Joskus elämässä on oltava itse itsensä leijonaemo

leijonaemo

Anna itsellesi hoivaa ja huoltoa. 

Joskus pienen (tai vähän isommankin) leijonan elämässä on aikoja, jolloin oma rakas emo sairastuu. Emosta ei ole antamaan sitä hoivaa ja huoltoa, jota pienokainen niin kovasti tarvitsisi. Voi olla, että leijonaisäkään ei ole paikalla. Ehkä sillä on omia huolia tai se kaipaisi itsekin tukea. Silloin pienokaisen on selviydyttävä omin voimin, opeteltava tukemaan itse itseään. Se matka voi olla rankka, sillä nuo taidot eivät tule helpolla. Jonakin päivänä pienokaisesta kuitenkin kasvaa aikuinen. Jos käy oikein hyvin, niin ehkä sellainen leijonaemomainen – hieman ennalta epäilevä, herkästi puolustautuva ja rajojaan suojeleva, isosydäminen ja lempeä hoivaaja.

Perinteisesti leijonaemous on liitetty vanhemmuuteen ja etenkin äidin palavaan suojeluvaistoon omia lapsiaan kohtaan.  Mutta voisiko leijonaemous olla myös ominaisuus, jonka yksilö omaksuu elämän vaikeina hetkinä? Supervoima, jonka avulla voi selviytyä silloinkin, kun tuntuu, että maailma romahtaa ja on ihan yksin? Voisiko leijonaemous olla myös omasta sisäisestä lapsesta huolehtimista?

Vertaistukea erityislasten vanhemmille tarjoavan Leijonaemot yhdistyksen* sivuilla leijonaemous määritellään mm. seuraavasti:

Leijonaemous ei ole taisteluita tai taistelemista, vaan erityisen huomion tarpeessa olevan lapsen hoivaamista ja huoltamista

Leijonaemous on sitä, että olen oman lapseni puolella – en ketään vastaan – vaan nimenomaan pitääkseni hänen puoliaan, jotta hänen elämänsä olisi mahdollisimman hyvää elämää.

Leijonaemous on sitä että me vanhempina mahdollistetaan erityistemme mahdollisimman normaali elämä.”

”Leijonaemous on myös luovuutta ja iloa, on ihanaa ja mahtavaa, kun oma tai jonkun emon/isin pentunen saavuttaa suuren virstanpylvään.

Mitä siis voisimme oppia leijonaemoilta suhteessa itseemme? Itsestä huolehtimista, itsensä tukemista, lempeyttä, tervettä itserakkautta, rajan vetoa, oman voiman suojelua ja omista saavutuksista iloitsemista. Aika hienoja juttuja, eikö? Väitän, että kun näitä tarpeeksi kauan harjoittaa, niin tulee väistämättä hetki, jolloin haluaa myös laittaa hyvän kiertämään. Aivan kuten leijonaemot – jakaa oppimaansa ja tukea muita.

Emoille ja erityisille elämille 🙏

*Lähde: Leijonaemot – Mitä on leijonaemous?

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

Kehoyhteys on kuin läheinen ihmissuhde – se elää yhteisistä hetkistä, kuuntelusta ja kompromisseista

tasapaino.keho

Kehoa kuuntelemalla voi löytää lisää tasapainoa arkeensa.

Mitä tarkoittaa, että on yhteys omaan kehoonsa? Ajattelen usein, että suhde kehooni on kuin läheinen ystävyyssuhde. Se elää yhteisistä hetkistä, kuuntelusta ja kompromisseista. Ainoana erona ystävyyssuhteeseen on se, että keho on jatkuvasti läsnä. Halusit tai et, elät sen kanssa joka päivä. Miten siis pitää välit hyvinä?

Tässä kolme yksinkertaista tapaa vahvistaa (ja ylläpitää) yhteyttä omaan kehoonsa:

  1. Ole kiinnostunut siitä, miten kehollasi menee.

Ole utelias kehosi suhteen. Näytä, että olet kiinnostunut ja haluat tietää, miten kehosi voi. Kysy usein: mitä kuuluu?  Kysy myös tarkentavia kysymyksiä, kuten: Miltä kehossasi tuntuu? Mitä kehosi kaipaa? Voisitko olla jotenkin avuksi? Osoita, että olet paikalla itseäsi ja kehoasi varten.

  1. Kuuntele.

Harjoittele hyväksyvän läsnäolon taitoa omassa kehossasi. Unohda hetkeksi kaikki muu, käännä aistit sisäänpäin ja keskity vain kuuntelemiseen ja kehosi viestien vastaanottamiseen. Miltä olosi tuntuu? Miltä hengityksesi tuntuu? Miltä asentosi tuntuu? Miltä ilma tuntuu ihollasi – kylmältä, kuumalta, sopivalta? Onko jokin kehon osa, johon on vaikea saada yhteyttä? Tuntuuko jokin kehon osa jäykältä? Pyri ainoastaan havainnoimaan. Vältä arvostelua ja liikaa analysointia. Tämä harjoitus voi olla yksinkertaisuudessaan hyvin vaikea, mutta suhtaudu siihenkin uteliaan lempeästi. Sinun ei tarvitse ratkaista mitään, riittää kun olet läsnä ja tarkkailet. Jokainen harjoitus auttaa sinua tulemaan tietoisemmaksi omasta kehosta, tunteista ja ajatuksista.

  1. Tee kompromisseja.

Niin kuin läheisissä ihmissuhteissa myös keho-mielisuhteessa on tehtävä jatkuvasti kompromisseja erilaisten ajatusten ja tunteiden välillä. Esimerkki: Vaikka mieli vetäisi viidettä iltaa peräkkäin sohvan nurkkaan, on hyvä tarkastella asiaa kehon kannalta. Liike voi olla suurinta lempeyttä. Tai päinvastoin: jos mieli on tottunut piiskaamaan sinua jatkuvasti eteenpäin, on rakkautta opetella lepäämään. Kun herkistyt kehosi viesteille, tulet pian huomaamaan, että kompromissin hetkiä on ihan jatkuvasti.

Parhaimmillaan kehon kuuntelu on paljon muutakin kuin sen kuulostelua, milloin on hyvä levätä, milloin syödä, ja milloin liikkua.  Se on jatkuva olemisen tila, jossa kehosi kautta saamasi informaatio auttaa sinua löytämään tasapainon arjessasi – niin työssä, vapaa-ajalla kuin vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.

Keho voi olla yksi elämäsi parhaista ystävistä. Eikä se jätä sinua koskaan. ❤️

EDIT. Rehellisyyden nimissä kohdat 1-3 eivät ole yhtään niin simppeleitä kuin miltä ne kuulostavat. Mutta mikä tärkeä suhde olisi helppo? Takaan, että harjoitus palkitaan.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit

Luota itseesi herkkäkehoinen – vain sinä tiedät, mitä tarvitset

 

joogamatolla

Pidä huolta itsestäsi. Se on kaikkien parhaaksi. 

”Itsensä hyväksyminen on yksi tärkeimmistä ja samalla vaikeimmista tehtävistä, jotka elämässämme kohtaamme”, sanoo aivotutkija Ken Mogi.* Se mikä on älyttömän vaikeaa, osoittautuu usein myös todella palkitsevaksi, ainakin jossain vaiheessa. Olen vielä tuolla matkalla.

Itselläni henkistä painia on aiheuttanut viime aikoina erittäin herkkä keho, erityisesti hermosto, joka kuormittuu hyvin helposti ja vaatii paljon palautumisaikaa, niin sanottua ”tyhjäkäyntiä”. Ja nyt en tarkoita pelkästään liikunnasta palautumista, vaan ihan normaalielämästä toipumista.

Minulle hermostollista kuormittumista aiheuttavat muun muassa tiukat aikataulut, yllättävät muutokset, hälinä, kovat äänet ja toisen ihmisen hermostuminen (kyllä – jälkimmäinen ärsyttää itseänikin).  Nämä kaikki saavat järjestelmäni ylivirittymään ja helposti ”taistele tai pakene” stressitilaan.  Tämän lisäksi monet asiat, joista nautin, kuten sosiaaliset tilanteet, kyläily ja paikasta toiseen matkustaminen, vaativat veronsa. Monesti tuntuukin siltä, että se mitä kutsutaan ”normaaliksi elämäksi” ei ole minua varten.

Minulle kehon ja mielen hyvinvointi kulkee käsi kädessä. Jos kehoni ei voi hyvin ja hermostoni on ylikuormittunut, mieleni on samea ja poissaoleva. Stressin jatkuessa tulen myös helposti alakuloiseksi, ärtyneeksi ja voin yksinkertaisesti huonosti. Luovuus katoaa ja luonteelleni ominainen ilo ja valoisuus muuttuvat raskassävytteiseksi suorittamiseksi (lue: selviytymiseksi).  Minulla on myös taipumusta erilaisiin kehollisiin kiputiloihin kuten hermoperäisiin särkyihin, jotka ovat viimeinen merkki siitä, että kuormittuminen on liian kovaa.

Voidakseni hyvin arjessa, tarvitsen paljon olemista, tyhjää tilaa ja omaa, luovaa aikaa. Se ei tule itsestään ja vaatii priorisointia. Itsensä priorisointi ei ole aina helppoa — joutuu rajaamaan, sanomaan ”ei” ja hyväksymään, että kaikkea ei jaksa ja jokaista ei voi miellyttää. Ei edes niitä kaikkein rakkaimpia, aina. Mutta uskon ja luotan siihen, että pohjimmiltaan minulle tärkeimmät ihmiset arvostavat sitä, että voin hyvin. Ja loppujen lopuksi sinä olet ainut, joka tietää, mitä tarvitset.

Tässä kolme rohkaisevaa ajatusta sinulle, jolle on suotu tavallista herkempi keho:

  1. Pidä huolta itsestäsi. Sinun hyvinvointisi on tärkeää myös läheisillesi. Jos se tarkoittaa enemmän omaa aikaa, ota sitä. Se on lopulta kaikkien parhaaksi.

 

  1. Hiljennä tahtia. Nykyinen elämänrytmi ei yksinkertaisesti sovi kaikille. Vaikka et kykenisi samaan mihin moni ympärillä oleva, se ei tee sinusta huonompaa. Opettele sen sijaan nauttimaan herkkyydestäsi, rikkaasta olemisen taidosta.

 

  1. Luota itseesi. Se, mikä tuntuu huonolta kehossasi, ei todennäköisesti tee sinulle hyvää. Ole kiitollinen kehosi viesteistä ja uskalla toimia itsesi parhaaksi. Vain sinä tiedät, mitä se tarkoittaa.

 

*Ken Mogi: Löydä oma Ikigai – Japanilainen tie elämänvoimaan. Suomentanut Katri Mäkinen.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

 

 

 

 

3 vinkkiä arjen hyvään oloon, jotka eivät liity ravintoon tai liikuntaan

IMG_1270

”Take care of your creative health” –  Nayyirah Waheed

Liikunnan ja ravinnon merkitystä hyvinvoinnille korostetaan nykyään paljon – eikä suotta.  Tutkimustulokset ovat kiistattomia. Sopiva määrä liikuntaa ja monipuolinen, terveellinen ravinto tekee ihmiselle ihmeitä! Huolehtimalla kehon fyysisistä tarpeista pääseekin hyvinvoinnin polulla todella pitkälle.  Mutta on myös monta muuta arjen hyvään oloon vaikuttavaa seikkaa, joista kuulee puhuttavan harvemmin. 

 Seuraavat kolme hyvän olon lähdettä ovat omia lemppareitani. Niitä harjoittamalla olen onnistunut löytämään entistäkin tasapainoisemman arjen, ja mikä parasta – ne kannattelevat silloinkin, kun liikkuminen ei syystä tai toisesta ole mahdollista.

  1. Huolehdi luovasta puolestasi

Runoilija Nayyirah Waheedia lainaten: ”take care of your creative health” ja “there is no healthier drug than creativity”. Luovuus tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Luovuutta ei ole se mitä tekee, vaan miten tekee. Myös liikkuminen voi olla luovaa tekemistä, jos siihen sisältyy sopiva annos vapautta, uteliaisuutta ja ennalta määrätyistä säännöistä luopumista. Itselleni liikunta on ollut mitä suurimmassa määrin luovaa tekemistä. Mutta kehon jaksamisen kannalta on ollut arvokasta löytää arkeeni myös muita luovuuden lähteitä. Itselleni tällaisia ovat esimerkiksi kirjoittaminen ja valokuvaus. Molempien avulla on mahdollista unohtaa hetkeksi arjen muut asiat ja uppoutua täysillä tekemisen iloon – parhaimmillaan flow’maiseen tilaan, jossa aika katoaa ja energia virtaa. Luovasta hyvinvoinnista huolehtiminen tuo parhaimmillaan arkeesi lisää läsnäoloa, iloa ja merkitystä.

  1. Ota aikaa kohdata tunteesi

Usein arki on niin täyttä ja kiireistä, ettei aina ehdi kysyä itseltään ”mitä kuuluu?”. Jos on muutenkin tunteiden käsittelytaidoiltaan hitaamman puoleista sorttia (niin kuin allekirjoittanut), pitää itsensä kohtaamiselle ottaa erillistä aikaa. Lenkkipolku kyllä rahoittaa mieltä ja tasoittaa tunteita, mutta saattaa toimia myös niin sanottuna ”karkuunjuoksutekniikkana”. Hikilenkki tyhjentää pään, silti pinnan alle ja kehoon saattaa jäädä jotain, mikä odottaa yhä kohtaamistaan. Hyviä pysähtymistekniikoita on monia. Itselleni toimii jooga, kirjoittaminen ja tietoisen läsnäolon harjoittelu. Myös luonnossa liikkuminen ja luonnon ilmiöiden ihmettely auttaa kohtaamaan itseä. Ystävä voi toimia hyvänä apuna ja peilauspintana.

  1. Kunnioita omaa luonnollista rytmiäsi

Hektisessä työelämässä tämä on ehkä kaikkein vaikeinta. Ensin pitää tunnistaa, mikä on oma luonnollinen rytmi. Miten sinä tykkäät tehdä asioita? Millainen tahti tuntuu sinulle hyvältä? Miten paljon tarvitset palautumista? Mitkä asiat kuormittavat ja mitkä palauttavat sinua? Miten pystyt säätelemään näitä työajalla ja vapaa-ajalla? Onko jotain asioita, joista sinun olisi hyvä luopua, jotta voisit kunnioittaa paremmin kehosi rytmiä ja tarpeita? Mitä asioita sinun kannattaisi tehdä useammin, jotta tuntisit olevasi tasapainossa? Toiset meistä ovat herkempiä kuormitukselle ja tarvitsevat enemmän aikaa palautumiselle. Kaikkien ei tarvitse pystyä supersuorituksiin. Herkkyys voi olla myös mieletön voimavara ja ominaisuus, joka tekee sinusta sinut.  Mitä sinun rytmisi haluaa kertoa sinulle – nyt, tänään, huomenna?

PS. Kaikkia näitä yhä harjoitellessa 😊

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

 

 

Liikutko rakkaudesta käsin? Nämä kysymykset kannattaa kysyä itseltään säännöllisesti

IMG_3492

Sinä olet tärkein syy pitää itsestäsi huolta.

On monta syytä liikkua tai olla liikkumatta. Lähes kaikki keinot, jotka saavat sinut liikkeelle ovat hyviä, kunhan niiden taustalla on jonkinlainen motiivi pitää itsestään huolta. Tuo motiivi voi olla myös välillinen, kuten halu miellyttää itsestään huolehtivaa kumppania, halu pysyä terveenä, jotta näkee lasten tai lasten lastensa kasvavan tai jotta eläkkeelläkin jaksaisi vielä nauttia elämästä. Toisaalta se, että liikkuu paljonkin, ei välttämättä tarkoita, että kaikki liikunta olisi oman hyvinvoinnin kannalta rakentavaa. Esimerkiksi jatkuva itsensä piiskaaminen, kehon ylirasittaminen ja pakonomainen liikkuminen kertovat jostakin muusta kuin halusta tehdä itselleen hyvää. Mistä siis tietää, liikkuuko rakkaudesta vai jostakin muusta käsin? Vaikka suhteesi liikuntaan olisi kunnossa, seuraavat kysymykset kannattaa silti kysyä itseltään säännöllisesti. 

Miksi liikun tai olen liikkumatta?

Ole rehellinen: mitkä ovat pohjimmaiset motiivisi liikkua? Syitä voi olla monia, joten kaiva esiin ne kaikista tärkeimmät. Vaikka ensimmäisenä tulisi mieleen unelmien kesämekkoon mahtuminen, pohdi vielä hetki. Onko se sittenkään tärkein syysi liikkua. Onko jotakin muuta arvokkaampaa? Kaikkien ulkoapäin tulevien vaatimusten, ulkonäköpaineiden, ihanne- ja tavoitekerrostumien pohjalta, toivon, että löydät itsesi. Sinä olet tärkein syy pitää itsestäsi huolta. Kun tämä on kirkkaana mielessäsi, muut motiivit rakentuvat sen pohjalta ja sitä kunnioittaen.

Jos et tällä hetkellä liiku lainkaan, kysy itseltäsi: miksi? Vaikka liikunta ei erityisemmin kiinnostaisi tai ajatuskin hengästymisestä toisi mieleesi lähinnä pahaa oloa, mieti voisitko silti tehdä jotakin hyvää kehollesi. Kaikki pienetkin askeleet ovat arvokkaita. Aloita vaikka kävelemällä portaat hissin sijaan tai yhdistä jotakin sinulle tärkeää liikkumisen lomaan. Kävele vaikkapa puistoon ja takaisin lukemaan tai yhdistä valokuvaus rentouttavaan metsäretkeen.

Tekeekö tämä minulle hyvää nyt? Entä pitkässä juoksussa?

Monesti arki rullaa omalla painollaan ja samat asiat tulee tehtyä samana viikonpäivänä ja samaan kellonaikaan. Rutiinit ovat tärkeitä ja parhaimmillaan ne muodostavat hyvinvointia tukevan arjen perustan. Mutta arki on harvoin täysin samanlaista. Kuormitustekijät vaihtuvat ja elämässä sattuu yhtä sun toista, mikä vaikuttaa jaksamiseen ja käytössä oleviin voimavaroihin. Siksi on hyvä pysyä hereillä ja kuulostella tuntemuksiaan päivittäin. Vaikka viime viikolla jaksoit tehdä pitkän lenkin perjantaina, tällä viikolla saattaa olla toisin. Sen sijaan, että teet aina samat asiat tunnollisesti jokaisena viikonpäivänä, kysy itseltäsi: tekeekö tämä minulle hyvää juuri nyt? Vaikka kehon tarpeiden ja voimavarojen tunnistaminen ei ole aivan helppoa, harjoittelu on ehdottomasti sen arvoista.

Niin kuin minkä tahansa muunkin taidon opettelu, kehon kuuntelu vaatii toistoja. Lisäksi tarvitaan lempeää itsekriittisyyttä ja ”kehorehellisyyttä” – halua kaivautua pintaa syvemmälle, päällimmäisten tunteiden ja mielihalujen taakse. Vaikka pitkän työpäivän jälkeen mieli halajaisi illaksi sohvalle, kehoa auttaisi todennäköisesti kevyt happihyppely. Ja toisinpäin: joillekin raskaan työpäivän jälkeen ainut keino rauhoittua on raskas treeni, niin sanottu ”pään nollaus”, vaikka kehon kannalta se tarkoittaa kuormitusta kuormituksen perään.

Kehon kuuntelu vaatiikin siis läheisistä ihmissuhteista tuttuja taitoja: kykyä olla itselleen läsnä, kykyä kuunnella ja ottaa vastaan kehon tuomaa informaatiota, kykyä tehdä kompromisseja mielihalujen ja kehon tarpeiden välillä. Lisäksi tarvitaan aitoa kunnioitusta kehoa kohtaan ja sen kautta syntyvää halua tehdä itselleen hyvää. Näistä palasista syntyy parhaimmillaan elämän mittainen rakkaussuhde, jossa molemmat oppivat ja kehittyvät – ja ainakin hetkittäin sulautuvat toisiinsa. Sillä rakkaudessa keho ja mieli, kaikki, on lopulta yhtä. Eikö? ❤️

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

 

Kokonaisena on parempi olla – siis hatunnosto haavoittuvuudelle

IMG_0451

Varjo tekee valosta kauniin.

Tiedätkö sen aina aurinkoisen, energisen tyypin, joka tsemppaa muita ja säteilee ympärilleen hyvää oloa? Oletko joskus ajatellut, että hänellä on varmasti kaikki hyvin, elämä tasapainossa ja arki helppoa? Ehkä olet jopa salaa kadehtinut tuota olotilaa tai miettinyt, miten siihen pääsisi. Tai sitten olet tiennyt sen koko ajan: valo on vain yksi puoli meistä.  Kaikissa meissä on valoa, pimeyttä ja kaikkea siltä väliltä.  Joillekin varjopuolen ilmentäminen on vain vaikeampaa.

Itse kuulun tuohon joukkoon. Minun on vaikea näyttää negatiivisia tunteita spontaanisti. Minun on vaikea pyytää apua. Minun on vaikea olla tarvitseva. Minun on vaikea tuntea vihaa – ja vielä vaikeampaa ilmaista sitä. Jopa vaikeuksistani kerron usein hymy huulilla. Sen sijaan olen hyvä vetäytymään, taitava suremaan, kova itkemään, taipuvainen melankoliaan ja maailman tuskaan.  Ja kyllä – olen juuri se ihminen, jonka moni näkee poikkeuksellisen valoisana, iloisena ja elämänmyönteisenä.  Sekin on osa minua. Sitä puolta on vaan paljon helpompaa ja ympäristön näkökulmasta jossain määrin myös sallitumpaa näyttää.

Moni läheisistäni pitää minua myös niin sanottuna ”vahvana” ihmisenä. Pärjäävänä, itsenäisenä, rohkeana – sellaisena joka vaikeuksien jälkeen nousee aina vahvempana. Mutta on myös toinen, avuton, pelokas, vetäytyvä, henkisten ja fyysisten kipujensa kanssa kamppaileva, lattialla itkun voimasta tärisevä minä. Se joka yrittää sinnitellä yksin liian pitkään, se jonka omat tarpeet jäävät toisinaan muiden jalkoihin, se jonka padot saattavat romahtaa yhtäkkiä harmittomalta kuulostavasta lauseesta, tapahtumasta tai lehtijutusta. Sen keho on herkkä ja siinä on syviä jälkiä. Se sama tyyppi on myös fyysisesti vahva, hyväkuntoinen ja energinen. Sen toisinaan kipuileva keho on myös sen paras ystävä.

Me olemme kaikkea – valoa ja varjoa, herkkyyttä ja vahvuutta, rohkeutta ja avuttomuutta. Se miksi kaikki ei näy ulospäin voi olla monen tekijän summa. Itse harjoittelen koko ajan näyttämään myös enemmän varjoja. Harjoittelen pyytämään apua ja ottamaan sitä vastaan, harjoittelen pitämään puoliani, harjoittelen näyttämään epävarmuuksiani ja sisäisiä kamppailujani myös muille. Sillä uskon, että mitä kokonaisemmin saamme olla, sitä paremmin voimme. Niin kehossa kuin mielessä. Se ei ole aina helppoa, mutta todellakin sen arvoista.

Minä nostan hattua jokaiselle, joka uskaltaa kertoa vaikeuksistaan avoimesti. Joka uskaltaa olla rikki muiden silmien edessä. Sille, joka uskaltaa avata suunsa ja pyytää apua. Sille, joka antaa välittömän palautteen, kun joku kohtelee huonosti. Minulle te olette sankareita.

Tuokoon valoni pimeyttä niihin hetkiin, joissa sitä tarvitaan.  Minä rohkaistun varjoistanne.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

10 +1 kertaa #olisinpatiennyt

IMG_1013

Treenileirillä Benalmadenassa. Vuodet kadonneet laskuista.

Tämä teksti on omistettu sille periksiantamattomalle nuorelle urheilijatytölle, joka niin kovasti yritti. ❤️

Olisinpa tiennyt, että…

  1. Arvoni ei ollut kiinni siitä, kuinka nopeasti juoksin tai kuinka hyvin pärjäsin koulussa tai kilpailuissa.
  2. Valmentajani puheet -10 kilosta oli harkitsematon lausahdus.
  3. Olin juuri riittävä ja täydellinen sellaisena kuin olin.
  4. Harjoitusohjelma ei ollut laki.
  5. Penikkatauti yritti kertoa minulle jotakin.
  6. Kehoni halusi jo silloin olla paras ystäväni.
  7. Lepo on vähintään yhtä tärkeää kuin treeni.
  8. Oleminen on vähintään yhtä tärkeää kuin tekeminen.
  9. Itseään saa kuunnella.
  10. Kaikki kääntyy vielä voimavaraksi.

+ 1: Jonakin päivänä tulisin jakamaan muille kaikkea sitä, mikä oli itselleni vaikeinta.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

3 kiitosta, jotka voit sanoa kehollesi tänään

Milloin viimeksi kiitit kehoasi kaikesta siitä, mitä se tekee sinun eteesi? Positiivista palautetta ei ole koskaan liikaa. Tässä kolme kaunista tapaa antaa kehollesi kiitosta.

IMG_3386 Olet arvokas

Olet arvokas ja riittävä juuri sellaisena kuin olet. Vaikka joskus vaadin sinulta liikaa tai unohdan kuunnella, pohjimmiltani haluan sinulle vain kaikkea hyvää. Olen onnekas, kun saan kokea elämän kanssasi. Opettelen pitämään sinusta aina vaan parempaa huolta.

Olet ainutlaatuinen

Olet ainut kehoni eikä kenelläkään muulla ole samanlaista. Jokainen muoto, kurvi, kolo, kuoppa, arpi ja muisto sinussa on ainutlaatuinen. Sinä olet nähnyt elämää! Enkä koskaan lakkaa hämmästelemästä sitä, miten hienossa harmoniassa kaikki sinussa toimii. Kiitos, että pidät minut elossa!

 Olet viisas

Sinussa on syvää, soluihin asti ulottuvaa viisautta. Niin valtavaa potentiaalia, etten ymmärrä siitä vielä puoliakaan. Tutustuminen sinuun on tehnyt elämästäni paljon kokonaisvaltaisempaa. Kiitos, että saan olla oppilaasi.

Mitä muuta haluaisit sanoa kehollesi? Tee se jo tänään <3.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

 

 

 

 

Entä jos keho pitääkin huolta minusta?

keho huoltaa

Keho huoltaa, jos annat sille luvan.

Perinteisessä liikuntaan ja hyvinvointiin liittyvässä puheenparressa keho on jokin tai joku, josta pidetään huolta. Se on toiminnan – muokkauksen, rakentamisen, huoltamisen tai optimoinnin  – kohde, joka joko auttaa meitä tekemään asioita elämässämme tai tavalla tai toisella rajoittaa sitä. Entä jos asetelma olisikin toisinpäin? Mitä jos syvin viisaus meissä löytyykin kehostamme?

Liikunta on ollut osa elämääni pikkutytöstä asti. Se on tuonut energiaa arkipäiviin, kantanut vaikeina hetkinä ja saanut liikkeelle silloin kuin mikään muu ei. Liikunta on myös opettanut minua pitämään itsestäni ja kehostani huolta.  Mitä tarkemmin olen oppinut kehoani kuuntelemaan, sitä enemmän olen alkanut uskoa sen viisauteen. Useimmiten keho tietää paremmin kuin ”minä itse”.

Tässä joitakin esimerkkejä siitä viisaudesta ja huolenpidosta, jota oma keho on minulle antanut.

Ystävystyminen kehoni kanssa paransi suhteeni ruokaan.

Sairastuin teini-ikäisenä syömishäiriöön. Taustalla oli moninaisten elämäntapahtumien kipeä ketju, joka kulminoitui jalkojeni leikkaukseen ja pitkään pakkolepoon. Käänteentekevä seikka parantumiseni kannalta oli halu urheilla ja kehittyä juoksijana. Vaikka motiivi oli niin sanotusti välineellinen, tajusin, että tavoitteen saavuttaminen vaati yhteistyötä kehoni kanssa. Keho tarvitsi energiaa harjoitteluun, palautumiseen ja kehittymiseen. Minun oli opeteltava kuuntelemaan ja vastaamaan sen tarpeisiin. Pikku hiljaa, monen yrityksen, notkahduksen ja itsemyötätuntoa kehittäneen uudelleennousun jälkeen suhteeni ruokaan muokkaantui rajoittavasta hyvinvointia tukevaksi.

Kehoni kuunteleminen auttoi selättämään myötätuntouupumuksen.

Kilpaurheilun päättymisen jälkeen urheilu toimi edelleen arkea tasapainottavana tekijänä. Vaikka suhde ravintoon oli jo pitkään ollut salliva ja tasapainoinen, suhde liikuntaan säilyi varsin kuluttavana. Noudatin pitkään periaatetta ”mitä kovempi päivä, sitä kovemmat treenit”. Jossain vaiheessa arki muuttui niin kuormittavaksi, että kynttilä oli vaarassa sammua. Oli pysähdyttävä jälleen kehoni äärelle ja kysyttävä neuvoa. Löysin joogan. Lempeän ja palauttavan fyysisen harjoituksen lisäksi löysin menetelmän, joka auttoi minua toipumaan salakavalasti kehittyneistä myötätuntouupumuksen oireista. Opin kohtaamaan tunteitani, sen sijaan, että juoksin niitä karkuun piikkarit jalassa (vaikka myönnettäköön – se tekee edelleen toisinaan terää!).

Kehoni rakastaminen kantoi sydänsurujen keskellä. 

Ystävyys kehoni kanssa syventyi entisestään, kun sen tärkein osa murtui.  Silloin jos koskaan olisi voinut juosta tunteita karkuun tai sortua vanhoihin hajottaviin tapoihin. Sen sijaan menin entistä syvemmälle kehooni. Otin kaikki joogan kallisarvoiset opit käyttöön ja keskityin rauhoittamaan ja rakastamaan itseäni. Keskittymällä hengitykseen, kehoon ja hoitavaan liikkeeseen kannattelin itseni pahimpien sydänsurujen ylitse.

Kehoni kunnioittaminen opetti tekemään hyvinvointiani tukevia päätöksiä.

Nyt olen kulkenut kehoni kanssa jo sen verran pitkän matkan, etten enää epäile sen viisautta. Pysähdyn säännöllisesti kehoni äärelle ja pyrin kuuntelemaan sen viestejä. Joskus kehon viestit ovat kuitenkin sellaisia, joiden vastaanottaminen on syystä tai toisesta vaikeaa. Toisinaan ne vievät minua eri suuntaan kuin olin omissa suunnitelmissani (ts. päässäni) ajatellut. Joudun kohtaamaan pettymyksiä ja kipeitä tunteita. Joudun kysymään itseltäni, onko tämä minulle hyväksi, ja mikäli vastaus on kielteinen, tekemään toisinaan vaikeitakin päätöksiä. Joudun luottamaan kehooni ja siihen, että nuo päätökset vievät minua lähemmäksi kokonaisvaltaista hyvinvointia. Mielen näkökulmasta se on joskus pelottavaa, mutta jos palaan takaisin kehooni, tunnen luottamuksen, tunnen rauhan. Olen päättänyt mennä sitä kohti.

Kiitos viisaudestasi keho. Kiitos, että pidät minusta huolta.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehon kuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

 

 

 

 

 

Haluatko lisää lempeyttä treenaamiseen? 3 kysymystä itsellesi

kollaasi kaksikuvaa

Kuva: Aura Nukari.

Mistä tietää, milloin kannattaa mennä kovaa ja milloin höllätä kaasujalkaa? Miten oppia rytmittämään harjoittelua ja treenaamaan kehoa kunnioittaen?

Entinen kilpaurheilijaminäni olisi vastannut ”treeniohjelma”. Mutta hyvinkään suunniteltu harjoitusexcel ei kommunikoi kehosi kanssa. Se ei tiedä, miten nukuit viime yön tai minkälaisista kuormitustekijöistä työpäiväsi koostui. On vain yksi taho, joka tietää, mitä se tarvitsee ja se on oma kehosi. Olitpa aktiivitreenaaja tai fiilispohjainen kuntoilija suhdetta tuohon kaveriin kannattaa vahvistaa.

Voit aloittaa esimerkiksi kysymällä itseltäsi seuraavat kysymykset päivittäin:

  1. Miltä kehossani tuntuu tänään?

Mikä on vireystilani – olenko väsynyt vai energinen? Miltä lihaksissani ja nivelissäni tuntuu? Onko jokin kohta kehoani erityisen tukkoinen tai kipeä? Jos on vaikeaa päästä samalle keskustelutaajuudelle, aloita pysähtymällä ja keskittymällä rauhassa hengitykseen.

  1. Mistä tunne mahdollisesti johtuu?

Kehotuntemusten lisäksi on hyvä pohtia, mistä tämänhetkinen olotila johtuu. Jos keho tuntuu väsyneeltä, onko taustalla huonosti nukuttu yö tai stressaava työpäivä? Ovatko lihakset arat vielä edellisestä treenistä?  Vai meneekö yleinen nuutumus kenties kaamoksen piikkiin? Pimeimpään talviaikaan olo saattaa tuntua jatkuvasti vetämättömältä. Vaikka ainut, mikä todella kutsuu, olisi sohva ja torkkupeitto, liikunta voi kuitenkin pelastaa päivän.

Toisaalta energinenkin olotila voi hämätä. Intensiivisen päivän jälkeen keho saattaa tuntua väsyneen sijasta levottomalta. Ylivirittyneessä tilassa tulee helposti tehtyä kehoa kuormittava hikitreeni, vaikka kevyempi happihyppely tai jooga auttaisi hermostoa palautumaan.

  1. Mikä tekisi hyvää keholleni juuri nyt?

Kun tiedät, miltä kehossasi tuntuu ja miksi, on helpompi lähteä miettimään, mikä tekisi hyvää juuri sen hetkiseen tilaan. Levottoman yön ja kuormittavan päivän jälkeen kannattaa suosia palauttavia liikuntamuotoja kuten luonnossa kävelyä tai lempeää joogaa.  Talviuniseen tai muuten vain vetämättömään oloon tehoaa paremmin sykettä nostattava tai keskittymistä vaativa harjoitus. Itselleni kaamoskooman karkottamiseen toimivat esimerkiksi juoksu, kunnon voimatreeni tai sirkus. Jälkimmäinen saa endorfiinipuuskan lisäksi sisäisen lapsen heräämään.

Itselläni kesti kauan päästää irti valmiiksi suunnitellun harjoitusohjelman noudattamisesta. Tuntui siltä kuin harjoittelusta lähtisi kaikki selkäranka ja pelkäsin kunnon romahtavan. Suorittamiskeskeisen treenaamisen tilalle on kuitenkin vuosien myötä tullut intuitiivisempi, luovempi ja lempeämpi lähestymistapa, puskemisen tilalle armollisuus.

Kehon kuuntelusta olisi epäilemättä ollut hyötyä jo aiemmin. Vähemmän tiukkapipoisella treenillä olisin säästynyt useammalta ylirasitustilalta ja todennäköisesti yltänyt myös parempiin tuloksiin.

Vaikka puskemalla pääsee pitkälle, uskon, että lempeämpi lopulta voittaa.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehon kuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.