Meneekö treenaaminen vuoroin överiksi tai minimiksi? Kokeile tätä

DSC03518-2

Kehotietoisen harjoittelun motiivina on itsestä välittäminen ja oman kehon tarpeista huolehtiminen. Kuva: @ttanya

Tuntuuko, että treenaat aina liikaa tai liian vähän? Päättyykö treeniputkesi helposti sairastumiseen, loukkaantumiseen tai totaaliseen uuvahdukseen? Haluaistiko oppia liikkumaan tasapainoisesti ja niin, että harjoittelu on aidosti osa kokonaisvaltaista hyvinvointiasi? On yksi asia ylitse muiden, joka auttaa sinua löytämään liikkumisen kultaisen keskitien: kehosi tarpeiden asettaminen ykköseksi.

Kun asetat liikkumisen ykkösprioriteetiksi kehosi tarpeisiin vastaamisen, alat väistämättä tehdä erilaisia valintoja. Päätös sitoo sinua jatkuvaan vastuullisuuteen kehoasi kohtaan. Joudut kerta toisensa jälkeen pysähtymään kehosi äärelle ja kysymään: mitä minun kehoni tarvitsee nyt? Jos se on liikettä, niin minkälaista? Miten kevyttä tai tehokasta?

Eikä kehon tarpeiden kunnioittaminen rajoitu ainoastaan liikuntaa edeltävään vuoropuheluun. Myös liikkumisen aikana joudut olemaan jatkuvasti läsnä kehosi viesteille ja pelkän tekemisen sijasta kuulostelemaan: Miltä tämä liike tuntuu kehossani? Voisinko tehdä sen jotenkin paremmin? Mitä kehossani tapahtuu, jos muutan jotakin? Liikkumisen jälkeen on myös hyvä pysähtyä tunnustelemaan harjoituksen vaikutusta. Saiko kehosi sen, mitä se tarvitsi? Oliko treeni sopivan kevyt, haastava tai palauttava?  Miltä olosi tuntuu nyt?

Jokainen päivä on erilainen ja kehosi tarpeet elävät sen mukaan, mitä arjessasi tapahtuu. Siksi tiukat harjoitussuunnitelmat kannattaa unohtaa – tai ainakin muistaa arvioida tilanne joka kerta uudelleen. Se, miten nukut yösi, mitä työpäiväsi pitää sisällään, miten syöt päivän aikana, minkälaisia sosiaalisia kohtaamisia ja tunnekokemuksia päiväsi sisältää. Tämä kaikki vaikuttaa kehoon, toisilla enemmän toisilla vähemmän. Nykyään monen arki on kiireistä ja aikataulutettua. Sen vuoksi myös keho tarvitsee enemmän lepoa ja palautumista.

Kutsun tällaista kehon tarpeista käsin lähtevää liikkumista kehotietoiseksi harjoitteluksi. Se on kirjaimellisesti jatkuvaa harjoittelua. Ei ainoastaan fyysistä vaan kokonaisvaltaista, kaikki elämän osa-alueet huomioivaa harjoitusta, jonka päämääränä on oppia pitämään parempaa huolta itsestä ja omasta kehosta.

Joskus harjoittelu vie myös epämukavuusalueelle, mutta se ei ole sen pääasiallinen tehtävä.  Pohjimmaisena motiivina on itsestä välittäminen ja oman kehon tarpeista huolehtiminen. Tietoinen halu tehdä itselle hyvää.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

Mainokset

Joskus elämässä on oltava itse itsensä leijonaemo

leijonaemo

Anna itsellesi hoivaa ja huoltoa. 

Joskus pienen (tai vähän isommankin) leijonan elämässä on aikoja, jolloin oma rakas emo sairastuu. Emosta ei ole antamaan sitä hoivaa ja huoltoa, jota pienokainen niin kovasti tarvitsisi. Voi olla, että leijonaisäkään ei ole paikalla. Ehkä sillä on omia huolia tai se kaipaisi itsekin tukea. Silloin pienokaisen on selviydyttävä omin voimin, opeteltava tukemaan itse itseään. Se matka voi olla rankka, sillä nuo taidot eivät tule helpolla. Jonakin päivänä pienokaisesta kuitenkin kasvaa aikuinen. Jos käy oikein hyvin, niin ehkä sellainen leijonaemomainen – hieman ennalta epäilevä, herkästi puolustautuva ja rajojaan suojeleva, isosydäminen ja lempeä hoivaaja.

Perinteisesti leijonaemous on liitetty vanhemmuuteen ja etenkin äidin palavaan suojeluvaistoon omia lapsiaan kohtaan.  Mutta voisiko leijonaemous olla myös ominaisuus, jonka yksilö omaksuu elämän vaikeina hetkinä? Supervoima, jonka avulla voi selviytyä silloinkin, kun tuntuu, että maailma romahtaa ja on ihan yksin? Voisiko leijonaemous olla myös omasta sisäisestä lapsesta huolehtimista?

Vertaistukea erityislasten vanhemmille tarjoavan Leijonaemot yhdistyksen* sivuilla leijonaemous määritellään mm. seuraavasti:

Leijonaemous ei ole taisteluita tai taistelemista, vaan erityisen huomion tarpeessa olevan lapsen hoivaamista ja huoltamista

Leijonaemous on sitä, että olen oman lapseni puolella – en ketään vastaan – vaan nimenomaan pitääkseni hänen puoliaan, jotta hänen elämänsä olisi mahdollisimman hyvää elämää.

Leijonaemous on sitä että me vanhempina mahdollistetaan erityistemme mahdollisimman normaali elämä.”

”Leijonaemous on myös luovuutta ja iloa, on ihanaa ja mahtavaa, kun oma tai jonkun emon/isin pentunen saavuttaa suuren virstanpylvään.

Mitä siis voisimme oppia leijonaemoilta suhteessa itseemme? Itsestä huolehtimista, itsensä tukemista, lempeyttä, tervettä itserakkautta, rajan vetoa, oman voiman suojelua ja omista saavutuksista iloitsemista. Aika hienoja juttuja, eikö? Väitän, että kun näitä tarpeeksi kauan harjoittaa, niin tulee väistämättä hetki, jolloin haluaa myös laittaa hyvän kiertämään. Aivan kuten leijonaemot – jakaa oppimaansa ja tukea muita.

Emoille ja erityisille elämille 🙏

*Lähde: Leijonaemot – Mitä on leijonaemous?

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

Kehoyhteys on kuin läheinen ihmissuhde – se elää yhteisistä hetkistä, kuuntelusta ja kompromisseista

tasapaino.keho

Kehoa kuuntelemalla voi löytää lisää tasapainoa arkeensa.

Mitä tarkoittaa, että on yhteys omaan kehoonsa? Ajattelen usein, että suhde kehooni on kuin läheinen ystävyyssuhde. Se elää yhteisistä hetkistä, kuuntelusta ja kompromisseista. Ainoana erona ystävyyssuhteeseen on se, että keho on jatkuvasti läsnä. Halusit tai et, elät sen kanssa joka päivä. Miten siis pitää välit hyvinä?

Tässä kolme yksinkertaista tapaa vahvistaa (ja ylläpitää) yhteyttä omaan kehoonsa:

  1. Ole kiinnostunut siitä, miten kehollasi menee.

Ole utelias kehosi suhteen. Näytä, että olet kiinnostunut ja haluat tietää, miten kehosi voi. Kysy usein: mitä kuuluu?  Kysy myös tarkentavia kysymyksiä, kuten: Miltä kehossasi tuntuu? Mitä kehosi kaipaa? Voisitko olla jotenkin avuksi? Osoita, että olet paikalla itseäsi ja kehoasi varten.

  1. Kuuntele.

Harjoittele hyväksyvän läsnäolon taitoa omassa kehossasi. Unohda hetkeksi kaikki muu, käännä aistit sisäänpäin ja keskity vain kuuntelemiseen ja kehosi viestien vastaanottamiseen. Miltä olosi tuntuu? Miltä hengityksesi tuntuu? Miltä asentosi tuntuu? Miltä ilma tuntuu ihollasi – kylmältä, kuumalta, sopivalta? Onko jokin kehon osa, johon on vaikea saada yhteyttä? Tuntuuko jokin kehon osa jäykältä? Pyri ainoastaan havainnoimaan. Vältä arvostelua ja liikaa analysointia. Tämä harjoitus voi olla yksinkertaisuudessaan hyvin vaikea, mutta suhtaudu siihenkin uteliaan lempeästi. Sinun ei tarvitse ratkaista mitään, riittää kun olet läsnä ja tarkkailet. Jokainen harjoitus auttaa sinua tulemaan tietoisemmaksi omasta kehosta, tunteista ja ajatuksista.

  1. Tee kompromisseja.

Niin kuin läheisissä ihmissuhteissa myös keho-mielisuhteessa on tehtävä jatkuvasti kompromisseja erilaisten ajatusten ja tunteiden välillä. Esimerkki: Vaikka mieli vetäisi viidettä iltaa peräkkäin sohvan nurkkaan, on hyvä tarkastella asiaa kehon kannalta. Liike voi olla suurinta lempeyttä. Tai päinvastoin: jos mieli on tottunut piiskaamaan sinua jatkuvasti eteenpäin, on rakkautta opetella lepäämään. Kun herkistyt kehosi viesteille, tulet pian huomaamaan, että kompromissin hetkiä on ihan jatkuvasti.

Parhaimmillaan kehon kuuntelu on paljon muutakin kuin sen kuulostelua, milloin on hyvä levätä, milloin syödä, ja milloin liikkua.  Se on jatkuva olemisen tila, jossa kehosi kautta saamasi informaatio auttaa sinua löytämään tasapainon arjessasi – niin työssä, vapaa-ajalla kuin vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.

Keho voi olla yksi elämäsi parhaista ystävistä. Eikä se jätä sinua koskaan. ❤️

EDIT. Rehellisyyden nimissä kohdat 1-3 eivät ole yhtään niin simppeleitä kuin miltä ne kuulostavat. Mutta mikä tärkeä suhde olisi helppo? Takaan, että harjoitus palkitaan.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit

Luota itseesi herkkäkehoinen – vain sinä tiedät, mitä tarvitset

 

joogamatolla

Pidä huolta itsestäsi. Se on kaikkien parhaaksi. 

”Itsensä hyväksyminen on yksi tärkeimmistä ja samalla vaikeimmista tehtävistä, jotka elämässämme kohtaamme”, sanoo aivotutkija Ken Mogi.* Se mikä on älyttömän vaikeaa, osoittautuu usein myös todella palkitsevaksi, ainakin jossain vaiheessa. Olen vielä tuolla matkalla.

Itselläni henkistä painia on aiheuttanut viime aikoina erittäin herkkä keho, erityisesti hermosto, joka kuormittuu hyvin helposti ja vaatii paljon palautumisaikaa, niin sanottua ”tyhjäkäyntiä”. Ja nyt en tarkoita pelkästään liikunnasta palautumista, vaan ihan normaalielämästä toipumista.

Minulle hermostollista kuormittumista aiheuttavat muun muassa tiukat aikataulut, yllättävät muutokset, hälinä, kovat äänet ja toisen ihmisen hermostuminen (kyllä – jälkimmäinen ärsyttää itseänikin).  Nämä kaikki saavat järjestelmäni ylivirittymään ja helposti ”taistele tai pakene” stressitilaan.  Tämän lisäksi monet asiat, joista nautin, kuten sosiaaliset tilanteet, kyläily ja paikasta toiseen matkustaminen, vaativat veronsa. Monesti tuntuukin siltä, että se mitä kutsutaan ”normaaliksi elämäksi” ei ole minua varten.

Minulle kehon ja mielen hyvinvointi kulkee käsi kädessä. Jos kehoni ei voi hyvin ja hermostoni on ylikuormittunut, mieleni on samea ja poissaoleva. Stressin jatkuessa tulen myös helposti alakuloiseksi, ärtyneeksi ja voin yksinkertaisesti huonosti. Luovuus katoaa ja luonteelleni ominainen ilo ja valoisuus muuttuvat raskassävytteiseksi suorittamiseksi (lue: selviytymiseksi).  Minulla on myös taipumusta erilaisiin kehollisiin kiputiloihin kuten hermoperäisiin särkyihin, jotka ovat viimeinen merkki siitä, että kuormittuminen on liian kovaa.

Voidakseni hyvin arjessa, tarvitsen paljon olemista, tyhjää tilaa ja omaa, luovaa aikaa. Se ei tule itsestään ja vaatii priorisointia. Itsensä priorisointi ei ole aina helppoa — joutuu rajaamaan, sanomaan ”ei” ja hyväksymään, että kaikkea ei jaksa ja jokaista ei voi miellyttää. Ei edes niitä kaikkein rakkaimpia, aina. Mutta uskon ja luotan siihen, että pohjimmiltaan minulle tärkeimmät ihmiset arvostavat sitä, että voin hyvin. Ja loppujen lopuksi sinä olet ainut, joka tietää, mitä tarvitset.

Tässä kolme rohkaisevaa ajatusta sinulle, jolle on suotu tavallista herkempi keho:

  1. Pidä huolta itsestäsi. Sinun hyvinvointisi on tärkeää myös läheisillesi. Jos se tarkoittaa enemmän omaa aikaa, ota sitä. Se on lopulta kaikkien parhaaksi.

 

  1. Hiljennä tahtia. Nykyinen elämänrytmi ei yksinkertaisesti sovi kaikille. Vaikka et kykenisi samaan mihin moni ympärillä oleva, se ei tee sinusta huonompaa. Opettele sen sijaan nauttimaan herkkyydestäsi, rikkaasta olemisen taidosta.

 

  1. Luota itseesi. Se, mikä tuntuu huonolta kehossasi, ei todennäköisesti tee sinulle hyvää. Ole kiitollinen kehosi viesteistä ja uskalla toimia itsesi parhaaksi. Vain sinä tiedät, mitä se tarkoittaa.

 

*Ken Mogi: Löydä oma Ikigai – Japanilainen tie elämänvoimaan. Suomentanut Katri Mäkinen.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

 

 

 

 

3 vinkkiä arjen hyvään oloon, jotka eivät liity ravintoon tai liikuntaan

IMG_1270

”Take care of your creative health” –  Nayyirah Waheed

Liikunnan ja ravinnon merkitystä hyvinvoinnille korostetaan nykyään paljon – eikä suotta.  Tutkimustulokset ovat kiistattomia. Sopiva määrä liikuntaa ja monipuolinen, terveellinen ravinto tekee ihmiselle ihmeitä! Huolehtimalla kehon fyysisistä tarpeista pääseekin hyvinvoinnin polulla todella pitkälle.  Mutta on myös monta muuta arjen hyvään oloon vaikuttavaa seikkaa, joista kuulee puhuttavan harvemmin. 

 Seuraavat kolme hyvän olon lähdettä ovat omia lemppareitani. Niitä harjoittamalla olen onnistunut löytämään entistäkin tasapainoisemman arjen, ja mikä parasta – ne kannattelevat silloinkin, kun liikkuminen ei syystä tai toisesta ole mahdollista.

  1. Huolehdi luovasta puolestasi

Runoilija Nayyirah Waheedia lainaten: ”take care of your creative health” ja “there is no healthier drug than creativity”. Luovuus tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Luovuutta ei ole se mitä tekee, vaan miten tekee. Myös liikkuminen voi olla luovaa tekemistä, jos siihen sisältyy sopiva annos vapautta, uteliaisuutta ja ennalta määrätyistä säännöistä luopumista. Itselleni liikunta on ollut mitä suurimmassa määrin luovaa tekemistä. Mutta kehon jaksamisen kannalta on ollut arvokasta löytää arkeeni myös muita luovuuden lähteitä. Itselleni tällaisia ovat esimerkiksi kirjoittaminen ja valokuvaus. Molempien avulla on mahdollista unohtaa hetkeksi arjen muut asiat ja uppoutua täysillä tekemisen iloon – parhaimmillaan flow’maiseen tilaan, jossa aika katoaa ja energia virtaa. Luovasta hyvinvoinnista huolehtiminen tuo parhaimmillaan arkeesi lisää läsnäoloa, iloa ja merkitystä.

  1. Ota aikaa kohdata tunteesi

Usein arki on niin täyttä ja kiireistä, ettei aina ehdi kysyä itseltään ”mitä kuuluu?”. Jos on muutenkin tunteiden käsittelytaidoiltaan hitaamman puoleista sorttia (niin kuin allekirjoittanut), pitää itsensä kohtaamiselle ottaa erillistä aikaa. Lenkkipolku kyllä rahoittaa mieltä ja tasoittaa tunteita, mutta saattaa toimia myös niin sanottuna ”karkuunjuoksutekniikkana”. Hikilenkki tyhjentää pään, silti pinnan alle ja kehoon saattaa jäädä jotain, mikä odottaa yhä kohtaamistaan. Hyviä pysähtymistekniikoita on monia. Itselleni toimii jooga, kirjoittaminen ja tietoisen läsnäolon harjoittelu. Myös luonnossa liikkuminen ja luonnon ilmiöiden ihmettely auttaa kohtaamaan itseä. Ystävä voi toimia hyvänä apuna ja peilauspintana.

  1. Kunnioita omaa luonnollista rytmiäsi

Hektisessä työelämässä tämä on ehkä kaikkein vaikeinta. Ensin pitää tunnistaa, mikä on oma luonnollinen rytmi. Miten sinä tykkäät tehdä asioita? Millainen tahti tuntuu sinulle hyvältä? Miten paljon tarvitset palautumista? Mitkä asiat kuormittavat ja mitkä palauttavat sinua? Miten pystyt säätelemään näitä työajalla ja vapaa-ajalla? Onko jotain asioita, joista sinun olisi hyvä luopua, jotta voisit kunnioittaa paremmin kehosi rytmiä ja tarpeita? Mitä asioita sinun kannattaisi tehdä useammin, jotta tuntisit olevasi tasapainossa? Toiset meistä ovat herkempiä kuormitukselle ja tarvitsevat enemmän aikaa palautumiselle. Kaikkien ei tarvitse pystyä supersuorituksiin. Herkkyys voi olla myös mieletön voimavara ja ominaisuus, joka tekee sinusta sinut.  Mitä sinun rytmisi haluaa kertoa sinulle – nyt, tänään, huomenna?

PS. Kaikkia näitä yhä harjoitellessa 😊

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

 

 

Älä ota mallia kilpaurheilijoista – ja kehosi kiittää

IMG_0854

Tavoitteita tai ei,  kaikki liikunta on yhtä arvokasta. ❤️

Näin futiksen MM-kisojen alla ja sen hetkittäin mukaansa tempaavassa huumassa mietin seuraavaa. Liikkuminen on mielestäni yksi elämän hienoimmista asioista. On vaikea keksiä montaa ajanvietettä, joka olisi parempaa – ja tekisi parempaa – kuin liikkuminen sen eri muodoissaan. Entä sitten kilpaurheilu? Sekin voi olla kiistatta elämän parasta aikaa. Täynnä huikeita kokemuksia ja oivalluksia itsestä, kehosta, omista vahvuuksista ja heikkouksista. Harva asia opettaa yhtä kokonaisvaltaisesti kuin kilpaurheilu.  Ja harva asia elämässä on yhtä vääjäämättömän väliaikaista.

Futisammattilaisen ura loppuu yleensä kolmenkympin paremmalla puolella, osalla jo aiemmin loukkaantumisiin. Sama tapahtuu yleisurheilussa ja monessa muussa lajissa, jos ei lasketa seniorisarjoja. Monen kilpaurheilijan ura on loukkaantumisten täyteinen. Ja vaikka urheilija selviäisikin suhteellisen ehjänä, tulevat fysiikan lait lopulta häntä vastaan. Viimeistään silloin kilpaurheilu yleensä päättyy ja siirrytään vaiheeseen, jossa suhde urheiluun – ja usein myös koko arkielämään – tulee rakentaa uudelleen.

Ei liene kenellekään yllätys, että kehon kannalta kilpaurheilu ei ole se terveellisin ratkaisu. En silti vaihtaisi omia kokemuksiani pois ja tiedän, että suurin osa kilpaurheilijan arkea eläneistä on samaa mieltä. Kilpaurheilua ei tehdä terveyden tai edes hyvän olon takia. Siinä koukuttavat aivan muut seikat kuten tavoitteellisuus, kehittymisen halu, kunnianhimo, kilpailuvietti ja usein jopa riippuvuutta lähentelevä rakkaus lajiin.

Omasta kokemuksesta sanoisin, että kilpaurheilu on jonkinasteista ”hurahdusta”.  Jos kilpaurheilun aloittaa nuorena, voi olla, että koko identiteetti rakentuu urheilun ympärille. Kun se sitten joskus päättyy, siitä voi olla erittäin vaikea toipua.  Ainakin itselläni irti päästämisen prosessi on kestänyt vuosikausia. Vieläkin toisinaan havahdun ajatukseen, että pidän itseni monipuolisesti hyvässä kunnossa, ”jos sitten vielä joskus”. Mutta kehoni on toista mieltä. Se on varmasti iältään ainakin 10-vuotta vanhempi kuin todellinen ikäni. Syynä on kilpaurheilu.

Olen kuluttanut ja kurittanut kehoani pienestä asti. Kolkutellut sen rajoja ja mennyt niiden ylitse. On surullista ajatella, miten nuorena kärsin ensimmäiset rasitusvammani. Eikä ole helppoa myöntää, miten rasituksen kumuloituneet jäljet tuntuvat kehossani tänä päivänä.

Moni ihannoi kilpaurheilijan arkea, mentaliteettia, kuntoa ja kehoa. Eikä pelkästään ihannoi, vaan nykypäivänä moni myös pyrkii treenaamaan niin kuin kilpaurheilija. Kaiken muun arjen ohessa koitetaan treenata kuin ammattilainen. Ihmetellään, miksi keho väsyy tai menee ylikuntoon. Tunnetaan huonoa omaatuntoa, jos itselle asetetut tavoitteet eivät täyty. Unohdetaan, että kilpaurheilussa on tärkeä eräs seikka, joka erottaa tekemisen normiliikkujan arjesta: kilpaurheilija asettaa urheilun kaiken muun edelle tai ainakin järjestää arkensa sen ehdoilla.

Myös keho ja sen palautuminen on kilpaurheilijalle kaikki kaikessa. Siihen on oltava aikaa, muuten tekemisessä ei ole mitään järkeä ja harjoittelu menee pahimmassa tapauksessa hukkaan. Harvalla meistä on mahdollisuus sellaiseen omistautumiseen ja priorisointiin, jota kilpaurheilu vaatii. Tai jos onkin, se harvoin kestää koko loppuelämää.

Niille, jotka haluavat löytää kestävän ja kehoystävällisen hyvinvoinnin polun, suosittelisinkin jotain muuta kuin kilpaurheilua. Tavoitteita tai ei, kaikki liikunta on yhtä arvokasta. Ja mikä parasta – lempeämmällä polulla ei tarvitse ottaa paineita!

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

 

 

 

Liikutko rakkaudesta käsin? Nämä kysymykset kannattaa kysyä itseltään säännöllisesti

IMG_3492

Sinä olet tärkein syy pitää itsestäsi huolta.

On monta syytä liikkua tai olla liikkumatta. Lähes kaikki keinot, jotka saavat sinut liikkeelle ovat hyviä, kunhan niiden taustalla on jonkinlainen motiivi pitää itsestään huolta. Tuo motiivi voi olla myös välillinen, kuten halu miellyttää itsestään huolehtivaa kumppania, halu pysyä terveenä, jotta näkee lasten tai lasten lastensa kasvavan tai jotta eläkkeelläkin jaksaisi vielä nauttia elämästä. Toisaalta se, että liikkuu paljonkin, ei välttämättä tarkoita, että kaikki liikunta olisi oman hyvinvoinnin kannalta rakentavaa. Esimerkiksi jatkuva itsensä piiskaaminen, kehon ylirasittaminen ja pakonomainen liikkuminen kertovat jostakin muusta kuin halusta tehdä itselleen hyvää. Mistä siis tietää, liikkuuko rakkaudesta vai jostakin muusta käsin? Vaikka suhteesi liikuntaan olisi kunnossa, seuraavat kysymykset kannattaa silti kysyä itseltään säännöllisesti. 

Miksi liikun tai olen liikkumatta?

Ole rehellinen: mitkä ovat pohjimmaiset motiivisi liikkua? Syitä voi olla monia, joten kaiva esiin ne kaikista tärkeimmät. Vaikka ensimmäisenä tulisi mieleen unelmien kesämekkoon mahtuminen, pohdi vielä hetki. Onko se sittenkään tärkein syysi liikkua. Onko jotakin muuta arvokkaampaa? Kaikkien ulkoapäin tulevien vaatimusten, ulkonäköpaineiden, ihanne- ja tavoitekerrostumien pohjalta, toivon, että löydät itsesi. Sinä olet tärkein syy pitää itsestäsi huolta. Kun tämä on kirkkaana mielessäsi, muut motiivit rakentuvat sen pohjalta ja sitä kunnioittaen.

Jos et tällä hetkellä liiku lainkaan, kysy itseltäsi: miksi? Vaikka liikunta ei erityisemmin kiinnostaisi tai ajatuskin hengästymisestä toisi mieleesi lähinnä pahaa oloa, mieti voisitko silti tehdä jotakin hyvää kehollesi. Kaikki pienetkin askeleet ovat arvokkaita. Aloita vaikka kävelemällä portaat hissin sijaan tai yhdistä jotakin sinulle tärkeää liikkumisen lomaan. Kävele vaikkapa puistoon ja takaisin lukemaan tai yhdistä valokuvaus rentouttavaan metsäretkeen.

Tekeekö tämä minulle hyvää nyt? Entä pitkässä juoksussa?

Monesti arki rullaa omalla painollaan ja samat asiat tulee tehtyä samana viikonpäivänä ja samaan kellonaikaan. Rutiinit ovat tärkeitä ja parhaimmillaan ne muodostavat hyvinvointia tukevan arjen perustan. Mutta arki on harvoin täysin samanlaista. Kuormitustekijät vaihtuvat ja elämässä sattuu yhtä sun toista, mikä vaikuttaa jaksamiseen ja käytössä oleviin voimavaroihin. Siksi on hyvä pysyä hereillä ja kuulostella tuntemuksiaan päivittäin. Vaikka viime viikolla jaksoit tehdä pitkän lenkin perjantaina, tällä viikolla saattaa olla toisin. Sen sijaan, että teet aina samat asiat tunnollisesti jokaisena viikonpäivänä, kysy itseltäsi: tekeekö tämä minulle hyvää juuri nyt? Vaikka kehon tarpeiden ja voimavarojen tunnistaminen ei ole aivan helppoa, harjoittelu on ehdottomasti sen arvoista.

Niin kuin minkä tahansa muunkin taidon opettelu, kehon kuuntelu vaatii toistoja. Lisäksi tarvitaan lempeää itsekriittisyyttä ja ”kehorehellisyyttä” – halua kaivautua pintaa syvemmälle, päällimmäisten tunteiden ja mielihalujen taakse. Vaikka pitkän työpäivän jälkeen mieli halajaisi illaksi sohvalle, kehoa auttaisi todennäköisesti kevyt happihyppely. Ja toisinpäin: joillekin raskaan työpäivän jälkeen ainut keino rauhoittua on raskas treeni, niin sanottu ”pään nollaus”, vaikka kehon kannalta se tarkoittaa kuormitusta kuormituksen perään.

Kehon kuuntelu vaatiikin siis läheisistä ihmissuhteista tuttuja taitoja: kykyä olla itselleen läsnä, kykyä kuunnella ja ottaa vastaan kehon tuomaa informaatiota, kykyä tehdä kompromisseja mielihalujen ja kehon tarpeiden välillä. Lisäksi tarvitaan aitoa kunnioitusta kehoa kohtaan ja sen kautta syntyvää halua tehdä itselleen hyvää. Näistä palasista syntyy parhaimmillaan elämän mittainen rakkaussuhde, jossa molemmat oppivat ja kehittyvät – ja ainakin hetkittäin sulautuvat toisiinsa. Sillä rakkaudessa keho ja mieli, kaikki, on lopulta yhtä. Eikö? ❤️

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit. 

 

Pieni pala paratiisia – ja yksi iso oivallus

IMG_1497

Kiitollinen lomasta ja arjesta.

Loman aikana oivalsin jotakin itselleni arvokasta: Arki on parasta silloin, kun siinä on päivittäin ripaus loman tunnetta. Loma on parasta silloin, kun siihen sisältyy jotakin arjesta tuttua.

En muista, milloin viimeksi olisin kesälomaillut niin, että loman alkaessa en oikeastaan tuntenut erityistä tarvetta lomalle. Yleensä olen ollut loman kynnyksellä sanalla sanoen ”raato”. Ensimmäinen viikko tai pari on mennyt henkiseen lomalle laskeutumiseen. Tänä kesänä minulla ei pitänyt olla lomaa ollenkaan. Kun selvisi, että onkin, ei ollut ensin tarkoitus lähteä minnekään. Suunnitelmien muuttaminen kuitenkin kannatti – ja oli onneksi mahdollista –  sillä palkintona oli yksi upeimmista lomakokemuksista.

Tällä kertaa lomalle siirtyminen sujui lempeästi ja ilman ylimääräistä väsymyksen taakkaa. Ehkä juuri sen takia lomasta oli myös harvinaisen helppo nauttia. Ei ollut tarvetta ylimääräisille aktiviteeteille, jollekin, jolla kääntää mielensä lomamoodiin tai pakoilla pysähtymisen mukanaan tuomaa ”tyhjyyttä”. Oli helppo vain olla aloillaan ja vastaanottaa. Siihen oli myös täydelliset puitteet – kiitos Marbellassa asuvalle ystävälleni Janina Tainiolle, joka vinkkasi tämän paikan.

Espanjan aurinkorannikon tuntumassa, Esteponan maaseudulla sijaitseva Birdsong-retriitti on täydellinen ympäristö rentoutumiseen. Upean puutarhan ympäröimän kaksikerroksisen huvilan yläkerrassa asuu omistaja Alison, alakerta terasseineen on vuokrattavana. Puutarhasta voi poimia satokaudesta riippuen omat hedelmät. Tällä kertaa tarjolla oli appelsiineja, sitruunoita, luumuja, nektariineja ja avokadoja. Tilalta löytyy pieni uima-allas ja matkaa lähimmälle uimarannalle on autolla vain 5 minuuttia. Myös Esteponan tunnelmallinen rannikkokaupunki on 10 minuutin ajomatkan päästä.

Lähistöltä löytyy lisäksi joukko muita viehättäviä retkikohteita kuten pieniä vuoristokyliä. Me teimme viikon aikana päiväretken kuuluisaan Rondan kaupunkiin ja piipahdimme lähellä sijaitsevassa Benahaviksessa. Ehkä unohtumattomin retki oli kuitenkin maastovaellus Ranch Siesta Los Rubios -nimisellä tallilla. Hepat olivat niin kilttejä, että lähes ensikertalainen poikaystävänikin uskaltautui laukkaamaan.

Parasta lomaviikossa oli kuitenkin leppoisa oleminen. Hitaat aamut omalla terassilla, jooga-  ja kirjoitushetket puutarhassa, lukeminen riippukeinussa avokadopuiden sylissä, köllöttely kahdestaan uima-altaalla ja meditointi täysikuun valossa linnunlaulun sekoittuessa tuulikellon kilinään.

Arjesta lomalla muistuttivat jooga- ja kirjoittamisrutiinien lisäksi ruuanlaitto, sillä ruuan suhteen retriitissä on ns. ”itsepalvelu”. Ravintolaähkyä ei siis ehtinyt tulla ja kaikin puolin reissusta jäi aidosti levännyt olo – sellainen, jota useimmiten tavoittelee, mutta yhtä usein epäonnistuu. Lämmöllä suosittelenkin tätä paikkaa jokaiselle, joka etsii rentouttavaa etelänlomakohdetta luonnon helmassa.  Tarvittaessa paikalle voi myös tilata etukäteen joogaopetusta (muun muassa ihanan Janinan!), hierontaa ja erilaisia hoitoja, joten paikka toimii myös vaihtoehtona ohjatulle retriitille.

Erityiskiitos Birdsongin emännälle Alisonille, joka hemmotteli meitä detox-mehuillaan, sytytteli suitsukkeita joogaterassille, varmisti, että kynttilöitä oli riittävästi ja piti muutenkin huolen siitä, että lomalaisilla oli kaikki hyvin.  Lisäiloa rentoiluun toivat kolme sympaattista koiraa, skotlanninterrierit Alvin ja Rio sekä tanskandoggi Amos.

Toivon, että tällaisia lomia tulee lisää. Mutta sitäkin enemmän toivon, että oma arkeni pysyy sellaisena, että siitä ei (välttämättä) tarvitse ottaa lomaa. Vaikka se ei aina helppoa olekaan, siihen voin onneksi vaikuttaa.

Tässä vielä muutama otos reissusta. Lisätietoa Birdsong-retriitistä voit pyytää allekirjoittaneelta.

IMG_1346IMG_1476IMG_1316IMG_1334IMG_1330-1PHOTO-2018-07-01-17-27-31IMG_1328d6c8308b-ac98-49fd-b40b-533907757b70IMG_1338

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

Elämä jättää jälkiä kehoon, mutta aina on mahdollista parantua

namaste.puu

Keho antaa aina toisen mahdollisuuden.

Selviytymisessä parasta on se, ettei enää tarvitse selviytyä – saa alkaa elää. Voi tutkailla turvallisesti mennyttä ja ottaa vastaan tämä hetki sen kaikissa eri sävyissään.

Mitä on olla selviytyjä? Tämä on asia, jota olen pohtinut kevään ajan itsekseni sekä terapeutin ja rakkaiden ystävien avustuksella. Jopa siihen pisteeseen asti, että koko sana ”selviytyjä” on alkanut ärsyttää minua.  Sanaan liittyy paljon ihailua ja jalustalle nostoa. Selviytyjä on joku, joka on kokenut kovia ja noussut aina uudestaan. Selviytyjässä on voimaa, tahtoa, periksiantamattomuutta, sisua, luonteenlujuutta…Kuulostaako tutulta? Entä mitä jää näiden ylisanojen kääntöpuolelle?

Minulle selviytyminen on tarkoittanut sitä, että olen kantanut pienestä asti hyvin suuria asioita yksin. Niin suuria ja syviä, että niitä on ollut vaikea ymmärtää tai omin voimin käsitellä. Niistä on ollut myös todella vaikea puhua. Puhumattomuuteen ovat osaltaan vaikuttaneet haastavat olosuhteet, joissa muiden tarpeet on ollut helppo asettaa omien edelle. ”Minä pystyn”. ”Minä jaksan.” ”Minä pärjään.” ”Minä selviän kyllä” – ovat mantroja, joita olen pienestä asti oppinut toistamaan itselleni. Ja selvisinhän minä. En ilman henkisiä arpia (niin kuin ei elämästä kukaan), mutta selvisin silti. Kun viimein uskalsin huokaista ja myöntää asian, alkoi vuosikymmenen mittainen ”poisoppiminen,” joka jatkuu edelleen.

Tuohon prosessiin kuuluu monta eitä ja monta kyllää, kuten ”ei” jatkuvalle suorittamiselle, ”ei” yksin puurtamiselle, ”ei” omien rajojen venyttämiselle, ”ei” itseni hylkäämiselle.  ”Kyllä” avun pyytämiselle, ”kyllä” yhdessä tekemiselle, ”kyllä” luovuudelle, ”kyllä” omien tarpeiden kunnioittamiselle jne.

Itselleni suurinta eheytymistä onkin ollut niiden puolten vahvistaminen itsessä, joihin selviytymiselämänvaiheessa en syystä ja toisesta pystynyt.  Näitä vähemmän tavoiteltuja, mutta yhtä lailla tärkeitä ominaisuuksia ovat muun muassa haavoittuvaisuus, heikkous, lempeys ja viisas periksi antaminen. Samat ominaisuudet pätevät myös suhteessa kehoon, sillä ”selviytyminen” ja selviytymistilassa oleminen on aina myös kehollinen prosessi.

Kun jokin järkyttää mieltä, kehossa käynnistyy luonnollinen selviytymisreaktio – keho valmistautuu taistelemaan tai pakenemaan. Selviytymismoodissa keho on jatkuvassa stressitilassa. Jos järkyttävää tapahtumaa ei ole mahdollista käsitellä ja purkaa, stressi jää kehoon ikään kuin jäljeksi. Nuo jäljet voivat aktivoitua tilanteissa, jotka muistuttavat vaikeasta tapahtumasta.* Näin kävi itselleni viime keväänä sairastumisen myötä. Terapeutin sanoin ”kehoni antoi minulle toisen tilaisuuden”, tilaisuuden käsitellä asioita, joita olen kantanut yksin mukanani, tilaisuuden katsoa jälkiäni lempeästi, tilaisuuden päästää irti viimeisistäkin taistelun rippeistä ja tunteista, joita kehoni on säilönyt soluissaan.

Parasta selviytymisessä onkin se, ettei enää tarvitse selviytyä. Tästä lähtien käytän selviytyjän sijasta mieluummin termiä parantuja.

*Lähde: Nuorten mielenterveystalo

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.

 

Kokonaisena on parempi olla – siis hatunnosto haavoittuvuudelle

IMG_0451

Varjo tekee valosta kauniin.

Tiedätkö sen aina aurinkoisen, energisen tyypin, joka tsemppaa muita ja säteilee ympärilleen hyvää oloa? Oletko joskus ajatellut, että hänellä on varmasti kaikki hyvin, elämä tasapainossa ja arki helppoa? Ehkä olet jopa salaa kadehtinut tuota olotilaa tai miettinyt, miten siihen pääsisi. Tai sitten olet tiennyt sen koko ajan: valo on vain yksi puoli meistä.  Kaikissa meissä on valoa, pimeyttä ja kaikkea siltä väliltä.  Joillekin varjopuolen ilmentäminen on vain vaikeampaa.

Itse kuulun tuohon joukkoon. Minun on vaikea näyttää negatiivisia tunteita spontaanisti. Minun on vaikea pyytää apua. Minun on vaikea olla tarvitseva. Minun on vaikea tuntea vihaa – ja vielä vaikeampaa ilmaista sitä. Jopa vaikeuksistani kerron usein hymy huulilla. Sen sijaan olen hyvä vetäytymään, taitava suremaan, kova itkemään, taipuvainen melankoliaan ja maailman tuskaan.  Ja kyllä – olen juuri se ihminen, jonka moni näkee poikkeuksellisen valoisana, iloisena ja elämänmyönteisenä.  Sekin on osa minua. Sitä puolta on vaan paljon helpompaa ja ympäristön näkökulmasta jossain määrin myös sallitumpaa näyttää.

Moni läheisistäni pitää minua myös niin sanottuna ”vahvana” ihmisenä. Pärjäävänä, itsenäisenä, rohkeana – sellaisena joka vaikeuksien jälkeen nousee aina vahvempana. Mutta on myös toinen, avuton, pelokas, vetäytyvä, henkisten ja fyysisten kipujensa kanssa kamppaileva, lattialla itkun voimasta tärisevä minä. Se joka yrittää sinnitellä yksin liian pitkään, se jonka omat tarpeet jäävät toisinaan muiden jalkoihin, se jonka padot saattavat romahtaa yhtäkkiä harmittomalta kuulostavasta lauseesta, tapahtumasta tai lehtijutusta. Sen keho on herkkä ja siinä on syviä jälkiä. Se sama tyyppi on myös fyysisesti vahva, hyväkuntoinen ja energinen. Sen toisinaan kipuileva keho on myös sen paras ystävä.

Me olemme kaikkea – valoa ja varjoa, herkkyyttä ja vahvuutta, rohkeutta ja avuttomuutta. Se miksi kaikki ei näy ulospäin voi olla monen tekijän summa. Itse harjoittelen koko ajan näyttämään myös enemmän varjoja. Harjoittelen pyytämään apua ja ottamaan sitä vastaan, harjoittelen pitämään puoliani, harjoittelen näyttämään epävarmuuksiani ja sisäisiä kamppailujani myös muille. Sillä uskon, että mitä kokonaisemmin saamme olla, sitä paremmin voimme. Niin kehossa kuin mielessä. Se ei ole aina helppoa, mutta todellakin sen arvoista.

Minä nostan hattua jokaiselle, joka uskaltaa kertoa vaikeuksistaan avoimesti. Joka uskaltaa olla rikki muiden silmien edessä. Sille, joka uskaltaa avata suunsa ja pyytää apua. Sille, joka antaa välittömän palautteen, kun joku kohtelee huonosti. Minulle te olette sankareita.

Tuokoon valoni pimeyttä niihin hetkiin, joissa sitä tarvitaan.  Minä rohkaistun varjoistanne.

FlowSister – Susanna Jussila on juoksuun ja joogaan erikoistunut koulutettu personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on kehonkuuntelu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lue lisää kohdasta Valmennuspaketit.