itsestä ja omasta kehosta huolehtiminen menee helposti suorittamiseksi.  Se aika, mikä on tarkoitettu Sinun parhaaksesi, Sinun henkilökohtaiseksi voimavaraksesi, alkaakin muodostua taakaksi ja huonoksi omaksitunnoksi. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla.

Elämäsi kuntoon -verkkokurssi on Sinulle, joka haluat pitää itsestäsi parempaa huolta, mutta haluat tehdä sen lempeästi ja kestävästi – niin, että liikunnasta tulisi luonnollinen osa arkielämääsi. Ei jotakin, joka pitää kerta toisensa jälkeen suorittaa, vaan aina uusi mahdollisuus tehdä itsellesi hyvää. 

Tämä kurssi on sinulle

– joka haluaisit aloittaa säännöllisen liikkumisen

– joka liikuit ennen aktiivisesti, mutta sitten se vain jäi

– painit ruuhkavuosien keskellä ja etsit keinoja pitää itsestäsi parempaa huolta

– olet kadottanut liikunnan ilosi ja haluaisit löytää sen uudelleen

– etsit kehon ja mielen tasapainoa

– olet kyllästynyt tiukkoihin treenikuureihin ja haluat löytää lempeämmän ja kestävämmän tavan pitää itsestäsi huolta.

Olitpa sohvapotaatti, hyvän sään lenkkeilijä tai entinen aktiiviliikkuja, tämä kurssi antaa sinulle inspiraatiota ja välineitä pitää itsestäsi ja kehostasi parempaa huolta.

promokuva2

Kurssi sisältää 12 viikottaista keho-mieli -moduulia, joiden avulla rakennettaan pala palalta Sinun arkeesi sopivia liikunta- ja hyvän olon rutiineja. Kurssi on suunniteltu siten, että sinulla on aikaa tutkailla oppimaasi ja lisätä liikunnan määrää pikku hiljaa. Kurssin 9 viikkoon mennessä olet saanut käyttöösi yhteensä 16 liikkeen lihaskunto- ja liikkuvuusliikepankin sekä vinkkejä, miten voit soveltaa harjoituksia omassa arjessasi – silloinkin, kun harjoitteluun on vain vähän aikaa. Kurssin harjoitusmäärät noudattavat virallisia liikuntasuosituksia.

Jokainen teema auttaa sinua tutustumaan paremmin itseesi ja omaan kehoosi ja vie sinua lähemmäksi elämäsi kuntoa – sellaista, joka on riittävän hyvä ja juuri sinun arkielämääsi sopiva.

  • Viikko 1: Pysähtyminen
  • Viikko 2: Läsnäolo
  • Viikko 3: Lempeys
  • Viikko 4: Sitoutuminen
  • Viikko 5: Motivaatio
  •  Viikko 6: Riittävyys
  • Viikko 7: Armollisuus
  • Viikko 8: Leikkimielisyys
  • Viikko 9: Monipuolisuus
  • Viikko 10: Sallivuus
  • Viikko 11: Kehon kuuntelu
  • Viikko 12: Kiitollisuus

Kurssin hinta 49,00 € sisältää:

  • jokaisen viikon alussa motivaatiotekstin (tai ääniraidan)
  • jokaisen viikon alussa teeman mukaisen pohdintaharjoituksen
  • yhteensä 16 ohjattua harjoitusvideota, joihin sisältyy 8 lihaskuntoliikettä, 8 jooga-asanaa + 5 liikkeen lämmittelysarja
  • viikkokohtaiset treenivinkit ja käytännön esimerkkejä siitä, miten soveltaa harjoituksia omaan arkeesi
  • 3 meditaatiota/hengitysharjoitusta (UUTTA!)
  • omakohtaisia kokemuksia kurssin teemoista
  • keskustelumahdollisuuden muiden kurssilaisten kanssa
  • syventäviä lukuvinkkejä ja muuta extramateriaalia
  • kurssialustan käytön 17 viikon ajaksi, joulukuun loppuun asti. Kurssille voi ilmoittautua 8.9.2019 saakka.

Kurssilta saat:

  • kehoa ja mieltä hellivät, kiireiseen arkeen soveltuvat harjoitukset ja käytännön vinkit niiden soveltamiseen
  • vahvistusta oman kehosi kuuntelemiseen ja huolenpitoon
  • tsemppiä ja käytännön välineitä omien hyvän olon rutiinien muodostamiseen
  • muistutusta siitä, että sinä olet huomion ja huolenpidon arvoinen
  • luottamusta ja lempeyttä omaa ainutlaatuista kehoasi kohtaan.

elamasikuntooninfo4 eri maksutapaa – valitse itsellesi sopivin:

VERKKOPANKKIMAKSU yhdessä erässä 49,00€

LUOTTOKORTTIMAKSU yhdessä erässä 49,00€

LUOTTOKORTTIMAKSU kahdessa erässä 24,50€ (x2)

LUOTTOKORTTIMAKSU kolmessa erässä 16,33 (x3)

Tervetuloa matkalle kohti elämäsi kuntoa! Kurssi alkaa maanantaina 2.9.2019. Pääset käsiksi ennakkomateriaaleihin heti.
HUOM. Kurssin lihaskunto- ja joogaharjoitukset on suunniteltu terveelle liikuntakykyiselle ihmiselle. Mikäli sinulla on fyysisiä rajoitteita tai vammoja, varmistathan liikkeiden sopivuuden omalta lääkäriltäsi. Kurssi ei sisällä yksilöohjausta.

Palautteita kurssista:

Elämäsi kuntoon -verkkokurssi järjestettiin ensimmäistä kertaa keväällä 2019. Kurssilla oli yhteensä 100 osallistujaa – tässä muutamia fiiliksiä kurssin jälkeen:

”Olo tuntuu vahvalta ja selkeältä, jumit ja pöhnäinen olo ovat vähentyneet reippaasti kurssin aikana. Olen saanut vihdoinkin kiinni siitä, miten liike voikin tuoda iloa ja hyvää oloa silloin, kun sitä tekee itseään kuunnellen ja lempeästi, liikoja vaatimatta. Tärkein oivallukseni oli ymmärtää kuunnella itseään sen suhteen, mikä tuo hyvää oloa. En ole ikinä viihtynyt kuntosalilla ja ajattelin ettei muita keinoja pitää huolta erityisesti lihaskunnosta ole. Kurssin avulla ymmärsin, että kävely, jooga ja kotona tehtävä lihaskuntoharjoittelu ovat aivan yhtä hyviä liikuntamuotoja kuin vaikkapa juoksu tai juurikin tuo kuntosalilla käynti. Suorittaminen ja väkisin tekeminen eivät toimi, jos haluan ylläpitää liikkumisen kipinää jatkossakin. Käytännön konkreettiset vinkit olivat kurssin suola. Iso kiitos omien kokemuksien jakamisesta, ne toivat toivoa, voimaa ja inhimillisyyttä kurssiin.” – Jenni

”Kurssin aikana olen saanut takaisin tuntumaa omaan kehooni ja fiiliksen siitä, että kykenen kehoni kanssa jälleen harrastamaan liikuntaa. Kurssin harjoitukset ovat toimineet hyvinä pysähtymishetkinä kiireisen pikkulapsiarjen keskellä. Oma ajatukseni on, että hitaasti… Pienikin liike/liikuntatuokio on parempi kuin ei mitään. Kurssin aikana olen myös oppinut hellittämään suorittamisesta enkä ole soimannut itseäni vaikken ole kaikkia annettuja harjoitteita tehnyt. Mielestäni kurssi oli tosi hyvin järjestetty! Viikoittain tuli sopivasti uutta materiaalia lisää ja video-opastukset oli hyvin toteutettuja!” – Anna-Maiju

”Tällä kurssilla pysähdyin ensimmäistä kertaa todella kuuntelemaan, mitä kehoni yrittää epätoivoisesti minulle kaikilla krempoillaan, uupumuksellaan ja säryillään viestiä. Kun pysähdyin kuuntelemaan, huomasin, että kehoni todella kertoo minulle, millainen liike sille tekisi hyvää minäkin hetkenä, ja millaista ravintoa se kaipaa. Hyvin harvoin se kaipaa sohvalla ylensyöneenä makoilua tai tukkoisen olon aiheuttavaa makeaa tai rasvaista ruokaa. Pitkä tie hyvän, itselleni sopivan elämän opettelua on jo takana, mutta pitkä tie myös edessä. Ensimmäistä kertaa se tie näyttää valoisalta. Olen oivaltanut, että en voi tuottaa edes pitkän aikavälin hyvinvointia tekemällä itseäni kohtaan pahoin. Seuraava askeleeni on opetella kohtaamaan ja käsittelemään kaikki ne vaikeat ajatukset ja tunteet, joita olen ruualla ja rikkovalla treenillä kehooni sullonut. Kiitos Susanna, että olet luonut tämän kurssin. Tunnen, että sen ansiosta olen matkalla, jonka päämäärällä ei enää ole niin väliä, koska itse matka on jo riittävästi.” – Henni

”Pidin kovasti kurssin selkeydestä ja yksittäisten tehtävien lyhyydestä. Se ei tuntunut pakolliselta suorittamiselta vaan sitä oli ilo tehdä. Videot oli hyviä ja selkeitä. Vähänkin riittää kun tekee säännöllisesti. KIITOS!” – Reija

”Ruuhkavuosina on haastavaa löytää paikkaa ja aikaa oman kehon ja mielen huoltamiseen. Elämäsi kuntoon -verkkokurssi oli oivallinen väline rentoutumiseen ja oman kehon parempaan tuntemukseen arjen keskellä. Ei tarvinnut poistua kotoa ja sai edetä omaan tahtiin. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.” – Jari

Syömishäiriöstä toipuminen opetti minulle, miten arvokas kehoni on

DSCF1446

Tätä tekstiä ei ollut helppo kirjoittaa. Oli vaikea enää löytää sitä pientä herkkää ihmistä, joka piilotti pahan olonsa kituuttamalla, kurittamalla ja sättimällä itseään. Joka juoksi verenmaksu suussa syötyään yhden suklaan palan liikaa. Jynssäsi vessanpönttöä, jotta äiti ei vain huomaisi oksennuksen hajua. Silti, haluan jakaa tämän tarinan rohkaisuksi. Muistutukseksi siitä, että vaikeastakin ruokasuhteesta on mahdollista päästä eteenpäin – ja että jonain päivänä kipeät kokemukset voivat kääntyä vahvuudeksi ja voimavaraksi.

Sairastuin teini-ikäisenä bulimiaan. Taustalla oli moninaisten elämäntapahtumien kipeä ketju, joka kulminoitui jalkojeni leikkaukseen ja pitkään pakkolepoon. Koen, että syömishäiriö oli itselleni pohjimmiltaan keino kontrolloida sisäisesti kaoottista oloa. Ruuan säännöstely toi vääristyneen, mutta siinä hetkessä lohdullisen tunteen, että edes jotakin pystyin elämässäni hallitsemaan.

Käänteentekevä seikka parantumiseni kannalta oli halu päästä takaisin kilpaurheilemaan ja kehittyä juoksijana. Vaikka motiivi oli niin sanotusti välineellinen, tajusin pian, että tavoitteen saavuttaminen vaati yhteistyötä kehoni kanssa. Ymmärsin, että kehoni tarvitsi energiaa harjoitteluun, palautumiseen ja kehittymiseen. Minun oli opeteltava kuuntelemaan sitä ja vastaamaan sen tarpeisiin.

Toipumismatkan aikana olennaista oli oppia tunnistamaan, milloin ja minkälaisissa tilanteissa ahmimiskohtaukseni saivat alkunsa ja opetella varautumaan niihin ennalta.  Jouduin pysähtymään ja katsomaan sisäänpäin, kysymään itseltäni, mitä noissa tilanteessa tapahtuu? Mikä niitä yhdistää? Mitä tunnen silloin, kun mieleni tekee ahmia? Reagoimisen sijaan harjoittelin ottamaan aikalisän, etsimään hyvän olon tunnetta jostakin muualta. Joskus se oli rauhallinen kävelylenkki, joskus soitto ystävälle.

Huomasin pian, että mitä parempaa huolta pidin ruokailurytmistäni ja siitä, että söin riittävästi, sitä vähemmän tunsin tarvetta ahmia. Aloin kantaa eväitä mukanani joka paikkaan. Huomasin myös, että toiset ruuat pitivät paremmin nälkää kuin toiset. Lisäsin proteiinin ja etenkin hyvän rasvan määrää ruokavaliossani (jälkimmäinen paransi myös pitkään vaivanneen aknen).

Välillä kaikista hyvistä yrityksistäni huolimatta päädyin ahmimaan ja tunsin hirveää morkkista. Niissä hetkissä oli tärkeintä oppia antamaan itselleni anteeksi. Nousta ylös ja yrittää uudelleen.

Minulla oli kova halu parantua. Halusin, että kehoni voisi hyvin, vaikka en aina osannut toimia sen mukaisesti. Sinnikkyys ja harjoittelu kuitenkin palkittiin. Siinä vaiheessa, kun aloin harjoitella herkuttelua hyvällä omalla tunnolla, tiesin olevani jo pitkällä. Turvallisuussyistä tein sen aluksi pienissä määrin ja aina extrana niin, etteivät herkut korvanneet ateriaa vaan toimivat lisähyvänä. Kun oloni oli jo valmiiksi kylläinen, ei sokeri laukaissut ahmimishaluja ja luottamus itseeni vahvistui.

Pikku hiljaa monen yrityksen ja notkahduksen jälkeen suhteeni ruokaan alkoi muokkaantua rajoittavasta hyvinvointia tukevaksi. Jossain vaiheessa ruokailuaikoihin tuli joustoa enkä enää pelännyt voimalla iskevää nälän tunnetta. Oksentaminen lakkasi olemasta vaihtoehto.

Syömishäiriöstä parantuminen vei vuosia, mutta antoi minulle ehkä yhden tärkeimmistä asioista: aloin tuntea suurta myötätuntoa kehoani kohtaan.  Tiesin, etten enää koskaan pystyisi tekemään pahaa itselleni. Syömisestä oli tullut minulle keino pitää kehostani hyvää huolta.

#älälaihduta365 #älälaihduta

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

Tunteiden kohtaaminen voi olla tärkein hyvinvointiteko itsellesi

muokattu_DSC4897.jpg

Jooga auttaa pysähtymään oman kehon ja tunteiden äärelle. Kuva: Emmi Ohraniemi

”Helpoin tapa vältellä ikävien tunteiden kohtaamista on laittaa lenkkarit jalkaan ja juosta karkuun.” Oletko samaa mieltä? Itse ajattelin pitkää alitajuisesti näin. 

Arjen hyvinvoinnista puhuttaessa korostetaan usein liikunnan, ravinnon ja levon pyhää kolmiyhteyttä. Nämä ovat tärkeitä perusasioita, joihin panostamalla pääsee pitkälle. On kuitenkin yksi painoarvoltaan vähemmälle jäänyt hyvinvoinnin osa-alue, josta soisi puhuttavan liikkuvien keskuudessa nykyistä enemmän. Tuo alue on tunteiden kohtaaminen.

Viimeiset kaksikymmentä vuotta olen panostanut monipuoliseen liikuntaan, ravintoon ja lepoon. Olen ollut fyysisillä mittareilla erittäin hyvinvoiva ihminen. Silti arkeni oli pitkään epätasapainossa. Kokonaisvaltaiseksi hyvinvointini muuttui vasta siinä vaiheessa, kun ymmärsin tunteiden merkityksen. Sen, miten tärkeää on tunnistaa omat tunteensa, kohdata ne hyväksyvästi – ja vapautua ylimääräisestä tunnetaakasta.

Oman kehon ja tunteiden äärelle pysähtyminen on taito, jota en ole aina osannut. On ollut paljon helpompaa laittaa piikkarit jalkaan ja jättää tunteet narikkaan. Ja sinne ne ovat sitten jääneetkin. Treenin jälkeen kaikki on tuntunut kevyemmältä – olen hetkellisesti vapautunut.

Helpolta kuulostavassa menettelytavassa on kuitenkin yksi ongelma. Mitä enemmän narikassa on tavaraa, mitä sotkuisempi on tuo sivuutettujen tunteiden hattuhylly, sitä kauemmin sen purkamiseen menee myöhemmin aikaa.

Tunteetkin nimittäin kasaantuvat – aivan kuin kilot vyötärölle. Tunteet vaativat aikaa, huomiota ja huolenpitoa. Ne vaativat sinun hyväksyvää läsnäoloa. Toisille elämään kuuluvien kaiken kirjavien tunteiden kohtaaminen on kenties helppoa ja luonnollista, mutta minulta se on vaatinut asialle omistettua aikaa ja harjoittelua.

Tunteita voi käsitellä, kohdata ja työstää monella tavalla. Itselleni tärkeintä on ollut tietoinen pysähtyminen kehoni äärelle. Sillä tunteet asuvat kehossa ja ilmenevät kehollisesti. Siksi ne ovat tärkeä osa myös fyysistä hyvinvointia.

Itselleni parhaita tunteiden tunnustelun apuvälineitä ovat olleet yin-jooga, meditaatio ja kirjoittaminen. Myös metsä ja merenranta ovat oivia maaperiä omien syvimpien tunteiden tutkailuun.

Minkälainen suhde sinulla on omiin tunteisiisi? Miten sinä hoidat emotionaalista hyvinvointiasi?

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

 

 

 

 

 

10 syytä, miksi kannattaa valita ensin lempeys – ja vasta sitten itsekuri

savasana

Jooga on ihana tapa harjoitella lempeyttä omaa kehoa kohtaan. Samoja kehoa kuuntelevia ja kunnioittavia periaatteita voi soveltaa myös kaikkeen liikkumiseen.

Liikunnan yhteydessä puhutaan usein itsekurin tärkeydestä. ”Pitää ottaa itseään niskasta kiinni”, ”potkaista persuksille”, ”piiskata”, ”ryhdistäytyä” ja niin edelleen. Useimmiten ryhtiliike kestää jonkin aikaa, kunnes into lopahtaa. Ihminen tuntee epäonnistuneensa ja palaa takaisin lähtöruutuun. Mutta entä jos liikuntaa – ja itseään – lähestyisikin armollisemmin? Entä jos matka hyvään oloon ja parempaan kuntoon alkaakin lempeydestä käsin?

Tässä 10 syytä, miksi kannattaa valita ensin lempeys – ja vasta sitten itsekuri:

1. Lempeys auttaa sinua olemaan itsesi ja kehosi ystävä – ei vihollinen.

2. Kun teet asioita lempeydestä käsin, sinun on helpompi kuunnella kehosi viestejä mielen tavoitteiden sijaan.

3. Lempeys ei tarkoita sitä, että voit omistaa kaiken vapaa-aikasi leppoisalle laiskottelulle, vaan pieniä päivittäisiä valintoja, jotka tekevät hyvää sinulle ja kehollesi. Kun sitoudut itseesi lempeyden kautta, itsekuria tarvitaan lähinnä muistuttamaan oman hyvinvointisi tärkeydestä.

4. Lempeys ei vaadi, pakota tai piiskaa, vaan tsemppaa, arvostaa ja mahdollistaa.

5. Lempeyteen palaaminen auttaa pitämään itsekurin kurissa silloin, kun huomaat vaativasi itseltäsi liikaa.

6. Itsekurilla voi saada aikaan nopeita ja näkyviä tuloksia, mutta lempeys auttaa sinua kohti sisäistä muutosta, sellaista, joka tulee hitaammin, mutta tulee jäädäkseen.

7. Itsekuri ilman lempeyttä johtaa helposti suorittamiseen. Lempeys pitää huolen ilosta, luovuudesta ja läsnäolosta.

8. Lempeys on hyvä lähtökohta, itsekuri kelpo toteuttaja. Kun tiedät, mikä tekee itsellesi ja kehollesi hyvää, itsekuri auttaa viemään lempeyden käytäntöön – tarkoittipa se sitten ravitsevan aterian valmistamista tai ulkoilua kauniissa kevätauringossa.

9. Lempeyden harjoittaminen muistuttaa sinua itsesi ja oman kehosi tärkeydestä ja auttaa tekemään arjen valintoja, jotka eivät perustu huonoon omaantuntoon tai ulkoapäin tuleviin paineisiin, vaan haluun tehdä itsellesi hyvää.

10. Lempeyttä ei ole koskaan liikaa.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

Joskus suurin epämukavuusalue on siellä, missä pitää ottaa iisimmin

DSCF1302

Oma tila on paikka, jossa voi linjata itsensä takaisin omaan ytimeensä, kertoa sydämelleen, että täällä ollaan. 

Sanotaan, että oppiakseen jotakin uutta on uskallettava haastaa itsensä, astuttava omalle epämukavuusalueelleen.  Sinne, missä joutuu kohtaamaan oman pelkonsa ja epävarmuutensa. Joskus tuo alue voi kuitenkin löytyä täysin päinvastaisesta suunnasta kuin yleensä ajatellaan. Sieltä, missä rajoja ei venytetä vaan osoitetaan ne selkeästi. 

Minulle ehkä maailman vaikein asia on olla tarvitseva. Olen aina ollut se sitkeä ja periksi antamaton puurtaja. Se joka puree mieluummin hammasta kuin sanoo, että  – ”hei, nyt mä en enää pärjää yksin.  Voisiko joku auttaa mua?” On vaikea ilmaista oma avun tarpeensa, jos ei sitä ensin tunnista. Olen myös erittäin hyvä haastamaan itseäni. Tämän vuoksi olen joutunut elämässä usein tilanteisiin, jossa otan liian suurta vastuuta. Kannan yksin kahden ihmisen työtaakkaa tai kuuntelen muiden murheita silloinkin, kun oma raja on tullut aikoja sitten vastaan. Huomaan sen vasta sitten, kun jään yksin. Vasta sitten on aikaa, tilaa ja rauhaa tunnustella omaa vointiansa. Vasta sitten on aikaa nähdä itsensä.

Luojan kiitos tuota aikaa olen oppinut jo varhaisessa vaiheessa ottamaan. Vaikka en aina osaa vetää rajoja tarpeeksi ajoissa, olen oppinut pitämään kiinni omasta tilastani. Se on se paikka, jonne palaan tunnustelemaan. Oma kehon, mielen ja sydämen turvasatama. Sieltä käsin voin myös tehdä korjaavia liikkeitä. Todeta, mikä on tilanne ja tarvittaessa kerätä rohkeutta toimia toisin. Linjata itseni takaisin omaan ytimeeni, kertoa sydämelleni, että täällä ollaan. En jätä sinua enää.

Tiedän, millaista on porskuttaa eteenpäin robotin lailla – kaukana omista tunteista, omista toiveista ja tarpeista. Siksi olen päättänyt jatkaa harjoittelua.  Ja tiedätkö, mitä useamman kerran on paljastanut oman rajallisuutensa, näyttänyt, että tähän asti venyn, mutta en yhtään enempää, homma alkaa helpottua. Itseni yllätykseksi omien rajojeni ja tarpeideni ääneen sanominen ei tee minusta yhtään vähempää. Päinvastoin, mitä paremmin olen linjassa itseni kanssa, sitä vahvemmaksi tunnen oloni.

Jos on aina tottunut venymään ja venyttämään omia rajojaan, voi suurin epämukavuusalue ollakin taaksepäin astumista, riman laskemista ja iisimmin ottamista. Sen vaalimista, mikä tekee itselle hyvää ja mikä on aivan tarpeeksi.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

Mieli tarvitsee rakkautta ja huolenpitoa, aivan niin kuin kehokin

DSCF0110

Vaikka sairastuminen on usein varsin pelottava kokemus, se on myös ennen kaikkea mahdollisuus.

Kun keholla on hätä, menemme yleensä lääkäriin, kerromme asiasta työkavereille ja ehkä päivitämme sosiaaliseen mediaan. Saamme sympatiaa, lohtua ja vertaistukea. Kun mielellä on hätä, käy usein päinvastoin. Valitsemme puhumattomuuden. Miksi? Ehkä siksi, että rakkauden vastapuolella väijyy pelko. Mitä muut ajattelevat minusta? Näytänkö heikolta? Näytänkö epäonnistuneelta? Vaikuttaako mielen sairastuminen siihen, miten muut suhtautuvat minuun? Onko parempi olla kertomatta, ettei asiasta tule lisää harmia?

Pelko johtaa usein myös siihen, ettei ihminen uskalla hakea apua, vaan jää yksin. Yksin pelon ja häpeän kanssa. Häpeän, joka perustuu pohjimmiltaan ymmärtämättömyyteen. Siihen, että olemme vasta sisäistämässä kehomme kokonaisvaltaisuutta ja keho-mielen yhteen kietoutuneisuutta. Sitä, että keho vaikuttaa mieleen, mieli kehoon ja toisin päin. Jonkun keho sairastuu, koska mieli voi huonosti ja toisen mieli voi sairastua, koska keho voi huonosti. Useimmiten pelissä ovat molemmat. Miksi siis osaa sairastumisista pitäisi piilotella ja hävetä ja osaa ei? Miksemme ajattelisi mielen ja kehon häiriöitä saman janan eri ilmentyminä? Sillä sellaisia ne ovat.

Ihmisen keho on haavoittuvainen. Sen me kaikki tiedämme. Mutta mielen haavoittuvaisuutta meidän on vaikeampi myöntää. Kovapäisimmät meistä ajavat mieluummin kehonsa äärirajoille kuin kohtaavat oman ”heikkoutensa”.

Myös omalla kohdallani fyysinen sairastuminen oli se, mikä lopulta laukaisi mielen padot.  Vuosien takaiset muistot tulivat ulos paniikkikohtauksina ja traumaperäisenä stressihäiriönä – siis hyvinkin fyysisinä oireina. Kiitos siitä keholleni. Se osoitti minulle, että mielikään ei veny loputtomiin. Ja että joskus on tärkeämpää hoitaa mieltä kuin fyysistä kuntoa.

Vaikka sairastuminen oli varsin pelottava kokemus, se oli myös ennen kaikkea mahdollisuus. Mahdollisuus kohdata viimein omat traumani. Mahdollisuus hoitaa itseäni entistä kokonaisvaltaisemmin. Mahdollisuus kasvaa ja mahdollisuus eheytyä.

Toivon, ettei kenenkään tarvitsisi riistää itseltään tätä mahdollisuutta häpeän ja leimautumisen pelossa.  Toivon, että yhä useammalla olisi rohkeutta puhua asioista avoimesti ja hakea apua. Viedä mieli lääkäriin siinä missä kehokin.

Kaikista eniten toivon kuitenkin sitä, että jokaisella olisi mahdollisuus saada apua silloin, kun sitä kipeiten tarvitsee.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

Joskus elämässä on oltava itse itsensä leijonaemo

leijonaemo

Anna itsellesi hoivaa ja huoltoa. 

Joskus pienen (tai vähän isommankin) leijonan elämässä on aikoja, jolloin oma rakas emo sairastuu. Emosta ei ole antamaan sitä hoivaa ja huoltoa, jota pienokainen niin kovasti tarvitsisi. Voi olla, että leijonaisäkään ei ole paikalla. Ehkä sillä on omia huolia tai se kaipaisi itsekin tukea. Silloin pienokaisen on selviydyttävä omin voimin, opeteltava tukemaan itse itseään. Se matka voi olla rankka, sillä nuo taidot eivät tule helpolla. Jonakin päivänä pienokaisesta kuitenkin kasvaa aikuinen. Jos käy oikein hyvin, niin ehkä sellainen leijonaemomainen – hieman ennalta epäilevä, herkästi puolustautuva ja rajojaan suojeleva, isosydäminen ja lempeä hoivaaja.

Perinteisesti leijonaemous on liitetty vanhemmuuteen ja etenkin äidin palavaan suojeluvaistoon omia lapsiaan kohtaan.  Mutta voisiko leijonaemous olla myös ominaisuus, jonka yksilö omaksuu elämän vaikeina hetkinä? Supervoima, jonka avulla voi selviytyä silloinkin, kun tuntuu, että maailma romahtaa ja on ihan yksin? Voisiko leijonaemous olla myös omasta sisäisestä lapsesta huolehtimista?

Vertaistukea erityislasten vanhemmille tarjoavan Leijonaemot yhdistyksen* sivuilla leijonaemous määritellään mm. seuraavasti:

Leijonaemous ei ole taisteluita tai taistelemista, vaan erityisen huomion tarpeessa olevan lapsen hoivaamista ja huoltamista

Leijonaemous on sitä, että olen oman lapseni puolella – en ketään vastaan – vaan nimenomaan pitääkseni hänen puoliaan, jotta hänen elämänsä olisi mahdollisimman hyvää elämää.

Leijonaemous on sitä että me vanhempina mahdollistetaan erityistemme mahdollisimman normaali elämä.”

”Leijonaemous on myös luovuutta ja iloa, on ihanaa ja mahtavaa, kun oma tai jonkun emon/isin pentunen saavuttaa suuren virstanpylvään.

Mitä siis voisimme oppia leijonaemoilta suhteessa itseemme? Itsestä huolehtimista, itsensä tukemista, lempeyttä, tervettä itserakkautta, rajan vetoa, oman voiman suojelua ja omista saavutuksista iloitsemista. Aika hienoja juttuja, eikö? Väitän, että kun näitä tarpeeksi kauan harjoittaa, niin tulee väistämättä hetki, jolloin haluaa myös laittaa hyvän kiertämään. Aivan kuten leijonaemot – jakaa oppimaansa ja tukea muita.

Emoille ja erityisille elämille 🙏

*Lähde: Leijonaemot – Mitä on leijonaemous?

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.