Värähdyksiä jostakin kaukaa

 

Värähdyksiä jostakin kaukaa

”Ei ole niin pientä oksaa,
etteikö sillä voisi toista
kohti kurkottaa”, hän
ajatteli ja tunsi juurissaan
värähdyksiä jostakin
kaukaa, sieltä, missä
sydänpuut särkyivät,
maa vavahteli liitoksistaan.
















Previous
Previous

Hän, joka ei pysty sulkemaan sydäntään

Next
Next

Asioilla on tapana järjestyä