3 kiitosta, jotka voit sanoa kehollesi tänään

Milloin viimeksi kiitit kehoasi kaikesta siitä, mitä se tekee sinun eteesi? Positiivista palautetta ei ole koskaan liikaa. Tässä kolme kaunista tapaa antaa kehollesi kiitosta.

IMG_3386 Olet arvokas

Olet arvokas ja riittävä juuri sellaisena kuin olet. Vaikka joskus vaadin sinulta liikaa tai unohdan kuunnella, pohjimmiltani haluan sinulle vain kaikkea hyvää. Olen onnekas, kun saan kokea elämän kanssasi. Opettelen pitämään sinusta aina vaan parempaa huolta.

Olet ainutlaatuinen

Olet ainut kehoni eikä kenelläkään muulla ole samanlaista. Jokainen muoto, kurvi, kolo, kuoppa, arpi ja muisto sinussa on ainutlaatuinen. Sinä olet nähnyt elämää! Enkä koskaan lakkaa hämmästelemästä sitä, miten hienossa harmoniassa kaikki sinussa toimii. Kiitos, että pidät minut elossa!

 Olet viisas

Sinussa on syvää, soluihin asti ulottuvaa viisautta. Niin valtavaa potentiaalia, etten ymmärrä siitä vielä puoliakaan. Tutustuminen sinuun on tehnyt elämästäni paljon kokonaisvaltaisempaa. Kiitos, että saan olla oppilaasi.

Mitä muuta haluaisit sanoa kehollesi? Tee se jo tänään <3.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

 

 

 

 

Mainokset

Juoksija – ota mallia joogilta ja juurruta jalkasi

 

fullsizeoutput_3cb

Polvennostoharjoitus paikallaan. Pidä paino tasaisesti jalkapohjalla: kantapäällä sekä iso- ja pikkuvarpaan puoleisella päkiällä.

”Seiso jalkapohjat tukevasti maassa”, ”paina iso- ja pikkuvarpaan tyvi tiukasti alustaan”,  ”kuvittele, että jalkapohjasi ovat kuin juuret”…Muun muassa nämä ohjeistukset kuulee joogatunnilla usein. Jalkapohjia aktivoivat harjoitukset ovat tärkeitä joogassa, sillä ne muodostavat seisoma-asentojen perustan. Kun jalkapohjat ovat aktiiviset, paino jakautuu tasaisesti kantapäälle ja päkiän molemmille puolille. Samalla myös muut kehon tärkeät tukilihakset heräävät.

Joogasta tutut jalkapohjien ”juurruttamisharjoitukset” auttavat myös juoksijaa. Vaikka juostessa kosketus maahan on nopea, on painon oikea jakaantuminen tärkeää askelluksen ja siitä keholle aiheutuvan kuormituksen takia. Mikäli paino jakautuu askelluksessa epätasaisesti, kuten liikaa jalkapohjan sisäsyrjälle (ylipronaatio) tai ulkosyrjälle (alipronaatio), puhutaan jalkaterän virheasennosta. Jonkinasteinen jalkaterän virheasento on hyvin yleinen vaiva, josta suurin osa kärsii tietämättään.

Juostessa jalkaterän virheasento ei tule esiin yhtä konkreettisesti kuin huojuvassa jooga-asanassa, mutta saattaa pidemmällä aikavälillä aiheuttaa erilaisia rasitustiloja tai -vammoja kuten kantakalvon tulehtumista, akillesjännekipuja, nilkan nyrjähdyksiä, penikkatautia, polvivaivoja, lonkan limapussin tulehdusta ja selkäkipuja. Siksi jalkaterän oikeaan asentoon ja jalkapohjien vahvistamiseen kannattaa kiinnittää huomiota.

Alla kolme lyhyttä harjoitusta, joilla pääset alkuun. Harjoitukset kannattaa tehdä ilman kenkiä ja sukkia mieluiten kovalla, tasaisella alustalla.

  1. Varpaiden nostelu

Seiso lantionlevyisessä asennossa. Nosta isovarpaat ylös ja pidä muut varpaat lattiassa, tunne paino tasaisesti iso- ja pikkuvarpaan tyven alla. Laske isovarpaat alas ja nosta muut varpaat ylös lattiasta. Varmista, että molemmat puolet päkiää pysyvät edelleen tiukasti lattiaa vasten ja holvikaari paikallaan. Toista molemmilla jaloilla noin viisi kertaa.

Huom. varpaiden nostelu eri aikaan saattaa olla aluksi vaikeaa. Ole kärsivällinen ja toista harjoitusta, niin hermotus kehittyy pikku hiljaa. Tarvittaessa avusta varpaita kevyesti sormillasi.

  1. Polvennosto paikallaan

Paina jalkapohjasi tasaisesti lattiaan ja siirrä paino toiselle jalalle. Tunne, miten tukijalan pakara aktivoituu. Pidä jalkapohja liimattuna ja nosta toisen jalan polvea, voit ottaa kädet mukaan harjoitukseen (vastakäsi – vastajalka). Toista noin 10 kertaa molemmilla jaloilla.

Huom. pidä varpaat rentoina. Mikäli varpaat meinaavat takertua lattiaan, nosta ne mieluummin ylös harjoituksen ajaksi.

  1. Askellus paikallaan

Kun polvennostoharjoitus sujuu, lisää liikkeeseen askellus taakse paikallaan. Keskity pitämään paino tasaisesti tukijalan jalkapohjalla. Toista noin 10 kertaa molemmilla jaloilla.

Mikäli nämä harjoitukset ovat sinulle helppoja eivätkä aiheuta minkäänlaista tasapainon hakemista jalkaterän ja nilkan alueella, niin onnittele itseäsi. Jalkaterän asentosi on todennäköisesti neutraali, juuresi vahvat :-).

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

 

 

Uskalla päivittää unelmasi

fullsizeoutput_3c4

10-vuotiaana unelmoin huippu-urheilijan urasta.

”Mikä minusta tulee isona?” Tämä on kysymys, johon moni hakee vastausta koko aikuiselämänsä ajan. Joku saattaa löytääkin, mutta useille meistä kysymys on ja pysyy mysteerinä.

”Haluan isona huippu-urheilijaksi ja ratsastajaksi”, vastasi 10-vuotias minä Valkeakosken Sanomien toimittajan kysymykseen empimättä. Sen jälkeen vastaaminen on ollut vaikeampaa. Vaikeaksi on osoittautunut toisinaan myös vanhoista unelmista luopuminen. Kilpaurheilun lopettamista harjoittelin kolmeen kertaan. Viimein opintojen myötä löysin uuden merkityksen elämääni ja aloin unelmoida kansainvälisestä ”maailmanparantajan” urasta. Tuo unelma vei uskomattomiin paikkoihin kuten vapaaehtoistöihin Costa Ricaan, YK-harjoitteluun El Salvadoriin ja pieneen feministiseen ajatushautomoon Brysselissä.  Elin kaiketi unelmaani. Silti kerta toisensa jälkeen havahduin siihen, että se mitä löysin, olikin jotain ihan muuta kuin mitä lähdin etsimään.

”Maailmanparantamisen” sijaan parasta olikin paikalliset ihmiset, kokemus vieraanvaraisuudesta, yhteisöllisyydestä, ihmisten lämmöstä ja aidosta kohtaamisesta. Niiden kokemusten rinnalla CV-merkinnät menettivät merkityksensä.  Opin itsestäni valtavasti. Jäähyväiset olivat kivuliaita ja varsinkin ensimmäisen reissun jälkeen kotiinpaluu vaikeaa. Tajusin myös sen, että en halua elää niin kaukana omista läheisistäni. Minusta ei olisi muuttamaan pysyvästi ainakaan Latinalaiseen Amerikkaan. Oli keksittävä uusi unelma. Siihen meni vielä jonkin aikaa.

Sisäistä muutostyötä tehdessäni hain lohtua muun muassa espanjan opiskelusta ja Barcelonan vaihdosta. Pikku hiljaa aloin miettiä unelmaa toisella tavalla ja kysyä itseltäni uudenlaisia kysymyksiä: Mitä jos unelma ei olekaan työ tai saavutus vaan jotakin arkisempaa? Mistä asioista nautin? Mitkä asiat tekevät minut onnelliseksi?  Yhtäkkiä suunta alkoi näyttää hyvin erilaiselta. Päädyin opiskelemaan personal traineriksi ja jakamaan eteenpäin sitä, mikä tuo itselleni hyvää oloa. Nautin ihmisten kohtaamisesta ja tunteesta, että voin olla avuksi. Aloin kirjoittaa yhä enemmän ja tuntea, miten matka sisimpään voi olla aivan yhtä antoisa kuin matka maailman ääriin.  Kuin huomaamatta olin alkanut arvostaa tekemisen ja saavuttamisen sijaan enemmän tunnetta ja läsnäoloa. Juuri niitä samoja asioita, joita aikoinaan löysin itsestäni valtameren tuolla puolen.

On hetkiä, jolloin kuvittelen jo löytäneeni sen, mikä minusta tulee isona. Kunnes löydän jälleen itseni tilanteesta, jossa on aika korjata kurssia. Enää en kysy itseltäni ”mikä minusta tulee isona” enkä mieti, mihin suuntaan minun kuuluisi tai olisi järkevää mennä. Pysähdyn itseni äärelle ja mietin, minkälaiset ratkaisut tekisivät arjestani onnellisempaa. Osa voi olla pieniä muutoksia, kuten ”enemmän joogaa” tai ”puoli tuntia aikaisemmin nukkumaan”. Joskus taas vaaditaan isompia tekoja ja omien arvojen punnitsemista, kuten olenko valmis tinkimään toimeentuloni tasosta, jos saan tilalle vähemmän stressiä ja paremman olon.

Kaikilla meillä on omat arvomme, joiden pohjalta teemme joko tietoisesti tai tiedostamatta arkeamme koskettavia ratkaisuja. Joskus nuo arvot ovat kuitenkin peräisin ajalta, jolloin niihin on kenties vaikuttanut enemmän jokin muu kuin sinä itse. Kaiken lisäksi me itse muutumme koko ajan. En ole enää sama lettipäinen Susanna kuin 10-vuotiaana pituushyppykilpalussa. Olen myös kasvanut paljon sen jälkeen, kun lähdin 22-vuotiaana vapaaehtoistöihin. Arvoni ovat muuttuneet ja niiden mukana myös unelmani ja arkeni.

Vanhoista kaavoista ei ole aina helppo irrottautua, mutta itseäni on lohduttanut ajatus siitä, että mikään aiempi polku ei ole mennyt hukkaan. Yksikään unelma ei ole turha. Kaikki se, mitä kohti olet aiemmin unelmissasi suunnannut, on johtanut sinut tähän hetkeen.

Uskon, että muutos elämässä ja itsessämme sen mukana on jatkuvaa. Siksi on hyvä välillä päivittää tilanteensa ja kysyä itseltään kysymyksiä suoraan sydämestä: Koetko elämäsi hyväksi juuri nyt? Mistä sinä unelmoit? Mitä asioita tai tunteita kaipaat arkeesi enemmän?  Miten voisit saada niitä lisää?

Lisää tärkeitä kysymyksiä ja tehtäviä kohti omaa sisäistä matkaa löytyy esimerkiksi Sanna Wikströmin ihanasta Unelmakarttakirjasta. Alla otos yhdestä kirjan ”leikkaa ja liimaa” -tehtävästä. Muun muassa tämänkaltaisia fiiliksiä liittyy omiin tämänhetkisiin unelmiini:

IMG_6581

Minkälaisia tunteita tai asioita sinun unelmakartaltasi löytyisi?

Uskalla unelmoida. Aina. Ja uudestaan.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

 

 

 

Ole armollinen aivoillesi – pää tarvitsee lepoa siinä missä kehokin

winterwonder

Pää tarvitsee säännöllisiä hetkiä, jolloin sen ei tarvitse tehdä mitään.

Jokunen vuosi sitten teimme silloisen työpaikkani tyky-päivänä kehotietoisuusharjoituksen, jonka tarkoituksena oli etsiä kehosta ne kohdat, jotka tuntuivat jotenkin etäisiltä tai tarvitsivat eniten huomiota. Alustavan skannauksen ja lempeän liikuttelun jälkeen päädyin hyvin nopeasti jalkateriin ja päähän, erityisesti päähän. Harjoituksen toisessa osassa keskityimme tuon alueen koskettamiseen ja jälkikäteen jaoimme kokemuksia harjoituksen mukanaan tuomista ajatuksista ja fiiliksistä. Muista ajatelleeni, että olen jotenkin aivan unohtanut pääni. Päänahkani tuntui kireältä ja ohimoja piti koskettaa hellästi. Tunsin suurta myötätuntoa tuota uskollista ”kipparia” kohtaan. Nyt alkaisin kiinnittää siihen enemmän huomiota, ajattelin, mutta aloinko todella? En.

Noin viisi vuotta tuon kokemuksen jälkeen löydän itseni jälleen pohtimasta samaa asiaa. Olen unohtanut pääni. Toisinaan tuntuu kuin noudattaisin kehoni suhteen vahvaa kaksoisstandardia:  varpaista kaulaan asti on keho, jota liikutan, ravitsen, huollan, lepuutan ja kuuntelen, ja kaulasta ylöspäin on pää, jota käytän. Onneksi asiat eivät ole todellisuudessa näin mustavalkoisia ja kaikki se hyvä, mitä teemme kehomme eteen tukee myös aivojen terveyttä.

Käytännössä olen kuitenkin ulosmitannut aivojeni kapasiteettia aivan toisella tavalla kuin kehoni voimavaroja. Tämä on varmasti tuttua myös monelle tietotyötä tekevälle. Ulkoisesti sillä on ollut varsin positiivisia seurauksia. Olen muun muassa tottunut saamaan valtavan paljon aikaan lyhyessä ajassa, työstänyt samaan aikaan varsin montaa erilaista projektia niin töissä kuin vapaa-ajalla ja opiskellut jotain uutta lähes aina sitten ala-asteen. Tuo kaikki on ollut minulle luontaista ja innostavaa, mutta samaan aikaan – ja usein varsin salakavalasti – kuormittavaa.

Itselleni on ollut vaikeaa tunnistaa se hetki, jolloin positiivinen stressi muuttuu negatiiviseksi. Olen myös tukeutunut liiaksi ajatukseen, että kunhan syön monipuolisesti, liikun säännöllisesti kehoani kuunnellen ja nukun riittävästi, stressi pysyy aisoissa. Lisäksi olen supertarkka ajan hallinnastani enkä kerrytä ylityötunteja, minkä luulin olevan jonkinlainen meriitti tai osoitus siitä, etten ainakaan rehkinyt liikaa. Tämä on lopultakin aika huono mittari, sillä työn sisällöt ja tekemisen tavat vaihtelevat suuresti henkilöstä riippuen.

Viime vuosi muistutti jälleen, että jotain tärkeää oli unohtunut. Haavoittuvin ja etäisin lenkki löytyi sieltä mistä viimeksikin: päästä. Ei auttanut, vaikka kuinka pidin palautumisestani huolta vapaa-ajalla (liikuin, ulkoilin, joogasin, lepäsin, ravitsin, nukuin, sosiaalisoin, runoilin), kun pää teki töitä sprintterin lailla ilman taukoja lähes kahdeksan tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa. Kävin toki lounaalla välissä ja kokeilin lepuuttaa aivojani facebookissa. Jälkimmäisestä ei ollut paljon apua. Aluksi alkoi tökkiä muisti, sitten katosi luovuus ja kun tilanne tarpeeksi pitkittyi, lähti kehoni vastustuskyky laskuun kilpaa mielialani kanssa.

On vaikeaa voida kokonaisvaltaisesti hyvin, jos aivot ovat jatkuvasti ylikuormittuneet. Nyt opettelenkin olemaan itseni lisäksi armollinen myös aivoilleni. Onneksi aivoterveydestä ja aivoergonomiasta puhutaan nykyään koko ajan enemmän. Tietotyöläiselle löytyy hyviä vinkkejä esimerkiksi täältä.  Tekniset, työtä sujuvoittavat ja keskittymistä helpottavat vinkit ovat hyviä jokaisen tietoa työkseen pyörittelevän arkeen. Itselleni tärkein opetus on kuitenkin yksinkertainen: muista tauot.

Tästä lähtien aion ottaa säännölliset läsnäolon hetket osaksi jokaista työpäivääni.  Hetket, jolloin en tee mitään muuta kuin keskityn hengittämiseen ja läsnäoloon ja annan aivojeni levähtää.

Miltä sinun pääsi tuntuu tänään? Kokeile hieroa kätesi yhteen ja painaa hellästi kämmenesi pään ympäri. Myös sinä olet arvokas. ❤

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

 

Joogaa juoksijalle – 5 huoltavaa harjoitusta

Viihdytkö lenkkipolulla, mutta lihashuolto meinaa unohtua? Kaipaatko dynaamisen juoksun oheen kehoa palauttavaa ja hoitavaa liikettä? Kokeile näitä viittä lempeää jooga-asanaa ja autat kehoasi elpymään juoksun rasituksista.

Välineet: bolsteri tai esim. tiukkaan rullattu iso pyyhe.

  1. Lempeä eteentaivutus 

IMG_6085

Asetu istumaan jalat rennosti suorina. Suorista selkäranka, tuo leuka kohti rintaa ja anna  rangan pyöristyä pehmeästi eteen painovoiman mukana. Halutessasi tue polvitaipeet bolsterin tai tiukaksi rullatun iso pyyhkeen avulla. Tarvittaessa voit käyttää koroketta myös takapuolen alla. Keskity hengittämään tasaisen rauhallisesti ja pysy asennossa 3-5 minuuttia.

Juoksu kiristää erityisesti reiden takaosia ja pakaroita. Mitä kovempi vauhti, sitä enemmän kuormitusta tulee myös nivelille ja tukirangalle. Lempeä, pyöreällä selällä tehtävä, yin-tyylinen eteentaivutus hellii selkärankaa ja tuo lisää tilaa takareisiin.

  1. Tuettu joutsenasento

IMG_6608

Aseta koroke etummaisen jalan reiden alle. Korokkeesta käy esimerkiksi bolsteri, joogatiili tai tiukaksi rullattu iso pyyhe. Katso, että polvi jää vapaaksi. Sääri osoittaa poikkisuoraan sivulle tai alaviistoon, toinen jalka suoraan taakse. Tue itsesi käsien avulla ja hae painopistettä kohtisuoraan lantion alle. Pysy asennossa noin 3 minuuttia rauhallisesti hengittäen.

Tuettu joutsenasento auttaa kohdistamaan venytyksen erityisesti pakaran sivuosiin, niin sanottuihin pakaran tukilihaksiin, jotka vastaavat jalkojen linjauksesta juoksuaskelluksen aikana. Asento tehoaa erityisen hyvin keskimmäiseen pakaralihakseen ja syvällä pakarassa sijaitsevaan päärynänmuotoiseen lihakseen, piriformikseen, jonka oireilu on tuttua monille juoksijoille.

  1. Selän kierto

IMG_6600

Asetu selinmakuulle, halaa toinen polvi rintaa vasten ja kierrä se vastakkaiseen suuntaan. Nosta saman puolen käsi kevyesti yläviistoon ja käännä katse kohti kättä. Saat asennosta lempeämmän tukemalla kiertävän jalan säären. Pysy asennossa 3-5 minuuttia rauhallisesti hengittäen.

Selän kierto hellii juoksun rasittamaa alaselkää ja voi tuntua pakarassa asti. Koska juoksu itsessään on varsin suoraviivaista, tekevät kiertoliikkeet myös kokonaisvaltaisesti hyvää selkärangalle. Selkärangan liikkuvuus auttaa muun muassa pienentämään juoksusta syntyvien tärähdysten vaikutusta kehossa.

  1. Lempeä rintakehän avaus

IMG_6610

Mikäli käytössäsi on bolsteri, aseta bolsteri pitkittäin ja käy makuulle bolsterin päälle, niin että pakarasi ovat lähellä bolsterin seuraa. Avaa kädet rennosti yläviistoon, kämmenselät kohti maata. Mikäli sinulla ei ole bolsteria, aseta tiukaksi rullattu iso pyyhe poikittain rintarankasi alle, niin että selkäsi kaareutuu kevyesti ja takaraivosi koskettaa alustaa. Vaihtoehtoisesti voit tehdä liikkeen myös joogatiilen tai pilatespallon avulla. Pysy asennossa 3-5 minuuttia. Keskity hengittämään tilaa kylkikaariin ja ylärintakehään.

Lempeä taaksetaivutus tekee tilaa rintakehään ja saa hengitykseen virtaamaan vapaammin. Toimii erityisen hyvin, mikäli sinulla on taipumusta painua lysyyn ja jännittää hartioitasi juostessa.

  1. Jalkojen nosto ylös

IMG_6079

Anna lopuksi jaloillesi täysi lepo nostamalla ne ylös! Mikäli sinulla on bolsteri, nosta lantio bolsterin päälle ja hae rento asento, jossa jalkasi pysyvät ylhäällä ilman, että joudut jännittämään lihaksia. Vaihtoehtoisesti asetu istumaan seinän viereen kylki edellä, käy selinmakuulle, käännä lantiosi seinää vasten ja nosta jalat ylös. Pysy asennossa noin 5 minuuttia ja anna koko kehon rentoutua.

Lempeä inversio, eli ylösalaisin oleminen, auttaa muun muassa tasapainottamaan kehon hengitys-, verenkierto-, ruuansulatus- ja immuunijärjestelmiä ja toimii näin ollen oivana palauttavana harjoitteena.

Kiitä kehoasi <3.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

Entä jos keho pitääkin huolta minusta?

keho huoltaa

Keho huoltaa, jos annat sille luvan.

Perinteisessä liikuntaan ja hyvinvointiin liittyvässä puheenparressa keho on jokin tai joku, josta pidetään huolta. Se on toiminnan – muokkauksen, rakentamisen, huoltamisen tai optimoinnin  – kohde, joka joko auttaa meitä tekemään asioita elämässämme tai tavalla tai toisella rajoittaa sitä. Entä jos asetelma olisikin toisinpäin? Mitä jos syvin viisaus meissä löytyykin kehostamme?

Liikunta on ollut osa elämääni pikkutytöstä asti. Se on tuonut energiaa arkipäiviin, kantanut vaikeina hetkinä ja saanut liikkeelle silloin kuin mikään muu ei. Liikunta on myös opettanut minua pitämään itsestäni ja kehostani huolta.  Mitä tarkemmin olen oppinut kehoani kuuntelemaan, sitä enemmän olen alkanut uskoa sen viisauteen. Useimmiten keho tietää paremmin kuin ”minä itse”.

Tässä joitakin esimerkkejä siitä viisaudesta ja huolenpidosta, jota oma keho on minulle antanut.

Ystävystyminen kehoni kanssa paransi suhteeni ruokaan.

Sairastuin teini-ikäisenä syömishäiriöön. Taustalla oli moninaisten elämäntapahtumien kipeä ketju, joka kulminoitui jalkojeni leikkaukseen ja pitkään pakkolepoon. Käänteentekevä seikka parantumiseni kannalta oli halu urheilla ja kehittyä juoksijana. Vaikka motiivi oli niin sanotusti välineellinen, tajusin, että tavoitteen saavuttaminen vaati yhteistyötä kehoni kanssa. Keho tarvitsi energiaa harjoitteluun, palautumiseen ja kehittymiseen. Minun oli opeteltava kuuntelemaan ja vastaamaan sen tarpeisiin. Pikku hiljaa, monen yrityksen, notkahduksen ja itsemyötätuntoa kehittäneen uudelleennousun jälkeen suhteeni ruokaan muokkaantui rajoittavasta hyvinvointia tukevaksi.

Kehoni kuunteleminen auttoi selättämään myötätuntouupumuksen.

Kilpaurheilun päättymisen jälkeen urheilu toimi edelleen arkea tasapainottavana tekijänä. Vaikka suhde ravintoon oli jo pitkään ollut salliva ja tasapainoinen, suhde liikuntaan säilyi varsin kuluttavana. Noudatin pitkään periaatetta ”mitä kovempi päivä, sitä kovemmat treenit”. Jossain vaiheessa arki muuttui niin kuormittavaksi, että kynttilä oli vaarassa sammua. Oli pysähdyttävä jälleen kehoni äärelle ja kysyttävä neuvoa. Löysin joogan. Lempeän ja palauttavan fyysisen harjoituksen lisäksi löysin menetelmän, joka auttoi minua toipumaan salakavalasti kehittyneistä myötätuntouupumuksen oireista. Opin kohtaamaan tunteitani, sen sijaan, että juoksin niitä karkuun piikkarit jalassa (vaikka myönnettäköön – se tekee edelleen toisinaan terää!).

Kehoni rakastaminen kantoi sydänsurujen keskellä. 

Ystävyys kehoni kanssa syventyi entisestään, kun sen tärkein osa murtui.  Silloin jos koskaan olisi voinut juosta tunteita karkuun tai sortua vanhoihin hajottaviin tapoihin. Sen sijaan menin entistä syvemmälle kehooni. Otin kaikki joogan kallisarvoiset opit käyttöön ja keskityin rauhoittamaan ja rakastamaan itseäni. Keskittymällä hengitykseen, kehoon ja hoitavaan liikkeeseen kannattelin itseni pahimpien sydänsurujen ylitse.

Kehoni kunnioittaminen opetti tekemään hyvinvointiani tukevia päätöksiä.

Nyt olen kulkenut kehoni kanssa jo sen verran pitkän matkan, etten enää epäile sen viisautta. Pysähdyn säännöllisesti kehoni äärelle ja pyrin kuuntelemaan sen viestejä. Joskus kehon viestit ovat kuitenkin sellaisia, joiden vastaanottaminen on syystä tai toisesta vaikeaa. Toisinaan ne vievät minua eri suuntaan kuin olin omissa suunnitelmissani (ts. päässäni) ajatellut. Joudun kohtaamaan pettymyksiä ja kipeitä tunteita. Joudun kysymään itseltäni, onko tämä minulle hyväksi, ja mikäli vastaus on kielteinen, tekemään toisinaan vaikeitakin päätöksiä. Joudun luottamaan kehooni ja siihen, että nuo päätökset vievät minua lähemmäksi kokonaisvaltaista hyvinvointia. Mielen näkökulmasta se on joskus pelottavaa, mutta jos palaan takaisin kehooni, tunnen luottamuksen, tunnen rauhan. Olen päättänyt mennä sitä kohti.

Kiitos viisaudestasi keho. Kiitos, että pidät minusta huolta.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehon kuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

 

 

 

 

 

Haluatko lisää lempeyttä treenaamiseen? 3 kysymystä itsellesi

kollaasi kaksikuvaa

Kuva: Aura Nukari.

Mistä tietää, milloin kannattaa mennä kovaa ja milloin höllätä kaasujalkaa? Miten oppia rytmittämään harjoittelua ja treenaamaan kehoa kunnioittaen?

Entinen kilpaurheilijaminäni olisi vastannut ”treeniohjelma”. Mutta hyvinkään suunniteltu harjoitusexcel ei kommunikoi kehosi kanssa. Se ei tiedä, miten nukuit viime yön tai minkälaisista kuormitustekijöistä työpäiväsi koostui. On vain yksi taho, joka tietää, mitä se tarvitsee ja se on oma kehosi. Olitpa aktiivitreenaaja tai fiilispohjainen kuntoilija suhdetta tuohon kaveriin kannattaa vahvistaa.

Voit aloittaa esimerkiksi kysymällä itseltäsi seuraavat kysymykset päivittäin:

  1. Miltä kehossani tuntuu tänään?

Mikä on vireystilani – olenko väsynyt vai energinen? Miltä lihaksissani ja nivelissäni tuntuu? Onko jokin kohta kehoani erityisen tukkoinen tai kipeä? Jos on vaikeaa päästä samalle keskustelutaajuudelle, aloita pysähtymällä ja keskittymällä rauhassa hengitykseen.

  1. Mistä tunne mahdollisesti johtuu?

Kehotuntemusten lisäksi on hyvä pohtia, mistä tämänhetkinen olotila johtuu. Jos keho tuntuu väsyneeltä, onko taustalla huonosti nukuttu yö tai stressaava työpäivä? Ovatko lihakset arat vielä edellisestä treenistä?  Vai meneekö yleinen nuutumus kenties kaamoksen piikkiin? Pimeimpään talviaikaan olo saattaa tuntua jatkuvasti vetämättömältä. Vaikka ainut, mikä todella kutsuu, olisi sohva ja torkkupeitto, liikunta voi kuitenkin pelastaa päivän.

Toisaalta energinenkin olotila voi hämätä. Intensiivisen päivän jälkeen keho saattaa tuntua väsyneen sijasta levottomalta. Ylivirittyneessä tilassa tulee helposti tehtyä kehoa kuormittava hikitreeni, vaikka kevyempi happihyppely tai jooga auttaisi hermostoa palautumaan.

  1. Mikä tekisi hyvää keholleni juuri nyt?

Kun tiedät, miltä kehossasi tuntuu ja miksi, on helpompi lähteä miettimään, mikä tekisi hyvää juuri sen hetkiseen tilaan. Levottoman yön ja kuormittavan päivän jälkeen kannattaa suosia palauttavia liikuntamuotoja kuten luonnossa kävelyä tai lempeää joogaa.  Talviuniseen tai muuten vain vetämättömään oloon tehoaa paremmin sykettä nostattava tai keskittymistä vaativa harjoitus. Itselleni kaamoskooman karkottamiseen toimivat esimerkiksi juoksu, kunnon voimatreeni tai sirkus. Jälkimmäinen saa endorfiinipuuskan lisäksi sisäisen lapsen heräämään.

Itselläni kesti kauan päästää irti valmiiksi suunnitellun harjoitusohjelman noudattamisesta. Tuntui siltä kuin harjoittelusta lähtisi kaikki selkäranka ja pelkäsin kunnon romahtavan. Suorittamiskeskeisen treenaamisen tilalle on kuitenkin vuosien myötä tullut intuitiivisempi, luovempi ja lempeämpi lähestymistapa, puskemisen tilalle armollisuus.

Kehon kuuntelusta olisi epäilemättä ollut hyötyä jo aiemmin. Vähemmän tiukkapipoisella treenillä olisin säästynyt useammalta ylirasitustilalta ja todennäköisesti yltänyt myös parempiin tuloksiin.

Vaikka puskemalla pääsee pitkälle, uskon, että lempeämpi lopulta voittaa.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehon kuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

 

Uupumus herätti leijonan

DSC_1648.JPGOlen nähnyt läheltä, mitä loppuun palaminen voi saada aikaan. Miten ihmisen elinvoima pikkuhiljaa kutistuu, miten ilo ja yhteys katoavat. Miten tilalle astuu pelko tai turtuus. Olen seurannut vierestä, miten ihminen kadottaa itsensä. Olen nähnyt, miten helposti ja salakavalasti se tapahtuu. Ja miten vaikeaa siihen on toisen puuttua. Olen nähnyt, olen tuntenut ja olen pelännyt tuota loputtoman pitkältä näyttävää ”harmaata tunnelia” teini-ikäisestä asti.

Tänä vuonna katsoin omaa pelkoani silmästä silmään. Seurasin tietoisena itseni kulkemista kohti tilaa, jossa omat voimavarat vähenivät kilpaa kalenteriviikkojen kanssa. Tarkkailin muutosta kehossani. Vastustuskyvyn notkahtaessa flunssat seurasivat toisiaan. Poskiontelontulehdus jäi päälle, iskiaskipu raastoi hermoja ja tulehtunut kantapää pysäytti kahdesti. Oli vaikeaa seistä, istua ja liikkua. Kehon krempatessa myös mieli musteni. Luovuus ja ilo väistyivät suorittavan selviytymisen tieltä. Vielä tämä ja tuo projekti. Jotta selviydyin työmäärästäni, piti laittaa tunteet sivuun ja painaa robottivaihde päälle.

Kuulostaa kauhuskenaariolta ihmiselle, joka on kaikin tavoin halunnut välttää työuupumuksen ja tottunut vaalimaan omaa hyvinvointiaan.  Sitä se toki onkin, jos keskityn vain yllä olevaan tarinaan. Onneksi elämä ei ole mustavalkoista, vaikka mieli toisinaan niin haluaa värittää.

Olen oppinut ja saanut opetella tämän vuoden aikana valtavasti. Olen oppinut sanomaan rivakammin ei. Olen oppinut puhumaan kipeistä asioista ääneen. Olen opetellut pyytämään apua. Olen oppinut tulemaan toimeen riittämättömyyden tunteeni kanssa. Tarkkailemalla oman olotilani laskusuuntaista kehitystä, olen oppinut tunnistamaan, mikä minulle on liikaa. Olen opetellut irti itseni vertaamisesta muihin. Olen alkanut hyväksyä omat erityisyyteni ja herkkyyteni. Olen oppinut tunnistamaan, mitkä asiat työssä minua kuormittavat ja mistä saan voimaa. Olen oppinut arvostamaan sisäistä ääntäni.

Ennen kaikkea olen oppinut, että pelko ei määrää kohtaloani. Loppujen lopuksi olen itse ohjaksissa. Minä päätän, mihin asti kuljen polkua, joka vie minua kauemmaksi itsestäni. Vain minä voin tietää, mikä on hyväksi itselleni. Ja se, että jokin polku ei sovi minulle, ei tarkoita, etteikö se sopisi jollekin toiselle.

Ehkä vuosi 2017 ei sittenkään ollut niin synkkä kuin kuvittelin. Seinä ei lopulta tullutkaan vastaan. Samalla selätin myös yhden suurimmista peloistani. Burn out -apina on viimein hiljentynyt, sisäinen leijonaemo vahvistunut. Tilaa on jälleen avautunut rauhalle ja lempeydelle, luovuudelle ja läsnäololle. Eivätkä nuo lopulta kadonneet mihinkään. Odottivat vain sisälläni, että antaisin niiden tulla esiin. Nyt tiedän, kuinka paljon niitä tarvitsen.

Nyt tiedän, että kukaan ei vie niitä minulta pois. Enää ei tarvitse pelätä.

Siispä tervetuloa vuosi 2018!  Mitä ikinä ja mitä kaikkea tuotkaan mukanasi, sydän on taas avoinna.

Kiitos kaikille blogiani vuoden mittaan seuranneille ja kokonaisvaltaisen hyvää uutta vuotta jokaiselle!

Pidetään itsestämme ja toisistamme huolta <3,

Susanna

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehon kuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

Vierasblogi: Elämäni muutos

Elämäni muutosElämäni muuttui vuosi sitten. Rakastuin. Muutin elintapani. Ennen sitä elin sekavaa elämänvaihetta. Elin epäsäännöllisesti ja söin epäterveellisesti. Nämä kaksi kulkevat usein käsi kädessä. Kuulostaa tutulta, eikö?

Kehoni on aina ollut herkkä. Olen huonouninen ja huonot unet vaikuttavat minuun hyvin kokonaisvaltaisesti. Ne vaikuttavat mielialaani, psyykkiseen terveyteeni ja ruokahaluuni. Juhliminen ja epäsäännölliset elämäntavat sopivat tähän yhtälöön huonosti. Uni ei tule, ahdistus kurittaa kehoa ja ruoka ei maistu. Kun on tarpeeksi kauan tehnyt väkivaltaa kehoaan kohtaan menettää lopulta kiinnostuksen, mitä sinne laittaa ja mitä sille tekee. Kosketus on hävinnyt. Onneksi kosketus ja yhteys itseensä on mahdollista palauttaa. Tiedän, koska onnistuin siinä.

Kaikkein tärkein on motivaatio. Minulle motivaatio pitää huolta itsestäni ja ainoasta kehostani, kodistani tällä matkallani, löytyi rakkaudesta. Toki olisi kaikin puolin jalompi ja hienompi ajatus jos kehoni olisi heikolla hetkellä hellästi kuiskannut korvaani toiveen uusista elämäntavoista, mutta itse en halua arvottaa muutoksen sytykettä. Tärkeintä, että sellainen on. Sillä vaikka uusi elämä antaa kaiken, se myös varsinkin aluksi vaatii kärsivällisyyttä, kurinalaisuutta ja pitkämielisyyttä. Uskon, että oli elämänmuutoksen mahdollistava inspiraatio kuinka pinnallinen tahansa, sillä ei lopulta ole merkitystä. Kun olet päässyt tiettyyn pisteeseen elämänmuutoksessa, alat tehdä kehoasi huoltavia ja helliviä asioita sen takia, että ne tuntuvat hyvältä. Et ainoastaan esimerkiksi siksi, ettet näyttäisi huonolta sivutyönään personal trainerina työskentelevän tyttöystäväsi rinnalla (kirjoittaja huomauttaa).

Mitä sitten konkretian tasolla tein? Huomaa ensinnäkin, että käytän aktiivista verbiä ”tein”. Vanhoista tavoista luopuminen ja uuden luominen vaativat aina aktiivista tekemistä. Asiat eivät tapahdu puolestasi, ne pitää tehdä itse. Tämä onkin se vaikein osuus. On helppoa jäädä sohvalle tuijottamaan Netflixiä ja avata sipsipussi, kun vaihtoehtona on jalkaselkäpäivä hikisellä kuntosalilla, jossa kaikki näyttävät aina paljon treenatummilta kuin sinä itse. Koita kuitenkin kestää pari ensimmäistä kuukautta, jonka jälkeen lupaan, että homma helpottuu, eikä kotiin jääminen ole enää vaihtoehto. Liikuntamuodolla ei oikeastaan ole väliä. Pääasia, että liikut ja syöt monipuolisesti, oli oma juttusi sitten samba, kävely tai vaikkapa parkour.

Itse aloitin säännöllisen saliharjoittelun aluksi kolme kertaa viikossa ja myöhemmin lisäsin tähän vielä yhden päivän. Tämä ei minun luonteellani olisi onnistunut ilman selkeää saliohjelmaa, jota noudatin kurinalaisesti. Ensimmäistä kertaa elämässäni tein sopimuksen itseni kanssa ja pidin siitä kiinni. Alkushokin jälkeen juuri kurinalaisuudesta olen saanut isoimmat mielihyvän kokemukset ja onnistumisen tunteet. Ja tietysti siitä, kun olen päässyt aitiopaikalta todistamaan muutosta kehossani (sekä sisäistä että ulkoista) ja mielessäni. Terve sielu todella asuu terveessä ruumissa. Saliharjoittelun lisäksi olen tehnyt hölkkälenkkejä ja juoksuharjoituksia sekä uinut silloin tällöin. Ennen kaikkea olen tutustunut kehooni ja opetellut nauttimaan sen liikuttamisesta. Tässä suurena inspiraationa on toiminut yin-jooga.

Muutin myös ruokavalioni. Aikaisemmin nälkäinen, nopeaa tyydytystä ja pikavoittoja hamuava mieleni laittoi käteni tiputtelemaan ostoskoriin lihapiirakoita, pakastepizzoja, limuja, karkkeja ja suklaata. Nykyisin lasken koriin lähinnä vihreää, juureksia, pähkinöitä, erilaisia proteiininlähteitä ja ruisleipää. Toki herkuttelen edelleen välillä. Ehdottomuus ja totaalikieltäytyminen eri muodoissaan on tylsää, eikä se ole minua varten. Herkuttelu kuitenkin tuntuu paremmalta silloin kun se on enemmän poikkeus kuin sääntö. Kun syö terveellisesti, säännöllisesti ja usein, ei epäterveellisiä herkkuja juuri tee edes mieli. Karkkihyllyn ohi käveleminen tuo lähinnä mieleen huvittavia muistoja entisestä elämästä. Nälkä on herkutteluun taipuvaisen pahin vihollinen.

Elämänmuutokseni ja harjoittelun alkuvaiheessa menin ansaan, jonka voisin kuvitella olevan tyypillinen monille muillekin kuntoilun aloittajille. Kuvittelin, että mahdollisimman niukka syöminen yhdistettynä kovaan treenaamiseen toisi toivottuja tuloksia. Oivalsin kuitenkin pian, että näin tein itselleni hallaa, eikä treenaamisesta ole mitään hyötyä, jos keholla ei ole käytössä tarvittavia rakennusaineita lihasten kehittämiseen. Tämä oli myös lohdullinen tieto. Saan syödä enemmän kuin ennen, kunhan vain huolehdin, että ravinto on pääpiirteittäin laadukasta. Itse uskon, että hyvää tekevä ravinto myös maistuu hyvältä. Takaan, että kana-avokado-pähkinä-couscous-salaatti päihittää kulinaarisena nautintona kebabin ranskalaisilla, kunhan vain annat sille mahdollisuuden. Ja nyt siis puhuu mies, joka rakastaa pekonia.

Miksi sitten päätin kirjoittaa elämänmuutoksestani? Tarkoitukseni ei ole narsistisesti kohottaa itseäni jalustalle tai yrittää saada muita tuntemaan itsensä minua huonommaksi. Päinvastoin. Uskon, että moni muukin on kamppaillut ja parhaillaan kamppailee samojen asioiden kanssa. Minä löysin yhteyden itseeni sekä tasapainon mieleeni ja kehooni terveellisten ja säännöllisten elämäntapojen kautta, enkä voisi enää kuvitella eläväni toisin. Toki olin aina liikkunut jonkin verran, mutta esimerkiksi saliharjoittelu oli täysin uusi aluevaltaus. Jos kaltaiseni heikolla kurinalaisuudella varustettu hedonisti pystyy tähän muutokseen, olen varma, että sinäkin pystyt. Tai sitten voit vain ohittaa tämän tekstin jumalansa kuntosalilta löytäneen höyrähtäneen kolmikymppisen väsyneenä lifestyle-itsepetoksena. Niin minäkin olisin tehnyt vielä vuosi sitten. Elämä on kuitenkin liian lyhyt siihen. Nyt opettelen arvostamaan itseäni, kuuntelemaan kehoani tarkasti ja antamaan sille mitä se tarvitsee.

Loppuun vielä nöyrin kiitos Susannalle, joka on paitsi elämäni rakkaus, niin myös suurin inspiraatio. Kiitos, että kuljet vierelläni tällä suurenmoisella matkalla.

 

Ilari Torsti

Kirjoittaja on liikuntaan masokistisesti suhtautuva hedonisti, joka on vaihtanut pizzat punnerruksiin.

On vahvuutta – ja lempeyttä – hakea apua

 

DSCF0452Jokainen meistä on kohdannut elämänsä aikana erilaisia terveysongelmia – osa lievempiä, osa vakavampia. Yksi sairastaa useammin, toinen on tottunut olemaan tukena, kun joku läheisistä sairastaa. Fyysisistä terveysongelmista puhuminen on yksi kulttuurimme suosituimmista small talkin muodoista. Käytävillä ja kahvikupposen äärellä on normaalia puhua vaikkapa syysflunssasta, vatsataudista, lapsen tuhkarokosta, puolison välilevynpullistumasta tai mummon kaatumisesta. Vastoinkäymisten jakaminen auttaa ja saa mielen tuntumaan kevyemmältä.

Mutta entä jos vaihdamme sanan ”terveysongelma” tilalle ”mielenterveysongelma”? Aika monta keskustelua jää käymättä. Ja samalla moni meistä jää ongelmansa kanssa yksin. Tiedän, mistä puhun, sillä olen ollut lapsesta asti luonteeltani yksinselviytyjä. Pitkään luulin selviytyneeni hyvin. Kunnes jossain vaiheessa tajusin, että elämässäni on vuosia, joista en käytännössä muista juuri mitään.  Ja että minulla oli lähes kymmenen vuotta kestänyt vaihe, jolloin piti säännöllisin väliajoin päästä pois – vaihtaa maisemaa, muuttaa ulkomaille, etsiä mielenrauhaa yksin ja kaukana kaikesta tutusta. Ja että tiedostamattani olin kehittänyt arkielämäni tueksi vahvan selviytymispaketin ja roimasti tervettä itsekkyyttä, jonka ansiosta opin pitämään tuon paketin sisällöstä – ja itsestäni – huolta.

Selviytymispaketistani on löytynyt vuosien varrella mm. urheilu, hevoset, ystävät, oma aika, luonto, jooga, meditointi, lukeminen ja luova kirjoittaminen.

Viime keväänä koin kuitenkin jotain sellaista, johon omakaan ”henkinen ensiapupakettini” ei riittänyt. Odottamaton kohdunulkoinen raskaus sai kehoni ja mieleni järkkymään. Tämä ilmeni muun muassa paniikki- ja ahdistuskohtauksina.

”Keho antaa sinulle toisen tilaisuuden”, sanoi työterveyspsykologi, kun kerroin selviytymistarinani ja kaikki ne asiat, joihin en koskaan ollut hakenut ammattilaisen apua. Nyt oli viimein tullut sen aika. Virallinen diagnoosi on posttraumaattinen stressihäiriö. Tuohon tilaan kiinnittyy paljon itselleni kipeitä tunteita, ajatuksia ja kehoon keräytyneitä muistoja, joiden kanssa en halua enää jäädä yksin.

En voi hyvälläkään tahdolla vielä sanoa, että kevään kokemukset ja sitä seurannut kehon ja mielen yhteen kietoutunut kipuilu olisi ollut positiivinen asia. Olen monella tapaa haavoittuvammassa ja tunneherkemmässä tilassa kuin aiemmin. Samaan aikaan tunnen kuitenkin olevani entistä vahvempi. Ne eivät sulje toisiaan pois.

On vahvuutta kohdata tunteensa ja kipunsa.

On vahvuutta hakea apua, jos omat voimat eivät riitä.

On vahvuutta uskaltaa puhua ääneen mielenterveysongelmista.

On vahvuutta uskaltaa kasvaa entistä eheämmäksi ihmiseksi.

Samalla nuo kaikki ovat myös mitä suurinta rakkautta ja myötätuntoa itseä kohtaan.  Jotta häpeästä voi päästää irti, sitä pitää ensin uskaltaa halata. Ehkä se onkin lopulta kaikista vaikeinta.

Tänään 10.10. vietetään Maailman mielenterveyspäivää. Yhtenä päivän teemoista on  Toivoa kirjallisuudesta. Itse sain keväällä voimaa Brené Brownin (2016) teoksesta: Nouse vahvempana.

On ironista, että yritämme kieltää vaikeat tarinamme näyttääksemme eheämmiltä tai hyväksyttävämmiltä, vaikka eheytemme – jopa kykymme elää täydellä sydämellä – edellyttää, että sisäistämme kaikki kokemuksemme, myös kaatumisemme. –Brené Brown 

Uskalla halata, hyväksyä ja avata. Ensin itselle, ehkä sen jälkeen myös jollekin toiselle.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehon kuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.