Oman kehonsa hyväksyminen on radikaali rakkauden teko

DSC_5854.JPG

Kuva: Aura Nukari

Mitä jos oma napasi ei olekaan vain sinun napasi? Mitä jos sinun napasi onkin yhteydessä kaikkien kohtaamiesi ihmisten napoihin? Ja ehkä vielä laajemmin – mitä jos jokaisen meistä napa muodostaa yhdessä muiden napojen kanssa pohjois- ja etelänavan väliin sijoittuvan maailman suurimman navan? Jos näin on, silloin jokaikinen noista navoista ansaitsee osakseen rakastavaa tuijotusta.

Kehotietoisuus ja kehorakkaus voivat olla mitä voimallisempia muutosvälineitä henkilökohtaisessa kasvussa, mutta uskallan väittää, että niillä on merkitystä myös laajemmin ihmiskunnan – ja yhteiskunnan – hyvinvoinnissa.

Oman kehon kuuntelu ja sen tarpeista huolehtiminen auttaa syventämään itsetuntemusta, kirkastamaan omia voimavaroja, vahvistamaan myötätuntoa ja terveitä rajoja. Harjoittamalla myötätuntoa itseään kohtaan on mahdollista ulottaa tuo tunne koskettamaan myös kaikkia muita ihmisiä ja elollisia olentoja – ilman, että kallisarvoinen myötätunto ehtyy ennen aikojaan.

Kehon ja vain kehon avulla on mahdollista saada yhteys tunteisiin, nähdä syvemmin ja kokonaisvaltaisemmin, päästä tietoiseen läsnäolon tilaan – ”tuntea elämän täyteläisyys” kuten kuuluisa kirjailija, feministi ja aikansa yhteiskunnallinen vaikuttaja Minna Canth sanoi:

”Kaiken varmaan on ihmisen niin hoitaminen sieluaan ja ruumistaan, että hän elämän täyteläisyyttä voi suurimmassa määrässä tuntea. Se on hänen siveellinen velvollisuutensa, koska ainoastaan terve ihminen kykenee itse onnellisuutta saavuttamaan ja samalla myöskin muita hyödyttämään. Meidän tulee niin muodoin asettaa elämämme luonnonmukaiselle kannalle, s.o. meidän tulee tarkoin noudattaa niitä lakeja, joiden alainen sielu ja ruumis on.” – Minna Canth*

Jos ei voi itse hyvin, ei voi myöskään olla hyödyksi muille – ei ainakaan pitkällä aikavälillä. Tämän vuoksi se, miten yksilö voi, koskettaa isommassa mittakaavassa meitä kaikkia. Ja tämän sanottuani en tarkoita rahallisesti, vaan rakkaudellisesti. Hyvinvointi on yksi rakkauden voimavaroista.

Siksi kehonsa hyväksyvä ja omaa ruumillisuuttaan arvostava ihminen ei ole itsekäs omaan napaan tuijottelija, vaan pikemminkin voimakas esikuva. Ja sellaisia nykypäivänä tarvitaan. Kun kehonkuvaan kohdistuvat paineet, normatiiviset ihanteet ja stereotypiat tulvivat lehtien ja katumainosten lisäksi myös tietokoneen ruudulta ja omasta taskusta, vaatii suurta rohkeutta kohdata oma riittämättömyyden tunteensa, kipunsa, surunsa ja traumansa,  ja opetella löytämään rakkaus ja hyväksyntä sisältä, omasta itsestä. Se on jokaiselle meistä mahdollista, mutta on vain yksi paikka, missä se voi tapahtua – siellä, missä tunteemme asuvat. Ei päässä tai rationaalisessa mielessä, vaan kehossa.

Itsensä ja oman kehonsa hyväksyminen on prosessi, joka voi vaatia vuosien (tai vuosikymmenten) jatkuvaa harjoittelua ja ulkoapäin tulevista uskomuksista poisoppimista, mutta se on mahdollista. Ja kun se tapahtuu, se on yksilön kannalta mullistavan voimallista.

Omansa kehonsa hyväksyminen on kuin näyttäisi keskisormea kaikille yhteiskunnan normatiivisille ihanteille. Se on pitkä kieli kaikelle sille, miltä naisen tai miehen (tai muun sukupuolisen) tulisi näyttää ja iso sisäinen hauis itselle ja omalle voimalle.

Oman kehonsa hyväksyminen, sellaisena kuin se on, on radikaali rakkauden teko. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jättäisi kehonsa oman onnensa nojaan sellaisena kuin se on.

(Itse)myötätunto on pohjimmiltaan aktiivista toimintaa. Se on halua tehdä omalle ainutlaatuiselle keholleen hyvää ja tuon tunteen viemistä käytäntöön. Se on rakkauden harjoittamista pienoiskoossa, jotta meillä riittäisi, mistä vaalia tänään, huomenna ja joka ikinen päivä.

Mutta entäs ne rakenteet? Joku saattaa kysyä. Toimivat rakenteet ovat rakkautta, joista tulee pitää kaksin käsin huolta. Tarvitaan hyvinvointiyhteiskunnan palveluita ja tukirakenteita, jotka takaavat sen, että yksilö saa osakseen turvaa, huolenpitoa ja kaikki hyvän elämän edellytykset.

Jokaisella on oikeus tuntea olonsa turvalliseksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi – ulkoa ja sisältä. Nämä kaksi ulottuvuutta eivät sulje toisiaan pois, vaan kutsuvat parhaimmillaan toisensa mukaan. Rakkaudella, rakkaudesta, rakkauteen. 

Ps. Fyysisen kunnon ja ruokavalion suhteen Canth näki parhaaksi kultaisen keskitien.

*Lähde: https://fi.wikisource.org/wiki/Ajatuksia_(Canth)

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

 

Mainokset

Kun on tarpeeksi monta kertaa lentänyt nenälleen ja pyllylleen, voi ottaa asiat vähän rennommin

DSCF1301

Unohda täydellinen suoritus ja anna itsellesi lupa nauttia.

”Miten tää voi olla näin vaikeaa.”

”Taas mä tein sen saman virheen.”

”Tiedän kyllä, mitä pitäisi tehdä, mutta se ei vaan onnistu.”

Tiedätkö sen tunteen, kun teet ties kuinka monetta kertaa samaa asiaa siinä onnistumatta? Tai harjoittelet jotain tuttua liikettä etkä millään saa raajoja toimimaan oikeassa järjestyksessä, oikeaan aikaan? Minulle sellainen on esimerkiksi kerävoltti. Olen oppinut sen jo monta kertaa, mutta aina pienen tauon jälkeen opettelen uudelleen. Ponnistan liian hätäisesti, jolloin hyppy jää turhan matalaksi tai suuntautuu liiaksi eteen. Avaan kerän vähän liian myöhään ja päädyn nenälleni tai vähän liian aikaisin ja päädyn pyllylleni. Joskus leijailen ilmassa unohtaen koko kerän. Se vasta hassu ”pommi” onkin. Ja miten paljon se ärsyttää, kun tiedän täsmälleen, mitä pitäisi tehdä, mutta en vaan saa hommaa toimimaan.

Aivan niin kuin elämässäkin välillä. Elämä muistuttaakin pienoiskoossa yllättävän paljon kerävoltin tekemistä. Välillä sitä hätäilee, menee mielessään asioiden edelle – ja pettyy. Toisinaan taas havahtuu vasta sitten, kun tilanne on jo ohitse – ja pettyy. Joskus sitä todellakin vaan leijailee haavi auki eikä tajua yhtään, mitä ympärillä tapahtuu. Ja tiedätkö mitä? Se on aivan ok. Se, että elämä on jatkuvaa harjoitusta ja tasapainon hakemista. Toisinaan myös aika turhauttavaa sellaista.

Mutta hitto vieköön, miten hieno fiilis se on, kun pitkän harjoittelun jälkeen asiat kerrankin loksahtavat kohdilleen! Sen tuntee jo ilmassa. Ei ole kiire minnekään ja asiat tapahtuvat juuri oikeaan aikaan, oikeassa järjestyksessä.  Jalat osuvat hädin tuskin maahan, kun alat jo tuulettaa. Sen hetken voimalla jaksaa taas nostaa hännän pystyyn ja jatkaa harjoittelua. Ja jossain kohtaa todeta, että eihän sillä täydellisellä suorituksella olekaan niin paljon merkitystä. Parasta on itse harjoittelu.

Kun myöntää olevansa täällä oppimassa, voi ottaa asiat vähän rennommin. Päästää irti lopputulemasta ja antaa itselleen lupa niin moneen toistoon kuin on tarpeen. Luottaa siihen, että jossain vaiheessa se palkitaan. Ja mitä sitten, vaikka ei palkittaisikaan? Ainakin olet uskaltanut ponnistaa. Ja nauttinut lennosta.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

Joskus suurin epämukavuusalue on siellä, missä pitää ottaa iisimmin

DSCF1302

Oma tila on paikka, jossa voi linjata itsensä takaisin omaan ytimeensä, kertoa sydämelleen, että täällä ollaan. 

Sanotaan, että oppiakseen jotakin uutta on uskallettava haastaa itsensä, astuttava omalle epämukavuusalueelleen.  Sinne, missä joutuu kohtaamaan oman pelkonsa ja epävarmuutensa. Joskus tuo alue voi kuitenkin löytyä täysin päinvastaisesta suunnasta kuin yleensä ajatellaan. Sieltä, missä rajoja ei venytetä vaan osoitetaan ne selkeästi. 

Minulle ehkä maailman vaikein asia on olla tarvitseva. Olen aina ollut se sitkeä ja periksi antamaton puurtaja. Se joka puree mieluummin hammasta kuin sanoo, että  – ”hei, nyt mä en enää pärjää yksin.  Voisiko joku auttaa mua?” On vaikea ilmaista oma avun tarpeensa, jos ei sitä ensin tunnista. Olen myös erittäin hyvä haastamaan itseäni. Tämän vuoksi olen joutunut elämässä usein tilanteisiin, jossa otan liian suurta vastuuta. Kannan yksin kahden ihmisen työtaakkaa tai kuuntelen muiden murheita silloinkin, kun oma raja on tullut aikoja sitten vastaan. Huomaan sen vasta sitten, kun jään yksin. Vasta sitten on aikaa, tilaa ja rauhaa tunnustella omaa vointiansa. Vasta sitten on aikaa nähdä itsensä.

Luojan kiitos tuota aikaa olen oppinut jo varhaisessa vaiheessa ottamaan. Vaikka en aina osaa vetää rajoja tarpeeksi ajoissa, olen oppinut pitämään kiinni omasta tilastani. Se on se paikka, jonne palaan tunnustelemaan. Oma kehon, mielen ja sydämen turvasatama. Sieltä käsin voin myös tehdä korjaavia liikkeitä. Todeta, mikä on tilanne ja tarvittaessa kerätä rohkeutta toimia toisin. Linjata itseni takaisin omaan ytimeeni, kertoa sydämelleni, että täällä ollaan. En jätä sinua enää.

Tiedän, millaista on porskuttaa eteenpäin robotin lailla – kaukana omista tunteista, omista toiveista ja tarpeista. Siksi olen päättänyt jatkaa harjoittelua.  Ja tiedätkö, mitä useamman kerran on paljastanut oman rajallisuutensa, näyttänyt, että tähän asti venyn, mutta en yhtään enempää, homma alkaa helpottua. Itseni yllätykseksi omien rajojeni ja tarpeideni ääneen sanominen ei tee minusta yhtään vähempää. Päinvastoin, mitä paremmin olen linjassa itseni kanssa, sitä vahvemmaksi tunnen oloni.

Jos on aina tottunut venymään ja venyttämään omia rajojaan, voi suurin epämukavuusalue ollakin taaksepäin astumista, riman laskemista ja iisimmin ottamista. Sen vaalimista, mikä tekee itselle hyvää ja mikä on aivan tarpeeksi.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

3 vinkkiä arjen hyvään oloon, jotka eivät liity ravintoon tai liikuntaan

IMG_1270

”Take care of your creative health” –  Nayyirah Waheed

Liikunnan ja ravinnon merkitystä hyvinvoinnille korostetaan nykyään paljon – eikä suotta.  Tutkimustulokset ovat kiistattomia. Sopiva määrä liikuntaa ja monipuolinen, terveellinen ravinto tekee ihmiselle ihmeitä! Huolehtimalla kehon fyysisistä tarpeista pääseekin hyvinvoinnin polulla todella pitkälle.  Mutta on myös monta muuta arjen hyvään oloon vaikuttavaa seikkaa, joista kuulee puhuttavan harvemmin. 

 Seuraavat kolme hyvän olon lähdettä ovat omia lemppareitani. Niitä harjoittamalla olen onnistunut löytämään entistäkin tasapainoisemman arjen, ja mikä parasta – ne kannattelevat silloinkin, kun liikkuminen ei syystä tai toisesta ole mahdollista.

  1. Huolehdi luovasta puolestasi

Runoilija Nayyirah Waheedia lainaten: ”take care of your creative health” ja “there is no healthier drug than creativity”. Luovuus tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Luovuutta ei ole se mitä tekee, vaan miten tekee. Myös liikkuminen voi olla luovaa tekemistä, jos siihen sisältyy sopiva annos vapautta, uteliaisuutta ja ennalta määrätyistä säännöistä luopumista. Itselleni liikunta on ollut mitä suurimmassa määrin luovaa tekemistä. Mutta kehon jaksamisen kannalta on ollut arvokasta löytää arkeeni myös muita luovuuden lähteitä. Itselleni tällaisia ovat esimerkiksi kirjoittaminen ja valokuvaus. Molempien avulla on mahdollista unohtaa hetkeksi arjen muut asiat ja uppoutua täysillä tekemisen iloon – parhaimmillaan flow’maiseen tilaan, jossa aika katoaa ja energia virtaa. Luovasta hyvinvoinnista huolehtiminen tuo parhaimmillaan arkeesi lisää läsnäoloa, iloa ja merkitystä.

  1. Ota aikaa kohdata tunteesi

Usein arki on niin täyttä ja kiireistä, ettei aina ehdi kysyä itseltään ”mitä kuuluu?”. Jos on muutenkin tunteiden käsittelytaidoiltaan hitaamman puoleista sorttia (niin kuin allekirjoittanut), pitää itsensä kohtaamiselle ottaa erillistä aikaa. Lenkkipolku kyllä rahoittaa mieltä ja tasoittaa tunteita, mutta saattaa toimia myös niin sanottuna ”karkuunjuoksutekniikkana”. Hikilenkki tyhjentää pään, silti pinnan alle ja kehoon saattaa jäädä jotain, mikä odottaa yhä kohtaamistaan. Hyviä pysähtymistekniikoita on monia. Itselleni toimii jooga, kirjoittaminen ja tietoisen läsnäolon harjoittelu. Myös luonnossa liikkuminen ja luonnon ilmiöiden ihmettely auttaa kohtaamaan itseä. Ystävä voi toimia hyvänä apuna ja peilauspintana.

  1. Kunnioita omaa luonnollista rytmiäsi

Hektisessä työelämässä tämä on ehkä kaikkein vaikeinta. Ensin pitää tunnistaa, mikä on oma luonnollinen rytmi. Miten sinä tykkäät tehdä asioita? Millainen tahti tuntuu sinulle hyvältä? Miten paljon tarvitset palautumista? Mitkä asiat kuormittavat ja mitkä palauttavat sinua? Miten pystyt säätelemään näitä työajalla ja vapaa-ajalla? Onko jotain asioita, joista sinun olisi hyvä luopua, jotta voisit kunnioittaa paremmin kehosi rytmiä ja tarpeita? Mitä asioita sinun kannattaisi tehdä useammin, jotta tuntisit olevasi tasapainossa? Toiset meistä ovat herkempiä kuormitukselle ja tarvitsevat enemmän aikaa palautumiselle. Kaikkien ei tarvitse pystyä supersuorituksiin. Herkkyys voi olla myös mieletön voimavara ja ominaisuus, joka tekee sinusta sinut.  Mitä sinun rytmisi haluaa kertoa sinulle – nyt, tänään, huomenna?

PS. Kaikkia näitä yhä harjoitellessa 😊

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

 

 

Elämä jättää jälkiä kehoon, mutta aina on mahdollista parantua

namaste.puu

Keho antaa aina toisen mahdollisuuden.

Selviytymisessä parasta on se, ettei enää tarvitse selviytyä – saa alkaa elää. Voi tutkailla turvallisesti mennyttä ja ottaa vastaan tämä hetki sen kaikissa eri sävyissään.

Mitä on olla selviytyjä? Tämä on asia, jota olen pohtinut kevään ajan itsekseni sekä terapeutin ja rakkaiden ystävien avustuksella. Jopa siihen pisteeseen asti, että koko sana ”selviytyjä” on alkanut ärsyttää minua.  Sanaan liittyy paljon ihailua ja jalustalle nostoa. Selviytyjä on joku, joka on kokenut kovia ja noussut aina uudestaan. Selviytyjässä on voimaa, tahtoa, periksiantamattomuutta, sisua, luonteenlujuutta…Kuulostaako tutulta? Entä mitä jää näiden ylisanojen kääntöpuolelle?

Minulle selviytyminen on tarkoittanut sitä, että olen kantanut pienestä asti hyvin suuria asioita yksin. Niin suuria ja syviä, että niitä on ollut vaikea ymmärtää tai omin voimin käsitellä. Niistä on ollut myös todella vaikea puhua. Puhumattomuuteen ovat osaltaan vaikuttaneet haastavat olosuhteet, joissa muiden tarpeet on ollut helppo asettaa omien edelle. ”Minä pystyn”. ”Minä jaksan.” ”Minä pärjään.” ”Minä selviän kyllä” – ovat mantroja, joita olen pienestä asti oppinut toistamaan itselleni. Ja selvisinhän minä. En ilman henkisiä arpia (niin kuin ei elämästä kukaan), mutta selvisin silti. Kun viimein uskalsin huokaista ja myöntää asian, alkoi vuosikymmenen mittainen ”poisoppiminen,” joka jatkuu edelleen.

Tuohon prosessiin kuuluu monta eitä ja monta kyllää, kuten ”ei” jatkuvalle suorittamiselle, ”ei” yksin puurtamiselle, ”ei” omien rajojen venyttämiselle, ”ei” itseni hylkäämiselle.  ”Kyllä” avun pyytämiselle, ”kyllä” yhdessä tekemiselle, ”kyllä” luovuudelle, ”kyllä” omien tarpeiden kunnioittamiselle jne.

Itselleni suurinta eheytymistä onkin ollut niiden puolten vahvistaminen itsessä, joihin selviytymiselämänvaiheessa en syystä ja toisesta pystynyt.  Näitä vähemmän tavoiteltuja, mutta yhtä lailla tärkeitä ominaisuuksia ovat muun muassa haavoittuvaisuus, heikkous, lempeys ja viisas periksi antaminen. Samat ominaisuudet pätevät myös suhteessa kehoon, sillä ”selviytyminen” ja selviytymistilassa oleminen on aina myös kehollinen prosessi.

Kun jokin järkyttää mieltä, kehossa käynnistyy luonnollinen selviytymisreaktio – keho valmistautuu taistelemaan tai pakenemaan. Selviytymismoodissa keho on jatkuvassa stressitilassa. Jos järkyttävää tapahtumaa ei ole mahdollista käsitellä ja purkaa, stressi jää kehoon ikään kuin jäljeksi. Nuo jäljet voivat aktivoitua tilanteissa, jotka muistuttavat vaikeasta tapahtumasta.* Näin kävi itselleni viime keväänä sairastumisen myötä. Terapeutin sanoin ”kehoni antoi minulle toisen tilaisuuden”, tilaisuuden käsitellä asioita, joita olen kantanut yksin mukanani, tilaisuuden katsoa jälkiäni lempeästi, tilaisuuden päästää irti viimeisistäkin taistelun rippeistä ja tunteista, joita kehoni on säilönyt soluissaan.

Parasta selviytymisessä onkin se, ettei enää tarvitse selviytyä. Tästä lähtien käytän selviytyjän sijasta mieluummin termiä parantuja.

*Lähde: Nuorten mielenterveystalo

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

 

10 +1 kertaa #olisinpatiennyt

IMG_1013

Treenileirillä Benalmadenassa. Vuodet kadonneet laskuista.

Tämä teksti on omistettu sille periksiantamattomalle nuorelle urheilijatytölle, joka niin kovasti yritti. ❤️

Olisinpa tiennyt, että…

  1. Arvoni ei ollut kiinni siitä, kuinka nopeasti juoksin tai kuinka hyvin pärjäsin koulussa tai kilpailuissa.
  2. Valmentajani puheet -10 kilosta oli harkitsematon lausahdus.
  3. Olin juuri riittävä ja täydellinen sellaisena kuin olin.
  4. Harjoitusohjelma ei ollut laki.
  5. Penikkatauti yritti kertoa minulle jotakin.
  6. Kehoni halusi jo silloin olla paras ystäväni.
  7. Lepo on vähintään yhtä tärkeää kuin treeni.
  8. Oleminen on vähintään yhtä tärkeää kuin tekeminen.
  9. Itseään saa kuunnella.
  10. Kaikki kääntyy vielä voimavaraksi.

+ 1: Jonakin päivänä tulisin jakamaan muille kaikkea sitä, mikä oli itselleni vaikeinta.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

Liike on avain tunteisiin – mikä liikuntamuoto saa sinun silmäsi syttymään?

IMG_5821

Minkälainen liikunta saa sinun sisäisen lapsesi heräämään?

”Kumpaan suuntaan olet kaatunut lapsena pahemmin – eteenpäin vai taaksepäin?”, kysyi sirkusopettajani.  ”Se vaikuttaa suoraan siihen, kumpaan suuntaan voltin tekeminen tuntuu vaikeammalta.” En tiennyt vastausta, mutta kehoni muisti. Olen tehnyt volttiharjoituksia eteenpäin jo vuosia, mutta taaksepäin liikkeen tekeminen on tuntunut käsittämättömän vaikealta ja pelottavalta.  Aivan kuin jokin alitajunnassa sanoisi, ettei sinne suuntaan yksinkertaisesti voi hypätä. Eihän sinne edes näe.

Eilen harjoittelin pitkästä aikaa taaksepäin volttia trampoliinilla valjaissa. Valjaiden avulla opettaja pystyy jarruttamaan vauhtia ja tarvittaessa pelastamaan epäonnistuneen alastulon.  Niitä tuli eilen useampia. Kiitos valjaiden mitään mustelmia pahempaa ei kuitenkaan sattunut. Syke oli jännityksestä korkealla ja adrenaliini virtasi. Harjoitusvuoron päätyttyä olon valtasi huojennus ja ylpeys siitä, että uskalsin yrittää. Se on sirkusharrastuksessa uuden oppimisen ja leikinomaisen ilon ohella yksi parhaimmista tunteista. Nämä kaikki ovat tunteita, joita aikuisiällä ei välttämättä enää kovin usein koe.

Taaksepäin voltin harjoittelu sai minut jälleen miettimään, miten tärkeää on kokea välillä ylittävänsä itsensä. Miten hyvältä tuntuu, kun uskaltaa kohdata pelkonsa ja tehdä jotakin sellaista, minkä pää sanoo mahdottomaksi. Miten voimauttavaa on välillä tuntea ylpeyttä itsestään ilman, että vertaa tekemistään kehenkään muuhun.

Volttikokemuksen siivittämänä pohdin myös muita tunnetiloja, joita liikunta saa minussa aikaan, ja mikä tekee siitä niin koukuttavaa. Tässä jotakin tuntemuksia:

  • Juostessani tunnen oloni vapaaksi.
  • Raudan nostelu saa minut tuntemaan itseni voimakkaaksi sisältä ja ulkoa.
  • Kehonhallintaa vaativa liikunta herättää sisäisen lapseni ja uudet liikkeet saavat minut innostumaan.
  • Jooga-asanat saavat oloni rauhoittumaan, pysähtymään itseni äärelle ja kohtaamaan myös tunteita, joita olen saattanut vältellä.
  • Luonnossa liikkuessa tunnen olevani yhteydessä johonkin suurempaan. Oloni on kevyt ja seesteinen.

Näitä tunteita makustellessani tajusin myös, miksi kaikki edellä mainituista liikkumisen muodoista ovat itselleni niin rakkaita. Liike on minulle yksi tärkeimmistä keinoista tuntea olevani elossa.

Minkälainen liike saa sinun silmäsi syttymään? Miksi juuri jokin tietty liikuntamuoto toimii sinulle? Tai kaipaatko elämääsi lisää jotakin tunnetta? Ehkä liikunta voisi toimia lääkkeenä. ❤

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

 

 

 

 

 

Entä jos keho pitääkin huolta minusta?

keho huoltaa

Keho huoltaa, jos annat sille luvan.

Perinteisessä liikuntaan ja hyvinvointiin liittyvässä puheenparressa keho on jokin tai joku, josta pidetään huolta. Se on toiminnan – muokkauksen, rakentamisen, huoltamisen tai optimoinnin  – kohde, joka joko auttaa meitä tekemään asioita elämässämme tai tavalla tai toisella rajoittaa sitä. Entä jos asetelma olisikin toisinpäin? Mitä jos syvin viisaus meissä löytyykin kehostamme?

Liikunta on ollut osa elämääni pikkutytöstä asti. Se on tuonut energiaa arkipäiviin, kantanut vaikeina hetkinä ja saanut liikkeelle silloin kuin mikään muu ei. Liikunta on myös opettanut minua pitämään itsestäni ja kehostani huolta.  Mitä tarkemmin olen oppinut kehoani kuuntelemaan, sitä enemmän olen alkanut uskoa sen viisauteen. Useimmiten keho tietää paremmin kuin ”minä itse”.

Tässä joitakin esimerkkejä siitä viisaudesta ja huolenpidosta, jota oma keho on minulle antanut.

Ystävystyminen kehoni kanssa paransi suhteeni ruokaan.

Sairastuin teini-ikäisenä syömishäiriöön. Taustalla oli moninaisten elämäntapahtumien kipeä ketju, joka kulminoitui jalkojeni leikkaukseen ja pitkään pakkolepoon. Käänteentekevä seikka parantumiseni kannalta oli halu urheilla ja kehittyä juoksijana. Vaikka motiivi oli niin sanotusti välineellinen, tajusin, että tavoitteen saavuttaminen vaati yhteistyötä kehoni kanssa. Keho tarvitsi energiaa harjoitteluun, palautumiseen ja kehittymiseen. Minun oli opeteltava kuuntelemaan ja vastaamaan sen tarpeisiin. Pikku hiljaa, monen yrityksen, notkahduksen ja itsemyötätuntoa kehittäneen uudelleennousun jälkeen suhteeni ruokaan muokkaantui rajoittavasta hyvinvointia tukevaksi.

Kehoni kuunteleminen auttoi selättämään myötätuntouupumuksen.

Kilpaurheilun päättymisen jälkeen urheilu toimi edelleen arkea tasapainottavana tekijänä. Vaikka suhde ravintoon oli jo pitkään ollut salliva ja tasapainoinen, suhde liikuntaan säilyi varsin kuluttavana. Noudatin pitkään periaatetta ”mitä kovempi päivä, sitä kovemmat treenit”. Jossain vaiheessa arki muuttui niin kuormittavaksi, että kynttilä oli vaarassa sammua. Oli pysähdyttävä jälleen kehoni äärelle ja kysyttävä neuvoa. Löysin joogan. Lempeän ja palauttavan fyysisen harjoituksen lisäksi löysin menetelmän, joka auttoi minua toipumaan salakavalasti kehittyneistä myötätuntouupumuksen oireista. Opin kohtaamaan tunteitani, sen sijaan, että juoksin niitä karkuun piikkarit jalassa (vaikka myönnettäköön – se tekee edelleen toisinaan terää!).

Kehoni rakastaminen kantoi sydänsurujen keskellä. 

Ystävyys kehoni kanssa syventyi entisestään, kun sen tärkein osa murtui.  Silloin jos koskaan olisi voinut juosta tunteita karkuun tai sortua vanhoihin hajottaviin tapoihin. Sen sijaan menin entistä syvemmälle kehooni. Otin kaikki joogan kallisarvoiset opit käyttöön ja keskityin rauhoittamaan ja rakastamaan itseäni. Keskittymällä hengitykseen, kehoon ja hoitavaan liikkeeseen kannattelin itseni pahimpien sydänsurujen ylitse.

Kehoni kunnioittaminen opetti tekemään hyvinvointiani tukevia päätöksiä.

Nyt olen kulkenut kehoni kanssa jo sen verran pitkän matkan, etten enää epäile sen viisautta. Pysähdyn säännöllisesti kehoni äärelle ja pyrin kuuntelemaan sen viestejä. Joskus kehon viestit ovat kuitenkin sellaisia, joiden vastaanottaminen on syystä tai toisesta vaikeaa. Toisinaan ne vievät minua eri suuntaan kuin olin omissa suunnitelmissani (ts. päässäni) ajatellut. Joudun kohtaamaan pettymyksiä ja kipeitä tunteita. Joudun kysymään itseltäni, onko tämä minulle hyväksi, ja mikäli vastaus on kielteinen, tekemään toisinaan vaikeitakin päätöksiä. Joudun luottamaan kehooni ja siihen, että nuo päätökset vievät minua lähemmäksi kokonaisvaltaista hyvinvointia. Mielen näkökulmasta se on joskus pelottavaa, mutta jos palaan takaisin kehooni, tunnen luottamuksen, tunnen rauhan. Olen päättänyt mennä sitä kohti.

Kiitos viisaudestasi keho. Kiitos, että pidät minusta huolta.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehon kuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

 

 

 

 

 

On vahvuutta – ja lempeyttä – hakea apua

 

DSCF0452Jokainen meistä on kohdannut elämänsä aikana erilaisia terveysongelmia – osa lievempiä, osa vakavampia. Yksi sairastaa useammin, toinen on tottunut olemaan tukena, kun joku läheisistä sairastaa. Fyysisistä terveysongelmista puhuminen on yksi kulttuurimme suosituimmista small talkin muodoista. Käytävillä ja kahvikupposen äärellä on normaalia puhua vaikkapa syysflunssasta, vatsataudista, lapsen tuhkarokosta, puolison välilevynpullistumasta tai mummon kaatumisesta. Vastoinkäymisten jakaminen auttaa ja saa mielen tuntumaan kevyemmältä.

Mutta entä jos vaihdamme sanan ”terveysongelma” tilalle ”mielenterveysongelma”? Aika monta keskustelua jää käymättä. Ja samalla moni meistä jää ongelmansa kanssa yksin. Tiedän, mistä puhun, sillä olen ollut lapsesta asti luonteeltani yksinselviytyjä. Pitkään luulin selviytyneeni hyvin. Kunnes jossain vaiheessa tajusin, että elämässäni on vuosia, joista en käytännössä muista juuri mitään.  Ja että minulla oli lähes kymmenen vuotta kestänyt vaihe, jolloin piti säännöllisin väliajoin päästä pois – vaihtaa maisemaa, muuttaa ulkomaille, etsiä mielenrauhaa yksin ja kaukana kaikesta tutusta. Ja että tiedostamattani olin kehittänyt arkielämäni tueksi vahvan selviytymispaketin ja roimasti tervettä itsekkyyttä, jonka ansiosta opin pitämään tuon paketin sisällöstä – ja itsestäni – huolta.

Selviytymispaketistani on löytynyt vuosien varrella mm. urheilu, hevoset, ystävät, oma aika, luonto, jooga, meditointi, lukeminen ja luova kirjoittaminen.

Viime keväänä koin kuitenkin jotain sellaista, johon omakaan ”henkinen ensiapupakettini” ei riittänyt. Odottamaton kohdunulkoinen raskaus sai kehoni ja mieleni järkkymään. Tämä ilmeni muun muassa paniikki- ja ahdistuskohtauksina.

”Keho antaa sinulle toisen tilaisuuden”, sanoi työterveyspsykologi, kun kerroin selviytymistarinani ja kaikki ne asiat, joihin en koskaan ollut hakenut ammattilaisen apua. Nyt oli viimein tullut sen aika. Virallinen diagnoosi on posttraumaattinen stressihäiriö. Tuohon tilaan kiinnittyy paljon itselleni kipeitä tunteita, ajatuksia ja kehoon keräytyneitä muistoja, joiden kanssa en halua enää jäädä yksin.

En voi hyvälläkään tahdolla vielä sanoa, että kevään kokemukset ja sitä seurannut kehon ja mielen yhteen kietoutunut kipuilu olisi ollut positiivinen asia. Olen monella tapaa haavoittuvammassa ja tunneherkemmässä tilassa kuin aiemmin. Samaan aikaan tunnen kuitenkin olevani entistä vahvempi. Ne eivät sulje toisiaan pois.

On vahvuutta kohdata tunteensa ja kipunsa.

On vahvuutta hakea apua, jos omat voimat eivät riitä.

On vahvuutta uskaltaa puhua ääneen mielenterveysongelmista.

On vahvuutta uskaltaa kasvaa entistä eheämmäksi ihmiseksi.

Samalla nuo kaikki ovat myös mitä suurinta rakkautta ja myötätuntoa itseä kohtaan.  Jotta häpeästä voi päästää irti, sitä pitää ensin uskaltaa halata. Ehkä se onkin lopulta kaikista vaikeinta.

Tänään 10.10. vietetään Maailman mielenterveyspäivää. Yhtenä päivän teemoista on  Toivoa kirjallisuudesta. Itse sain keväällä voimaa Brené Brownin (2016) teoksesta: Nouse vahvempana.

On ironista, että yritämme kieltää vaikeat tarinamme näyttääksemme eheämmiltä tai hyväksyttävämmiltä, vaikka eheytemme – jopa kykymme elää täydellä sydämellä – edellyttää, että sisäistämme kaikki kokemuksemme, myös kaatumisemme. –Brené Brown 

Uskalla halata, hyväksyä ja avata. Ensin itselle, ehkä sen jälkeen myös jollekin toiselle.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehon kuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

 

Aito voimaantuminen lähtee sisältä

Hyvä olo, energia, toimivampi keho, virkeämpi mieli, parempi itseluottamus….liikunta yhdistettynä terveellisiin elämäntapoihin on yksi parhaista tavoista kokea voimaantumista. Silti liikunnallisen elämän aloittaminen ja ylläpitäminen on monille meistä hankalaa. Usein syyksi ajatellaan huonoa itsekuria – kuten kyvyttömyyttä kieltäytyä herkuista tai pysyä suunnitelmassa viikosta ja kuukaudesta toiseen saavuttaakseen itselle asettamansa tavoitteet.

Mutta entä jos ongelma piileekin tavoitteissa, tai tarkemmin ottaen niiden asettelussa? Kuvitteellinen esimerkki: Kiireisen elämän- ja työrytmin seurauksena huomaat painosi hiipineen salakavalasti ylös viimeisen parin vuoden aikana. Peilistä katsoo väsynyt ja huonokuntoinen ihminen. Et ole tyytyväinen näkemääsi ja haluat tehdä asialle jotakin. Päätät pudottaa painoasi 10kg ensi kesään mennessä ja mahtua taas samoihin vaatteisiin kuin löytämässäsi valokuvassa kesältä 2014. Syöt viikon verran kaikkea mahdollista, mistä ajattelet pian joutuvasi luopumaan, jonka jälkeen aloitat ”superdieetin” ja seuraat itsellesi laatimaa tiukkaa viikko-ohjelmaa.

Ehkä kaikki sujuu niin kuin pitääkin, olet täynnä energiaa ja pääset tavoitteeseesi ennätysajassa. Olet syystäkin tyytyväinen. Onneksi olkoon! Mutta saattaa myös olla, että painosi putoaa ensimmäisen kahden kuukauden aikana 5kg ja tyssähtää siihen. Väsähdät ja päädyt takaisin samoihin vanhoihin rutiineihin. Manaat huonoa itsekuriasi ja unohdat hetkeksi koko ”projektin”, kunnes paino on taas noussut yli sen, mistä aloitit. Alat kypsytellä uutta laihdutuskuuria. (Jälkimmäinen tarina tuntuu olevan valitettavasti huomattavan paljon yleisempi).

Mutta mitäpä jos pysähtyisitkin hetkeksi pohtimaan syitä laihdutuksen taustalla? Miksi oikeastaan haluat pudottaa painoasi? Onko ensisijainen tavoitteesi sittenkään 10kg hoikempi olemus ja kaksi numeroa pienemmät vaatteet vai haluatko pohjimmiltasi jaksaa paremmin arjessa, tuntea olosi energisemmäksi ja voimakkaammaksi?

Jälkimmäiseen ei tarvita kurinalaisia superdieettejä, absoluuttista herkkulakkoa tai tyhjällä vatsalla tehtyjä aamulenkkejä. Ja mikä tärkeintä: sinun ei tarvitse olla 10kg hoikempi, jotta voisit nauttia jokapäiväisestä elämästäsi. Olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet, ja muutos entistä energisempään olotilaan voi tapahtua jo viikoissa.

Itsekurin sijaan liikunnallisten ja terveellisten elämäntapojen juurruttaminen vaatiikin halua sitoutua itseen ja omaan hyvinvointiin. Silloin avainkysymys ei olekaan, mistä olet valmis luopumaan päästäksesi tavoitteeseen, vaan oletko valmis pitämään itsestäsi parempaa huolta?

Fokuksen ollessa omassa hyvinvoinnissa voi tavoitellun elämäntapamuutoksen nähdä pikemminkin mahdollisuutena tehdä hyvinvointia edistäviä pieniä päivittäisiä valintoja kuin sarjana kieltäytymisiä ja jatkuvana sisäisenä kamppailuna.

Kun keskityt päämäärän sijasta prosessiin, tekemään itsellesi hyvää ja nauttimaan sen välittömistä seurauksista, on enemmän kuin todennäköistä, että saavutat ennen pitkää myös mahdolliset ulkoiset tavoitteesi – kenties vain todetaksesi, että pointti olikin jossain ihan muualla. Sillä olipa kehosi minkäkokoinen tai -näköinen tahansa, se ei tee onnelliseksi, mikäli ihminen sen sisällä voi huonosti.

Liikunta ja terveellinen ravinto ovat mitä parhaimpia apureita matkalla kohti entistä ehompaa itseä, mutta ulkoistakin muutosta tärkeämpää  on se, mitä tapahtuu sisällä.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja. FlowSister toimii pääkaupunkiseudulla ja tuo palvelut tarvittaessa vaikka kotiisi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

DSC_0542